tiistai 3. toukokuuta 2011

Harrietin kanssa Grassen kujilla...

Olen lueskellut iltoisin ystäväni Harriet Hjorthin kirjaa Parfym. Mielikuvissani minun oli helppo kulkea Länsi-Euroopan ruusukaupungissa Grassessa hänen rinnallaan. Meitä on nyt yhdistämässä intohimo kukkiin esim. ruusuihin. Vaikka myönnän, että on aika pientä haaveilla niistä omalla pikku metsämökin pihamaalla, kun Harrietin intohimo vei hänet Grasseen saakka. Eikä suinkaan vain turistin hahmossa, vaan hän asettui kaupunkiin asumaan vuokraten kalustetun huoneen ja siten tutustui Grassen todelliseen tuoksumaailmaan.
Hänen kanssaan olen nyt vaeltanut vanhan kaupungin pikkuisilla kujilla, joita kirjavoittaa ylhäällä roikkuvat pyykkinarut vaatteineen, arkielämän äänet työntekijöiden asumuksilta ja kirkonkellojen kutsu iltahartauteen. Harriet sanoo, että on totta se, että kaupunki etupäässä tuoksuu ruusuille.

Harriet kulkee myös kaupungin maaseudulla, osallistuu töihin kukkaistiloilla poimien aamukasteen raikkaita kukkia mm. lavendelia, ruusua ja mimosaa ja kulkee viljelijöiden kera kukkaislaatikoita kuljettamassa kaupunkiin. Ennen huonokulkuisia teitä veti hevoskärryt, nyt 1960-luvulla sentään jo lava-autot. Mutta vieläkin moitittiin tien kuntoa. 

Samoin Harriet kantaa sydänhuolta viljelijöitten keskuudessa siitä, miten heidän elantonsa käy, kun kemiallinen tehtailu parfyymiteollisuudessa ottaa valtaa. Samoin se, miten työläiset raatavat elantonsa vuoksi, kun itse tehtailijat asuvat loistokartanoissaan. Myös se, miten työpaikkojen tehtaalla käy, kun osakkaina on yhä enemmän amerikkalaisia yhtiöitä.

Kirja Parfym on painettu v. 1969. Grassessa oli tuolloin asukkaita n. 22 000. Tutkin netistä löytäen Grassen vielä hengissä, asukasluku tänään on jopa lähelle 50.000. Ajatella, että Grasse on 1100-luvulla ollut jopa itsenäinen valtio, jota hallitsi neuvosto nimeltään ’Konsulit Jumalan armosta’. 1700-luvulle asti Grasse oli kuuluisa nahkateollisuudestaan, kunnes ilmasto ja sijainti huomattiin suosiolliseksi kukkaviljellyksille. Pikkuhiljaa Grassesta kasvoi parfyymiteollisuuden sydän koko läntiseen Eurooppaan.

Mikä mielenkiintoisinta, vanhat parfyymitehtailijasuvut Molinard (perustettu 1849), Galimard (n.1860-luvulla) ja Fragonard (suvussa myös kuuluisa taidemaalari ) ovat yhä vahvoilla ja heidän tuotantolaitoksissaan voi vierailla tänäkin päivänä, kuten Harriet aikoinaan teki.

Jean-Honoré Fragonard ”Keinu”

Kai minäkin voisin joskus vierailla ihan oikeasti Grassessa, kuten tämä ’Mondo’, vaikka koen elämyksiä kirjankin kautta. Olen siitä lukenut myös kuuluisan kamalassa kirjassa ’Parfym’, josta on tehty elokuvakin. Siis mitä kaikkea voikaan olla Herra Nenä!!!

 Tässä löytyi mielenkiintoinen ja kauniskin musiikkiversio tuosta kuuluisasta murhaajamielikuvasta herkkine hajuaisteineen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti