Ruusun surkimuksia

Sitten tuli sellainen päivä, että kaikki meni pieleen ja tuntui surkialta. En ihan kaikkea edes 'viihti' kertoakaan, mutta jos ruusuisissa aiheissa pysytään, niin niistäkin riittää. 

Nyt on ollut pari pakkasyötä ja sade piiskannut puutarhaa vähän liikaakin. Joten näin surkeilta näyttävät osa ruusuistani. Tosin vielä jotkut oksat nuppuineen ovat vielä uhmakkaasti pystyssä ja kaihoavat auringon lämpöä.

Sain kesällä paketin Marjatta-ystävältäni, jossa oli arvokkaita tarpeita Ruusutarhan tulevaan kahvilaan.

Yksi oli painavasta aineesta valmistettu kakkuvuoka, täysin RUUSUN mallinen. Aivan ihana! 

Kokeilin vuoan mukana tullutta reseptiä. En ehkä vatkannut aineita tarpeeksi kuohkeaksi, sillä se ruusu lässähti. Ruusukakku oli puolillaan ruusu vuoan pohjalla, likisattuinen, mutta hyvin irtosi vuoasta. Ruusukuviot olivat hyvin näkyvissä. Söin sen viikon ajan kahvin kera, mutta en tohtinut vieraille tarjoja. 

Nyt kokeilin toisen kerran kakkua siihen. Tein arabialaisen kakun ja nyt ainakin vatkasin. Hyvin nousi ja hykertelin jo käsiäni. Mutta ei. Se ei tahtonut irrota vuoasta, vaikka jäähdyttelin, auttelin ja kopistelin. Vihdoin viimein sieltä kopsahti kakku ... puoleksi. Toinen puoli pysyi tiiviisti ruusun lehdyköitten syvennyksessä. Voih!

Taikina oli nyt ehkä liian kosteata. Kun myönnän vierailleni suoraan kehnon leipomistaitoni, voin sitä tarjota heillekin, sillä hyvän makuista ja kuohkeaa siitä tuli. No. Onneksi minulla on eräs taho, josta minulle on luvattu leipoa kakut kahvilaani. 

Toisaalta, sieltä Marjatan paketista löysin myös viestin, jossa hän lupasi tulla kahvila-apulaiseksi ensi kesänä  viikon ajaksi, joten eiköhän tuo vuokakin vielä näytä tarpeensa ja kykynsä. Rakkaasti tervetullut! 

Sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo. Joten kyllä minäkin vielä yritän.

Tähän tarvitaan jotakin raisua ja rämisevää! Tietenkin LORDI!