Miten tunnistaa ruusu?

Kun saa ruusun ystäviltä, he yleensä tietävät, mikä se on ja mistä se on. Ja kun hakee sen taimitarhasta, niin kyllä sen historiasta, nimestä ja hoidosta saa kuulla, kun kysyy. Nimilappukin on varressa.

Mutta eri juttu on, kun ryöstää ruusun. Tai se tulee varkaana. Tai sen saa naapurista, joka myhäilee, että 'enhän minä tiedä mikä se on'. Tai lahjaksi vanhalta pihamaalta 'enpä vain tiedä mitä se on, ikänsä pihalla ollut'.

Omistan neljä lajia ruusua, joista en tiedä mitä ne ovat. Tiedän, että minulla on kurttulehtiruusu, jokin niistä, juhannusruusu, valamonruusu, ruskelanruusu ja viljaminruusu raahelaisittain. Mutta entäs nuo muut. Olen antanut niille nimet Palkin ruusu, Saarenmaan ruusu, Erkin ruusu ja Inkerin ruusu.

Inkerin ruusua joku kutsui suviruusuksi, mutta siitä tietää vasta kun tutkin lehteä ja kukkaa. Erkin ruusukin taitaa olla sitä lajia. Laitan vähän kuvia. Lehdet ovat vieläkin silmulla, niin pohjolassa ollaan.

Tässä on 'Palkin ruusu', jonka varressa on kahdenlaista piikistöä ja varsi on ruskea. En millään voi muistaa viime kesästä, millainen oli sen kukka. Ruusun hurma ei vielä täysin ollut minua valloittanut. 

Ja tässä lähempää varren piikistöä.

Tässä Saarenmaan tammen mukana tullut ruusu. Sen oksisto haaroittuu leveälle. Tämä voi olla metsäruusu, mutta myös mökinruusu. Kukka ratkaisee paljon.

Ja tässä varren piikistöä.

Kun ruusu on kotoisin Suomenlahden saaristosta, veikkaa tätä ruusua orjanruusuksi. Mutta se voi olla koiranruusukin.

Siis tämä kaikki tulee olemaan mielenkiintoista tutkimustyötä. Nyt kuitenkin vielä nautin kevään kukista ja kukkapenkkien muokkaamisesta. Minulla on vain se vika, että en tohdi nakata mitään pois. Penkin varkaat saavat olla siinä nekin. En puhdista perennapenkkejä niinkään tarkkaan, sen verran, että pääosaa esittävät saavat tilaa ja pääsevät rehottamaan.  

Pekka Strengin 'puutarhassa'.