keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Eläköön kirja, ruusu ja Pyhä Yrjänä!




Eilen oli kirjan ja ruusun päivä Suomessa! Kukaan ei antanut minulle ruusua, toissapäivänä kylläkin, enkä edes kirjaa muistanut ojentaa. Mutta kun ruusun tuoja olikin nainen. Eilen tässä kyllä kävi mies, poikani, mutta likaisen vaippapussin hän minulle ojensi, jotta kiikuttaisin sen jätteisiin. Toki oli niin IHANA nähdä pikkuista mummun kultaa. Ja toissapäivänähän tässä kävi mies, ei ruusua tuomassa, vaan ruusua hakemassa, (jaoin  juhannusruusun taimia), tänään toinenkin.

Mutta kyllä mahtoi Cervantes ja Shakespeare hymyillä haudassaan tuosta upeasta ideasta, jonka barcelonalainen kirjakauppias keksi 1616 kirjailijoitten kunniaksi: Katalonian kansallispäivänä mies antaa ruusun ja nainen antaa miehelle kirjan! Kuinkahan se on sujunut, sitä en tiedä, kait jäänyt välillä unholaankin, kun sitten 1995  Unesco julisti tämän katalonialaisen tavan kansainväliseksi kirjan ja ruusun päiväksi. Suomessa sitä vietetään vähän eri päivinä, tänä vuonna se päivä oli eilen.

Siis voiko toiselle parempia lahjoja antaa, ruusu sydämelle ja kirja mielelle! En muista kyllä että olisin muille kirjaa antanut kuin ukolleni ja pojilleni, melkein ylenpalttisesti, mutta joskus olen kirjan jättänyt puiston penkille uskossa, että se joutuu jälleen hyviin käsiin.

Ihastuttavaa on myös se, että Kataloniassa tuohon päivään yhdistettiin heidän suojelus-pyhimyksensä Pyhä Yrjänä, joka surmasi pahan lohikäärmeen ja pelasti prinsessan. Sillä… lohi
käärmeen verestä versoi juuri se tulipunainen piikkejä täynnä oleva ruusupensas, josta tietenkin ritari Yrjänä poimi kauneimman kukan prinsessalleen, joka tietenkin sitten rakastui Yrjänään. Tuotapa minä en tiennytkään!

Tiedän vähän toisenlaisenkin tarinan lohikäärmeentappajasta, josta sitten syntyi kielo; lohikäärmeen verestä myrkyllinen marja ja neidon kyynelistä kaunis valkoinen kukka. Tässä tarinassa nimittäin urhea taistelija kuoli myös.

Kirjat ovat minun heikkouteni, kirjoja pitää olla, ja niitä onkin talo täynnä, joka huoneessa oman sorttisensa kirjahylly, ja niitä huoneitakin on monta. Ennen oli kirjakauppa minulle vaarallinen, nyt divarit ja jopa kirjasto, sillä sielläkin on läjäpäin hyviä poistokirjoja. 

Myös ruususta tuli suuri rakkauteni. Olen aina rakastanut kirjoja, nyt olen rakastunut ruusuihin. Onneksi ei ole syytä alkaa petturiksi, sillä ruusu + kirja = ruusukirja!

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti