sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Rosalia, ruusujuhla äidille tänään!

Kuinka kauniita sanoja ruususta onkaan muodostettu, kuten rosaria eli ruusutarha ja nyt tuo rosalia eli ruusujuhla.

 
Monessa juhlassa ruusu on mukana meidänkin päivinä. Ylioppilasjuhlissa ruusut tuoksuvat. Koulun päättäjäisissä ruusutetaan tai kukitetaan usein myös 6-luokkalaisia, jotka siirtyvät yläasteelle toiseen kouluun. Ja ne äitienpäivät! Löysin taiteilijaopiskelijan ja ruusuihmisen Merja Konttisen, joka on ottanut selvää kauniisti äitienpäiväjuhlista enemmänkin. http://merjakontinen.wordpress.com/category/aitienpaiva-ja-ruusujuhla/

Minä olen viime kuukausina saanut niin paljon noita sururuusuja, etten nyt kaipaa äitienpäiväruusuja. Sainhan yhdeltä pojalta rännit kuntoon tuonne katolle, se on iso lahja. Toinenkin soitteli. Olen mummu, mutta toinen ei osaa muuta kuin hymyillä vielä ja se on paljon se!

Mutta 'rosalia' kiinnostaa joten pakko kurkata vähän historiaan. Lainasin lainastosta yhden ruusukirjan lisää, Lumoavat Ruusut, Sylvie Girard –Lagorce. Hän ei niinkään luettele ruusulajeja, ei paljoa kerro niiden kasvattamisesta, vaan on enemmänkin perehtynyt siihen, miten maailma makaa ruusun ympärillä. Eli historiaa ja ruusun käyttöä. Mielenkiintoista!

Hän kertoo historian rikkaista lojumassa ruusuvuoteillaan ruususeppeleet päässään ja ruusuköynnökset kaulassaan juoden kupeista viintä joissa kellui ruusun terälehtiä. Ruusun tuoksulla väitettiin olevan parantava voima rapulaan. Tässä ruusu liitetään Dionysos-jumalaan ja salaisuuksien säilyttämiseen. Humalassa ollessa kun niitä voi lipsahdella (Kreikassa lienee Harpocrates?).Tästä juontaa rippituolienkin ruusukuviot rippisalaisuudesta muistuttamassa. Sanonta ’Sub Rosa’, Ruusun alla tarkoittaakin tilaisuutta jossa pappi vannoo valan ehdottomaan vaitioloon. Näin ruusu toimii katollisessa kirkkomaailmassa.

Roomassa toukokuun rosalia-juhlissa vietiin ruusuja haudoille ja koristettiin talo ruusuilla. Rosalioa siinä liittyi kuolleitten kulttiin. Manalan jumalan Hekaten päässä on kuvattu usein ruususeppele. Italiassa vietetään yhä ruusujuhlia helluntaina, domenica rosata, jossa ruusu on rakkauden tunnus.

Roomassa keisari Nero otti tavaksi juhlistaa pitojaan ruususateella, jonka keisari Heliogabalus sitten ylitti melkein hukuttamalla vieraansa tynnyrikaupalla ruusunlehtiä heittelemällä. Ihme etteivät pökertyneet! Toisaalta hyvä huomio kirjan tekijällä, kun hän yhdistää tämän suureellisuuden olemassaolon hetkellisyyteen ja haavoittuvuuteen. Niinhän on ylioppilaspäivätkin vain kerran elämässä, täydet kymmenjuhlat kerran elämässä kuin myös hautajaiset kukkineen kerran elämässä.

Vihkijuhlia saattaa olla useitakin ruusuineen ja äitejä juhlitaan kerran vuodessa. Kuten kirjaa ja ruusua itseäänkin.

Ruusujuhlia vietetään omalla tavalla muuallakin maailmassa, mm. tässä kuvaus Monacon Ruusujuhlista. http://www.mtv3.fi/helmi/viikonvaihde/artikkeli.shtml/630694?viikonvaihde-viihdetta-kuninkaalliset

Minä taidan viettää aivan omanlaiseni äiteinpäiväjuhlat, opiskella yksinoloa. Tai taidan sittenkin noutaa oman ruusun, mutta siitä kerron huomenna. Salaisuus, Dionysos ja Harpocrates sormi suun eteen! Mutta ollaan ylpeitä äitiydestä. Ja luovuudesta! Sillä ei ihmisen tarkoitus ole aina synnyttää lapsia, voi synnyttää jotain muutakin...kuten taidetta. Sen hedelmät kantavat usein läpi vuosisatojen ja kulttuurien. Ruusu kaikelle sille!

 

Rosaliasta vähän muutakin: Tässä balsamoitu pikkutyttö nimeltä Rosalia, aika hätkähdyttävä Prinsessa Ruusunen!
Ja tässä taitaa olla kunnon ruusujuhlat! Olisiko Keniassa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti