perjantai 3. helmikuuta 2017

Väriterapiahaaste kaikille lukijoilleni - punavioletti

Punavioletille löytyy niin monta nimitystä, että en halunnut niitä alkaa erottelemaan. On aniliini, magenta, kardinaalinpunainen, karmiini ja monta muuta nimitystä. 

Olin kerran eräänlaisessa väritestissä, jossa testattiin miten silmä näkee värin. Mies, joka sitä esitteli, kertoi, että samoin kuin haju haistaa, maku maistaa, kuulo kuulee, myös jokaisen silmä näkee värejä vähän eri värähtelyissä. Me emme kaikki näe samaa väriä samanlaisena. Vaikka meillä on hienot värikartat, niin ehkä jo mielikin ottaa vastaan värejä eri tavalla mieltymyksen mukaan. En nyt puhu värivirheestä, jossa punainen näkyy vihreänä ja päin vastoin. 

Minä luulen, että minun värisilmäni ei ole hyvä. En ole kauhean innokas väreistä, kuten jotkut, jotka työkseen toimivat värien kanssa. Uskon, että jos on Herra Nenä hajuvesitehtailussa, on olemassa myös Rouva Värisilmä muotimaailmassa tai sisustuksessa. 

Ruusuilla on suuri väriskaala tässä joukossa, mutta nyt etsin puutarhastani perennoja. Ja arvata voi, että kaikkien perennoiden kuvia en löydä. Enimmäkseen kun olen ottanut kuvia vain ruusuista.

Kaunokainen
Toinen silmä on myös olemassa, mikä näkee värejä eri tavalla eri valoissa. Se on kameran silmä. Yllä oleva kuva on varmaankin otettu pilvisellä säällä, jolloin väristä tule lähelle oikeaa.

  

Esimerkiksi rantakukka ei mielestäni ole luonnossa noin sininen, vaan aniliininpunainen suorastaan.
Olisikohan oikealla oleva kuva myös samasta kasvista, vain eri valossa otettuna ja on oikean värinen.

 
Harjaleinikillä on monta eri värisävyä, mutta ailakilla yleensä yksi, ja tuossa kuvassa se on aivan väärän värinen. Se ei ole noin violetti. Suosin puutarhassani myös luonnonkukkia. Kun kohtaan puna-ailakin eli taivaanavaimen, sallin sen aina kukkia paikallansa. Alla oleva, myös Ruotsin luonnosta poimittu, äitipuolen orvokki, on taas enemmän luonnossa siniseen sävyyn oleva.


Särkynytsydän, sekä iso että pieni ovat molemmat enemmän aniliinin punaisia.


Patjarikko on suhteellisen oikeassa värisävyssä ja ehkä parhaimmillaan juuri punavioletti.


Samoin sormustinkukka voi olla hyvin monivärinen, alhaalla ehkä ainoani, sillä taisin edellistalven jälkeen sen menettää, jos sitten ei siementaimista kasva uusia. Harmi kun en löytänyt punaisesta siankärsämöstä kuvaa. Se on minulla tyypillinen punavioletti värisävyltään. Tämä ei ollut helppo väri käsitellä.

Yleensä tämä väri kuvaa keskikesää, jolloin ne kukkivatkin, ja luo hellepäiviin tiettyä viileyttä ja piristystä. Kuin vadelmalimsa vanhaan aikaan.  Ai kun se oli hyvää!  Aniliini on minun vaatteissani tuttu väri. Varmaan joka kesä tarttuu jokin aniliininpunainen paita tai huivi käsiini. Tässä värissä viihdyn hyvin. Eikä tätäkään väriä löydy huushollissani. Jotain pientä. Kansion päällinen. Puhelinpussini. Ruusuinen aamutakkini.                                            Mukana pari värisävyä tästä.


 






Tässä linnut tarjoavat sinulle oman väriterapiansa musiikin kera. Oi kun ne ovat kauniita!

1 kommentti:

  1. Anteeksi lukijoilleni. Kuvani ovat suorastaan ala-arvoisia. Siksikin pyrin tekstissäni analysoimaan värejä vain.

    VastaaPoista