lauantai 23. heinäkuuta 2011

Kuningatar ja haltija ruusutarhassa



Olen rehkinyt mitä olen ehtinyt ja jaksanut. Liika lapiotyö ei ole hyväksi selälleni. Mutta ruusutarhaa ei synny ilman sitä. Se on ruusutarhan konkreettinen taso. Eipä silti. Ei se minua stressaa, päinvastoin, sehän hoitaa minua. Se konkreettinenkin taso. Ja minä olen ruusutarhani haltija. Minä luon sen.

Mutta vielä enemmän minua hoitaa jokin toinen taso, jota on vaikeampi selittää. Ehkä sinne tasolle vievät minua aistit; tunto, näkö, haju, kuulo ja jopa makuaisti (tein tässä yksi päivä ruusumettä, sanon mettä, koska se ei ole sama asia kuin ruusuvesi, ja voi kun se maistui hyvälle ruusulle…kerron siitä myöhemmin).

On olemassa vielä jotakin muutakin, jolle on vaikea löytää nimeä. Sen löytää symbolitasolla, ehkä sillä kuudennella aistilla. Toiset viisi ovat vain osoitteita sille. Se taso on alitajunnassa, hyvin paljon tiedostamattomissa. Miksi joku päivä ihastut ihan uuteen väriin? Joku päivä kaipaat tiettyä hedelmää, kaipaat jotain vanhaa tuttua vaatettasi. Mikä sinua viehättää juuri jossakin esineessä, korussa, kivessä? Miksi juuri tietty kukka vetää sinua puoleesi? Kun kysytään tiettyä eläintä, miksi usein juuri yksi sama tulee mieleen. Miksi sinuun liitetään jokin asia? Kaikki se voisi kertoa sinusta jotakin sellaista, mitä et ole tiedostanut.

Minulla on Rosa-asteroidini tullut Ravun merkkiin ja yhtymään syntymäkarttani Merkuriukseen. Diana-asteroidi kulkee kimpassa transiiteissa Merkuriuksen kanssa Leijona-merkissä. Astorologian pikku asteroideista on tullut minulle hauskaa symboliikkaa, jota on mukava seurata silloin tällöin. Syntymäkartallani Rosa on yhtymässä Chironiin, haavoittuneen parantajan asteroidiin ja on siellä sosiaalisen luovuuden huoneessa Horuksen kanssa. Myös Horus ja Rosa kulkevat kuin käsikädessä samaa vauhtia suhteessa karttaani. Horus minulle symboloi kuollutta miestäni.

Ruusu on symbolisesti suruni parantaja, ystäväni, lohduttajani, ilon antaja. Merkurius on planeetta, jonka energioissa ilmaisen itseäni. Minulla on tarve ilmaista itseä ruusu apunani. Tuo Diana on roomalaisten jumalatar, Kreikassa sen nimi on Artemis. Hänet on usein kuvattu kulkemassa metsäkauriin kanssa. Minunkin käteeni on tarttunut sellainen pieni patsas matkoilta. Luonto on Artemiksen elämää. Symbolisesti löydän itsestäni samoja piirteitä kuin mitä on tuossa Artemiksessa. Ja eläinsymbolina olen löytänyt itseni metsäkauriina (blogiosio Faabeli Ruusutarhan kuningattaresta).


Metsäkauris tässä, pajusta tehty, on yhä kiinnitetty köyden avulla ruusutarhaani. Vaihdan vain paikkaa. Nyt se on kiinnitetty rautapenkkiin. Olen kiinnittänyt samalla tavalla itseni kiinni ruusutarhaan. Vaikka olen sen haltija, olen myös sen vanki. Tahdon olla niin. Lujasti kiinni siinä.  

Eli metsäkauris on kuitenkin se puutarhani kuningatar, jonka olen liekaan pistänyt. Kauris itsesään on villi ja vapaa. Se on valpas, ylpeä ja tietoinen jostakin enemmän kuin minä. Se eli alitajuntani puhuttelee minua ja ehkä joskus ymmärrän jotakin enemmän. 

3 kommenttia:

  1. Miks ihmeellä sinä pidät vapaata ja villiä liekassa?
    Nousujouskarin Dianaa Vesimiehessä ahistaa jo ajatuskin..

    VastaaPoista
  2. Onko Diana nousujouskarikin, tietenkin! Ja vapaassa vesimiehessä, huh!

    Konkreettisella tasolla pidän sitä lieassa, koska se on niin kevyt, että tuuli voi viedä. Olen ajatellut, miten saisin kiviä eli painoa vatsaan, mutta on niin tiheä ja ajatus kauhistuttaa. Jalkojen kautta voisin upottaa jotkit raudat, mutta sehän olisi aivan hirveää.

    Jotenkin olen itsenikin liekaan kiinnittänyt ja ruusutarhaan. Kuitenkin omasta tahdosa. Kauris muistuttaa minulle, että itse oman vankilansa usein valitsee.

    Tai tosiaan, mitä jos tänään päästän sen vapaaksi ja katson mitä sille tapahtuu...ja minulle.

    Sen teen! Kiitos Nikki, kun taas puutuit asiaan.

    VastaaPoista
  3. Kun tänne palasin, niin huomasin, että Nikki itse on tuo nousujouskari ja hänellä on Diana Vesimiehessä. Joskus tökkii tuo astrologian sanasto.

    Joten tässä tullut korjattua tuokin.

    VastaaPoista