perjantai 15. heinäkuuta 2011

Voi jäärän ja muorin päiviä!!

Ensimmäistä kertaa minä istahdin alas aurinkotuoliini tänä kesänä. Join siinä kahvit. Ja mietiskelin.

Enhän minä siinä kauaa malttanut istua, vaikka päivä oli mitä kaunein. Mieheni hautakivi on pystyssä ja tarvitsee kukkia. Ja minulla on käyttämättä vielä työtovereitteni lahjakortti Särkän Taimitarhaan.

Pian olin siellä. Viimeistä penniä myöten käytin arvokkaan lahjakorttini ja arvaahan sen, että autoni oli täynnä ruusuja. Lisäksi tarvitsin kiviä, joten ajelin pientä metsätietä myöten kotiin päin. Löysinkin tien vierestä paikan, joka näytti lupaavalta. Vaihdoin kengät saappaisiin ja otin hanskat käteen. Ne minulla on aina auton perällä kaiken varalta. Ja sen verran löytyi autosta vielä tilaa, että muutaman kivenkin sain mukaan, sellaisia laattakivejä ruusutarhani polkuja varten.

Naureskelin kuormalleni, että 'voi muorin päiviä sentään'! Ja matkalla piti poiketa vielä kotikirppikseenkin, josta löysin juuri sopivan kokoiset renkaat ulkohellaani, josta osa hellarenkaista on mennyt rikki. Voi miten antoisa oli matka!

Kotiin tullessa tervehdin ensimmäisenä Minetteä ja mitä näinkään!! 
Kaksi jäärää parittelemassa keskellä kauneinta Mustialan ruusun kukkaa! Eikä ne olleet minusta moksiskaan. Painelin sisään hakemaan kameraa, ja siinä ne vielä nautiskelivat. Ettäs kehtaavatkin. Täytyy kyllä myöntää, että eivät tyhmiä olleet. Etsiä se maailman kaunein paikka rakastelulle! Huokailin ja hymähtelin.

Tuo pieni itikka kiersi kehää kukan ympäri. Oli varmaan harmissaan, kun ei päässyt mettä imemään. Tai sitten se oli jonkin sortin kamaripalvelija.

Pitkän aikaa niitä katselin, kunnes muistin ruusun taimet kuumassa autossa. 

Myöhemmin tutkin kirjoista ostamiani uusia ruusuja ja myös jääriä. Jäärä on nimeltään nelivyöjäärä. Sillä on komeat keltaiset vyöt ympärillään. Se ei vahingoita ruusua, ehkä mettä imee. Siis näillä rakastavaisilla oli myös paras mahdollinen nektari nenänsä alla mitä löytää voi. 

Taisi olla oikea häämatka jäärillä! Minulla ruusumatka! Jotakin yhteistä sentään.


3 kommenttia:

  1. Hienon paikan olivat valinneet, meilläkin yksi jäärä oli ruusujen vieressä, en ennättänyt kuvata.
    Antoisa matka sinulla, varmaan hyvä mielikin tuli ;-)

    VastaaPoista
  2. Kyllä oli hyvä mieli. En vain ehtinyt niitä istuttaa vielä. Sateen edellä näin tärkeämmäksi tehdä vähän niittohommia ja ajaa kuivia puita liiteriin.

    Näin ne miehen hommat ovat siirtyneet minulle.

    VastaaPoista
  3. On sinulla urakkaa ja mainioita kavereita.
    Hitaasti hyvää tulee ja anna luonollekin valtaa...
    lämmöllä Helena

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!