Sana ’verkostoitua’ on tämän ajan sana. Liikeyritykset eivät toimi, jos ei ole verkostoa, jonka kautta asiat saa jouhevasti liikkumaan. Ennen ja toivottavasti varmaan vieläkin on perhe, sukulaiset ja ystävät suuri osa tätä verkostoa. Mutta he eivät välttämättä ole kiinnostuneita samasta asiasta kuin tukijat ja vertaisjoukko ovat.
Itse olen verkostoitunut fyysisesti mm. kotiseutuni Puutarhaklubiin, Suomen Ruususeuraan ja Maatiaiset ry:kin tullenee ehkä tutuksi (Kerron siitä enemmän, kun ajankohta lähestyy.). Parilla puutarhaklubin järjestämillä retkillä olen ollut mukana, ja Ruususeuran kukkaislehtiä olen tutkaillut suurella mielenkiinnolla. ’Kodin Kukat – puutarhapostia minulle tulee sähköpostiini. Juha Toikan juttuja on mukava lukea, samalla saa varteenotettavia vinkkejä puutarhatöissä. Joskus laitan sinne kysymyksiä ja saan vastauksiakin.
Netti on yksi varmin keino verkostoitua; on helposti löydettävissä ja kiinni otettavissa, kun tarvitsee vaihtaa ajatuksia.
Ruusutarhanikin on verkostoituna. Uteliaisuuteni ja innostukseni avulla olen törmännyt monenlaisiin seuroihin, yhdistyksiin, yrityksiin ja muuten asiasta innostuneisiin. Puutarhanhoitoa käsitteleviä blogeja on paljon ja asioiden kautta törmää terveesti muuhunkin, kuten taiteeseen ja kirjoihin.
Näin kulkee ruusutarhastani suunta ulospäin. Sitten toisinpäinkin. Totta kai jotkut ystävistänikin lukevat blogiani, jotkut innostuvat sen kautta jopa ruusuihin, kun taas joitakin ainainen ruusupehkoissa rypeminen ehkä kyllästyttää. Mutta hakusanojen perusteella aika moni löytää varmaan myös minun blogistani etsimiään tietoja. Joku innostuu vierailemaan useamminkin. Ja joku jopa kommentoi.
Mutta kyllähän blogini sisältö on aika suppeaa ruusuilua. Naurattaakin joskus, kun kirjoitan sanaa ’ruusutarha’, niin sanasta voikin tulla RUUSUTURHA tai ruusutarra. Ja kun alan leikkimään sanan kanssa lisää, siitä löytyy ’ruusuturra, riisutarha, risutarha, suruturra, turusurra ja vaikka mitä!
Ihana sana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!