torstai 17. maaliskuuta 2011

Mikä ihmeen rhodon ja tontuntossu?


Tullaanpa sieltä kosmoksesta välillä maan pinnalle!

On kiitosten aika. Minulla on käynyt vieraita, osanottajia, kanssasurijoita, sukulaisia ja ystäviä. Yhtenä iltana istui neljä sisarusta muistelemassa pappaansa (ensimmäisestä satsista). Siinä meni usea rattoisa tunti.

He toivat minulle tummanpunaisen ruusukuningattaren upeassa linjakkaassa maljassa. Oih! Se sururuusu, yhteinen sellainen. Tässä vähän ylhäältä hassusti kuvattuna.


Se mikä erityisesti jäi vierailusta mieleeni, oli erään sisaren silmät, jotka tuikkivat aivan erilaista eloa siinä surun keskellä. Hänkin rakentelee puutarhaa. Ja aivan erityistä puutarhaa. Alppiruusutarhaa!

Sen verran tiesin, että alppiruusulla (http://fi.wikipedia.org/wiki/Alppiruusut) ei ole mitään tekemistä itsensä ruusun kanssa muuten kuin että se on yhtä kaunis, ja niitä lajeja on tuhansittain levinneenä ympäri maailman ja ovat rakastettuja.

Se mitä en tiennyt, oli se että alppiruusun suomalainen korpiserkku on SUOPURSU! Rhododendron tomentosum, miten mukava nimi tuo, ’tontuntossu’, mutta outo nimi. Ledun palustren opin koulussa aikoinaan. Suopursu on P-Pohjanmaan maakuntakukka, siis minun, ja myös yksiä lempikukkiani, ehdottomasti. Joka kesä ennen juhannusta etsin niitä vaasiini varisemaan, sillä eihän ne kauaa siinä kestä. Mutta se tuoksu! Metsässä kulkiessani hieron sormiini aina niiden lehtiä, sillä niissäkin on se aromi. Siskoni etsi kerran ihan tosissaan suopursuhajuvettä, mutta ei sellaista löytänyt.

En tiedä tuoksuvatko alppiruusut, en ole nuuskinut niitä. Eikä pihallani niitä ole. Olen pitänyt niitä hyvin hankalina kasvattaa, arkoina ja työteliäinä. Nyt huomaan, että olen hiukan mustasukkainen ruusun puolesta alppiruusuille. Niihin ollaan yhtä hulluina kuin ruusuihin. Niillä on omat seuransa, tutkijansa ja tarhurinsa. Mutta eivät ne ruusuja ole! Sana Rhododendron tulee kylläkin kreikankielestä; rhodon =ruusu ja dendron = puu. Siis ruusupuu. Ja sellainenkin on ihan oma kasvinsa, ei tähän heimoon kuuluva ollenkaan. Kuitenkin moni rhodonlajike kasvaa jopa 30-metriseksi puuksi, joskaan eivät tule toimeen Suomen ilmastossa.

Nyt tämä puutarhuri piti minulle ihmeellisen luennon niiden olosuhteista. Hänellä on talo mäntyisellä kankaalla, vieressä korpimetsää, jossa suopursut kukkivat. Mitä tehdä sellaiselle maastolle? Suopursun loistokkuudesta hän keksi alppiruusut. Nehän pitävät happamasta maasta ja metsäisestä varjosta. Hän on jo istuttanut niitä monta lajia ja lisää aikoo kokeilla. Onnea hänen alppiruusutarhalleen!

 Sain ystävältäni atsalean, myös yksi rhodondendoneita!

Miksi alppiRUUSU? Miksi sitten ei suoruusu? Pursuavat kukat, joo, mutta alppiruusu ei tykkää märästä maasta. Nyt opin senkin että kahvinporot hapattavat maata, sillä niitä käskettiin antaa alppiruusuille, ei siten kuin minä viskoen niitä penkkiin kuin penkkiin. Kotonani keittelen nimittäin porokahvia. Pitäiskö ne nyt säästää alppiruusujen tarhurille. Miksi en tuliaisiksi joskus voisi viedä kahvinporosäkkiä? Minäkin olisin kiitollinen kunnon lantasäkistä.

8 kommenttia:

  1. Oi,
    Tää Alppiruusu 1961 siältää rhodotkin:
    http://www.youtube.com/watch?v=Q6M5KAyju0o&feature=related
    Tuo ruusu kuvattuna lintuperspektiivistä on upee!

    Asuin 2008-2010 siel Sahalahden perukoilla Annikin talossa.Annikilla oli mielettömät rhodopuskat/ 4 eri väriä ja ehdin nähdä 3 kukintaa.Taidan tehdä rhodokansion.

    Helsingin P-Haagassa miella oli palsta v. 1997-2000 ja palstat olivat Haagan rhodopuiston vieressä.Siellä rhodot olivat parimetrisiä ja atsalejojakin löytyi.

    Mutta tuo SUOPURSU!
    V.1957-2007 meidän Lammin erämökin piha oli täynnä suopursuja, koska mökki oli suojärven rannalla.
    Äiti niitä maalasi.Isäkin maalasi, mutta minä keräsin kukinnan jälkeen ja sain 8 eri villasävyä värjäämällä suopursulla.

    Se tuoksu oli kesäkuun rakkain.
    Aikuisena Ritvan kaa laitettiin suopursua jalkahauteeseen saunassa...samaisella rantamökillä.

    On ne ruusutkin tykänneet kahvinporoista, kun ei liikaa heitä.
    Kauniita unia.

    VastaaPoista
  2. Kello oli 22.18 eli mistähän nuo blogiajat syntyvät?

    VastaaPoista
  3. Minäkin tykkään suopursuista.
    Kerään niitä syksyllä kimpun vessaan ilmanraikasteeksi.

    Tuosta alppiruususta.
    Huvittaa oikein.
    Äiti sai aikoinaan tätiltäni lahjaksi tuon hienon taimen (se oli jotain uutta silloin) ja istutti sen pihapenkkiin.
    Eihän se siinä viihtynyt.
    No hän opiskeli sen luontaisesta ympäristöstä ja vei lähemmä havupuita.
    No oli liian kuivaa vissiin?
    Kyllästyneenä hän kiskoi sen juuriltaan ja viskasi puutarhan perukoille johkii ojan penkalle ryteikköön ja eikös vaan se onneton yltynyt kukkimaan siellä..

    Kouvolan lähellähän on se alppiruusutarha,
    mikä sen nimi nyt olikaan, Arporetum?
    Siellä on tullut käveltyä ja ihailtua noita alppiruusuja. Aivan mahtavia just silleen kun niitä on isosti pehkona.

    VastaaPoista
  4. Anteeksi tuo aika, olen itsekin sitä yrittänyt jahata, että missä se takkuilee. Jostakin sain oikean ajan, mutta se ei näy joka paikassa sittenkään. Koneeni sivulla näkyy oikea aika.

    Harmi. Muutenkin kone takkuili, käytin sitä huollossa, mutta en huomaa mitään muutosta.

    Tosiaan, minä en tiedä mitään koko alppiruususta, atsaleatkin ovat rupsahtaneet pian hoidossani. Mutta jospa rhodon-ystäväni lukee näistä ja innostuu yhä enemmän.

    VastaaPoista
  5. No, opin tuntemaan alppiruusut 2-3 vuoden aikana hyvin ja ne vaan kukkia rehottivat.

    Nikki, tarina alppiruususta on mainio.
    Se haluaa vain hapanta luomua.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Hip hurraa! Ystäväni kanssa tutkailtiin vielä tuota aikaongelmaa ja löydettiin 'vyöhykelaatikko'. No, sieltähän löytyi Helsinki!

    Nyt ollaan ajassa!

    VastaaPoista
  7. Mitäs minä täältä löysinkään, kun tulin visiitille :) Alussa on vasta tämä rhodometsän teko. Saa nähä käykö siinä samallain, kun Nikkin äitille että lentää joka puska lähimpään ojaan. Alppiruusuista harmillisinta on niiden kallis hinta. Mutta intoa täynnä vielä :)

    VastaaPoista
  8. En tiennytkään, että kahvinporot happamoittaa maata. Tähän mennessä olen porot nakellu tavallisille ruusuille. Kiitos tiedosta. Tästä lähin laitan ne alppiruusuille

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!