Oletko joskus tavannut ihmisen, josta sädehtii käsittämätöntä kauneutta ja rauhaa? Eräs ystäväni sanoi kerran tällaisesta henkilöstä, että ’hän on jotenkin loistava’.
En tarkoita tässä fyysistä ulkonaista kauneutta, vaikka sekin voi olla mukana. Usein tämän ’loisteen’ tapaa vanhojen ihmisten kasvoilta ja usein he ovat hyvin tyytyväisiä elämäänsä. Mutta myös nuorten, joiden silmät ovat avoimesti kohdattavissa. Lapset ’loistavat’ yleensä aina.
Ehkä tällaiset ihmiset ovat jotenkin ’valaistuneita’. En tosin ymmärrä valaistumisesta paljoakaan. Mutta heidän silmissään on säde, ja heistä kuvastuu rauha, elämänilo ja hyväksyminen.
Voin verrata tätä ruusuun, joka on auki. Sen emi paisuu terveen ylpeästä hellyydestä, heteet suorastaan riemuitsevat siinä ympärillä, ja terälehdet loistavat kaikkea mahdollista kauneutta. Siitä tulee mieleen seimenlapsi ja enkelten riemu.
Voin verrata tuota kaikkea myös otsachakran seesteisyyteen. Sitä ei tapahdu ilman alimpien chakrojen vahvuutta ja tasapainoa. Vain niiden; äiti-maan ravinteen, juuriensa hyväksymisen ja niiden työn kunnioittamisen, varren vahvuuden kohoamisen, lehtien aurinkoa syleilevä yhteys ja nuppuvaiheen kasvu ilman vauriota … vain niiden avulla voi kukka voimistua ja aueta täyteen loistoonsa. Näin ihminenkin luo omaa kasvuaan taso tasolta niiden eri tehtävien onnistumisien kautta. Se miten jaksaa kunnioittaa ympäristöä, perhettä ja sukua anteeksiannolla heikkouksissa. Miten pystyy harmoniseen vuorovaikutukseen toisen kanssa ja miten löytää itsekunnioitus antamalla myös anteeksi itselle omat heikkoudet. Miten tuntea ja ilmentää rakkautta ja miten ilmaista itseä aidosti lahjoillansa. Siten avautuu ja loistaa. Pitkä ja työteliäs on se matka maaperästä kukkaan. Ja maaperästä ihmiseksi.
Ei ne kaikki kukat ole niitä laadukkaimpia. Niissä on rikkoja, toispuoleisuutta, surullisuutta repaleisine terälehtineen. Mutta ne ovat tulleet esille omilla kyvyillään ja ovat rakastettavia ja hellyttäviä. Ja ne huomataan yhtä lailla. Hoitavalla silmällä katsotaan, mitä niille on voinut tapahtua. Näin voisi kohdata toisenkin ihmisen puutteine kaikkineen, sillä jokainen kasvaa omilla mahdollisuuksillansa. Jokaisella on oma tie puhjeta kukkaan. Jokainen haluaa sen tehdä.
Katso kedon kukkia. Kukat rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Eivät ne tallaa toistaan vaan antavat tilaa. Yhdessä loistavat.
Ja jokainen on tavallansa täydellinen Jumalan edessä, olen lukenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!