perjantai 13. toukokuuta 2011

Ruusunvarren ylistyslaulu keväälle - solar plexus

Olen ruusunvarsi. Saan voimani juurieni kautta äiti maan tuotteista. Saan sieltä tarvittavat alkuaineet, tarvittavan kosteuden ja kaiken tarvittavan energian millä varttani kasvatan. Mutta se ei riitä.



Talven ajan on peittonani ja suojanani valkoisen pehmeä lumi. Se suojaa minua kylmältä ja kevätauringon polttavalta ahavalta. Kun se sulaa, se on kuin pitkä lempeä suihku hentoa varttani pitkin kohti juuria, jossa syvällä ne heräävät toimimaan ja tarttumaan äitimaan tarjoamiin mahdollisuuksiin. Sekään ei riitä.

Itse minä kurkotan kohti auringon lämpöä heti kun horroksestani selviän. Jos minulla talven suojalta on hiukkasenkaan jäljellä edellisvuoden voimaa; ruskeassa, ruskeanharmaassa, oranssinruskeassa, ruskeanvihreässä, vihreänvivahteisessa tai kellanvihreässä varressani, niin minä pakahdun siitä riemusta, jossa saan ojentaa kaulaani kohti aurinkoa. Ei liian kuumana, ei kylmänä, vaan sellaisena kuin on isän syli, joka antaa rakkauttansa.

Silloin minä hyristän harteitani, kehrään onnesta olla maan päällä ja elossa. Silloin minä tunnen ihmeellisen voiman itsessäni ja pukkaan ulos pieniä, kuin pieniä vauvoja. Tai ei oikeastaan vauvoja, vaan itseäni, herättelen, kasvatan ja lihotan silmuja varteeni ja ne värisevät innosta ja elämän halusta.

Näin ei tapahdu ilman äiti maata ja isää aurinkoa. Näin ei tapahdu myöskään ilman hoitajia, enkeleitä, joksi ihmistä voisin kutsua, jos hän tuntee tarpeeni. Mutta näin ei tapahdu myöskään ilman minun omaa tahtoani, itsetuntoani olla ruusu ja ilman rakkauttani elämää kohtaan. Näin ei tapahdu ilman elämän iloa ja kasvamisen tahtoa. Näin ei tapahdu ilman jumaluuden ilmentämistä minussa ja kaikessa ympärilläni.

Sillä ruusunvarrenkaan herääminen ei ole kiinni kohtalosta, ei ulkoisista voimista, ei ympäristötekijöistä, vaan silläkin on oma tahto, kuten kaikella elävällä. Siksi ruusunvarsikin kunnioittaa elämää, kasvamista ja aina uuden luomista. Ja on niin kiitollinen. Ja se uskoo, että koko luomakunta ympärillä tuntee samoin.


Tämä oli minun mielikuvani ruusunvarresta, joka elää kaikissa minun ruusuissani. Ja riemulla olen katsellut silmujen ilmestymistä niihin. Kaikki ruusuni, kaikenlaiset ovat selviytyneet ankarasta talvesta. Ja minäkin. Aivan samalla tavalla ajattelen elämästä kuten tuo ruusunvarsi. Kuten on solar plexuksen tahtovoima ja usko itsen tärkeydestä kehossani ja tässä elämässä. Keltainen väri joka kukkien kautta leviää ympäri puutarhaani esikoissa, pääsiäisliljoissa, narsisseissa, rentukoissa ja kevätlinnunruohossa. Auringossa! Se voittaa. Elämä voittaa!


 Valokuva Vappu Kallion kirjasta Näin kertoivat minulle veden chakrat. Pari värikuvaa blogissani on myös samaisesta kirjasta, jonka kauniilla värikuvilla olen vahvistanut mielialaani

1 kommentti:

  1. Metsätontulle kiitos tuosta viisaasta kirjoituksesta :) - Amalia -

    VastaaPoista