Kun kuljin eilen ruusuntaimien keskellä Särkän taimitarhassa, huomioni kiinnittyi tähän ruusuun, jolla on hyvin epätavalliset lehdet, melkein apilamaiset. Sen nimi on malvaruusu, mutta sen latinalainen nimi Rosa Majalis (purkin kyljessä) eksyttää kyllä hiukan. Kansanomaisesti sitä kutsutaan 'malvankukaksi'.
Kun selasin kirjoja en sieltä malvaruusua löytänyt. Löysin kylläkin Rosa Majaliksen, mikä on metsäruusun nimi. Olin ymmälläni, kunnes etsin sitä netistä. Sieltähän se löytyikin, eikä ihme että ruusu veti niin minua puoleensa. Sehän on Raahen yksiä nimikkoruusuja. Muistin nyt, että ystäväni Rauni lupasi laittaa minulle Raahen ruusua ruukkuun juurtumaan. Onkohan kyseessä nyt sama ruusu? Olen kuullut Raahen ruususta, mutta en siitä että sitä kutsutaan malvaruusuksi.
Muistelen, että se on juuri se ruusu, mikä usein pursusi melkeinpä kadulle asti raahelaisten pikkupihojen aidan tai portin pielestä. Villiruusuja se kuitenkin on ja kuten siitä kerrotaan, sen alkuperää ei tunneta, metsäruusun mutaatioksi ilmoitetaan. Ei muuta kuin että se on löytynyt Ollinsaaren kartanosta.
Ollinsaaren kartanosta minulla on lämpimiä muistoja, olihan se melkein naapurini. Kuljin sen ympäristössä vähän salaa, peläten että minut huomataan ja ihailin puustoa, kukkaketoja ja niittyjä. Siellä oli silloin hiekkaisen mukavia polkuja kulkea. En koskaan käynyt itse kartanossa. Minusta jo itsesään kartano oli jotenkin salaperäinen paikka, ainoa sellainen Raahen seudulla.
Kartanon poika oli kuitenkin samalla luokalla alakoulussa, hiljainen ja ystävällinen. Hän soitti urkuja silloin kun mieheni ja minut vihittiin. Olin liikuttunut siitä, että koulutoverini oli mukana. Vietimme mukavan ja muistorikkaan hetken Siikajoen pappilassa juoden kahvia hänen ja tutun papin, sekä todistajien kanssa.
Tällaisia muistoja tuli yllättäen esiin malvaruusun mukana. Ja niitähän olisi, mutta ei kaikkea tähän. Malvaruusuun liittyy monenlaista salaperäistä. Antaa sen olla niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!