maanantai 9. toukokuuta 2011

Ruusunryöstöretkellä

Otsikko kuulostaa pahalta, mutta tykkään rakentaa tuollaisia ruusuisia ärräsiä sanoja, eikö ole ihana! 
Olen lukenut, että vanhojen pihapiirien vanhoja ruusulajeja kannattaisi tutkia.
Siksipä muistin erään autiotuvan ja sen ympärillä valtavat vaaleanpunaiset ruusupuskat. Ukkoni kanssa kun kuljettiin, niin uteliaina kaikkea tutkittiin.

 
 
Joten äitienpäivän iltana päätin, että saan ruusuni vähän epätavallisella tavalla, ’ryöstämällä’. Lupaa ei kysytä. Enkä suinkaan ollut innostunut siitä yksin, vaan auto tuli täyteen uteliasta naisväkeä.  Kahvit oli keitetty mukaan ja muutakin, lapio ja muovipusseja ja niin hurruuteltiin pieniä kyläteitä.

Tällaiset lämpimät toukokuun illat ovat hurmaavia. Kuin vasta lypsetty maito on ilma, tyventä, ilta-aurinko, eikä vielä itikoita. Muinaisraunioille kapusimme katsomaan auringonlaskua ja nautimme aika erikoisen tee- ja kahvihetken. Pakurinkääpäteetä, Hildegardin älypipareita ja pannukahvia sämpylöineen. Ja ympärillä iki-ihania jäkäläisiä pyöreitä kiviä, toinen toistaan kauniimpia.

Sieltä kankaalta löytyi mukaan muutama pyöreä kivi ja ne ruusuntaimet matkan varrelta. Autiotupa kertoo omaa surullista tarinaansa. Viimeksi siinä asui aikamoinen persoona ihmiseksi. Kylän kuulu tarinoineen. Hän ei välittänyt oikein pitää ympäristöään puhtaana. Kun tupa kylmeni, hänelle varattiin toinen asunto vanhasta työmaaparakista. Senkään siivouksesta hän ei välittänyt, vaan jätteitä kertyi nurkkiin lojumaan. Ihmisparka kuoli jätteistä syntyneeseen kaasuun pienessä asumuksessaan. Ehkä hänellä oli jo muitakin vaivoja, mutta näin on kerrottu.

Tämän illan kuva vasten aurinkoa, valoahan riitti sitten toisin päin.


Mutta hänen vanhan mökkinsä ympärillä kukoistivat ruusut. Näitä juuriversoja nyt lapioimme omille pihamaille ja kesällä sitten tutkitaan mitä se oikein onkaan lajiaan. Muistan niistä vain kauniin vaaleanpunaisen kerrotun, joten varmaankin jokin suviruusu. En tiedä huomasiko mies ruusuja, ehkä hänen äitinsä tai mummonsa istuttamia.

Eilisen päivän saalis aamulenkiltä oli pakurikääpä ja muovipussillinen hyvää kuivaa tuohta sytykkeeksi pannun pesään. Luonto antaa aina lahjojaan, vanhat pihapiirit tarinoitaan!




8 kommenttia:

  1. Ihan ekana huoli, että kait te jätitte sille mökillekin oman ruusunsa kukoistamaan? Ihana tuo kuva vasten valoa.

    Tuota samaista ruusua on itelläkin. Sain sitä naapurista, jonne se oli vuosikymmeniä sitten kulkeutunut tädiltäni ja tavallaan tuli takaisin.
    Muuttaessani viimeksi jaoin sitä naapureille muistoksi. Itse nimitin sitä neidonruusuksi mutta voipi tuo olla kartanoruusuihinkin kuuluva.
    Se kukkii myöhemmin kuin juhannusruusu, heinäkuulla, ja siinä on aivan ihanat vaaleanpunaiset kukat. Nuputkin sieviä.Joinain kesinä siihen tuli herkästi kirvoja, mutta suihkuttelin niitä mäntysuopavedellä.
    Isän luona se kukkii aurinkoisella paikalla,
    vähän rinteessä, vähän kuivassa paikassa mutta menestyy kyllä. Jostain ammoin luin, että ruusu tykkää kananmunankuorien kalkista, hitaasti liukeneva ja oon sitten kuivattanut näitä kuoria ja laittanut murskattuna istutusmultaan muillekin kuin ruusulle. Samoin kahvinporoja joku suositteli lannoitteeksi. Täti sanoi kahvinporojen (kuivattu)olevan erinomaisia porkkankemppiä vastaan kasvimaalla.
    Istuttaessa ruusuja sekotan maatunutta lehmänlantaa ja turvetta ja noita kananmunankuoria multaan, laitan sangollisen vettä ensin kuopan pohjalle, annan sen imeytyä ja sitten istutan. Teen yleensä laajat istutuskuopat, ettei nurmi valtaa heti ruusun juuria. Se kun on kuulemma ruusun "tappaja"?
    Myöhemmin en ole näitä ruusupuskia, maatiaisia, hirveesti lannotellu.

    Blogissani oli kuva tuosta ruususta viime marraskuulla.

    http://3.bp.blogspot.com/_liG85DIVgwc/TNsKDYofJBI/AAAAAAAAAaM/OzLKvJixCnA/s1600/neidonruusu.JPG

    VastaaPoista
  2. Tää ruusuvillitys nyt sitten vissiin leviää.
    Ihanaa.

    Möyhin tuossa aurinkoista, suojaisaa aidanvierusta ja päätin istuttaa siihen köynnösruusun. Minä, joka en niistä aiemmin hirvesti ole perustanut :)
    Toin sille jo pussillisen lehmänlantaakin.Siihen viereen olin viime vuonna istuttanut juurikin tuota kartanon-neidon-ruusua ja elossa se näkyy olevan.
    Että ei kun taimen ostoon, kaveri sille.

    Missäs se rosa vaelsikaan...

    VastaaPoista
  3. ps.
    oon minäkin käynyt autiotuvan pihasta, tosin sen omistajien kanssa, kevätesikkoa ja mitä kaikkee menestyvää siellä olikaan. Ne ovat yleensä vahvoja taimia, koska ne ovat jääneet uhmaamaan nurmen keskelle.
    Tien penkalta otettiin joskus äitin kanssa pyöräreissulla villikirsikan taimia ja kukkiihan se tänäkin päivänä.
    Tuttu tuo reissuiltaan joka kerta joitakin siemeniä. Hällä kasvaa hevoskastanjaa ja muuta mukavaa pihapiirissä. Ja minäkin hältä aina osani saan.

    On se tämä kevät!
    Eikun sormet multaan!

    VastaaPoista
  4. No ekana, toki ruusua jäi pilvin pimein koko pihamaata rehottamaan, pieniä alkuja otimme.Toisekseen, koska ottamani kuva on viime kesältä ja kuljin monissa paikoin, joten en ole varma oliko kuva juuri tuon pihan pensaasta.Sekin kukki heinäkuun lopulla vielä.

    Ja sitten! Annoitpa hyviä vinkkejä, sellaisia joita ei kirjoissa mainita! Kovasti kiitos, toivottavasti muutkin ruusunlukijat huomaavat.

    Koko Suomi vain ruusutarhaksi! Lehdet ovat pullollaan ruusunkasvatuksesta. Samoin kaupan hyllyt kaikenlaista ruusukippoa ja ruusukankaasta päällystettyjä tyynyjä, myös vaatetuksessa mukana.Jopa niitä kesäleninkejä.

    Minäkin olen kerännyt, jopa pelastanut autiotupien pihoista vanhoja lajeja, kuten valkoisen akileijan. Niissä on vanhaa hyvää sitkeyttä! Samoin, minulla on monta ruukkukasvia sisällä, siis jopa taimia, mehikasveista, joista olen sitten kasvattanut kukoistaviakin komeuksia.

    VastaaPoista
  5. Rosa-asteroidi on tällä hetkellä 0 astetta Kalat, joten ruusuista suuri puhe! Tai voisi kuvitella, että ruusu itse juttelee nyt myös kovasti äiti-Maan ja planeettojen kanssa kasvustaan ja kasvattajien kanssa.

    VastaaPoista
  6. Voi pahna!!! Siis piti sanoa Kaksoset, eikä Kalat! Siitä tuo 'juttelu'...

    VastaaPoista
  7. Nikki, katselin sinun ruusuasi ja onhan se aivan erilainen! Sinulla on sillain sivistyneesti se kukka, kauniisti suljettuna. Minun ottama ruusun kuva on vähän kuin 'räävytön', reippaasti auki, ruttunen ja jotenkin kärsineen näköinen. Se paikka mistä ruusun ryöstin, on aika kuiva paikka, ahtaalla kasvaa ja vähän kivuliaastikin. Voihan siitä minun hoidossa, heh, tulla toisenlainen...uhoa on!

    VastaaPoista
  8. On muuten hirvittävää ihmisen köyhyys ja kurjuus!
    Kuulin juttuja tuosta kuvassa olevan mökin hallitsijasta kolmen suvun takaa. Kerrotaan, että kun vanha mummo kulki kerjuulla, oli hän niin likainen, että 'kylän kaivoista loppui vesi, kun häntä kylvetti'.

    Siis surullista se, että köyhää masennetaan ja lyödään alas entisestään tuollaisella ilkkumisella.

    Ruusu, jonka sieltä pihalta noukin, on ylennetyssä arvossa.

    VastaaPoista