torstai 15. syyskuuta 2011

Ryhmäruusut istutettu

Nyt olen istuttanut tämän syksyn ruusut. Tiedossa olevat lajit, joita minulle on luvattu, saavat nyt odottaa ensi kevättä. Monta muuta kukkaa, penkkiä  ja työtä odottaa vuoroaan.

Sain viimeinkin ryhmäruusut Herra Euroopan (Europeana) ja Neiti Nina Weibulin taimet omaan penkkiinsä.
Kaivoin niille syvän kuopan. Pellossani 30 senttiä kaivaessa tuleekin jo vastaan savimaa, mikä on ehkä pensansruusuille ihan hyvä, kun löytävät juurensa kosteaan saveen, mutta muut ruusut eivät siitä tykkää. Joten kaivoin savimaatakin syvemmäksi. Sitten ajoin sinne soransekaista hiekkaa ja pikkukiveä, sirottelin munan kuoret siihen ja kippasin pusseista kaupan puutarhamultaa päälle. Väliin taas laitoin oman maan hiekkamultaa ja sitten vielä kaupan multaa päällimmäiseksi. Tosin reunustin laidat maisemointikankaalla, joiden reunojen päälle sitten laitoin tervalla kyllästämäni hirret, joten niiden varassa penkki nousee maarajaa ylemmäksi. Kuoppien pohjalle laitoin veden kanssa vielä pikkuisen kanankakkaa, ehkä mullan päälle myöhemmin vähän laitan tuhkaa ja sitten sammalta. Yritin tehdä kaiken sääntöjen mukaan ja vähän omienkin.Tässäpä kuvia ruusutarhan alkumetreistä eri ilmansuuntiin. Ja tuosta kivisestä ruusupolusta en vielä tiedä minne se vie.

Etelään

Länteen
Luoteeseen
Pohjoiseen
Toivon, että siinä nuo ruusut vielä kukkisivatkin, ainakin kukkaa ja  nuppuja pukkaavat. Koska seisova vesi voi olla niille turmioksi, luotan kaltevaan peltooni ja loitsuun minkä lausuin siinä kohopenkin vieressä:

Kolmen puhalluksen puhdistusloitsu (Loitsukirja, Paula Havaste)

Vettä nostan nöyrin mielin
kuuliaisena kumarran
puhaltamaan kolme kertaa,
juodakseni terveydeksi (siis ruusun juoda).
Pysy poissa kylmän viha
tuiskun tuoma, veen vetämä,
viluilman viskoama.
Katoa kivirannoille,
notkelmiin norovesien,
ulapan aaltoihin unohdu.

No tuon veden matka mereen on noin 16 km. Mitähän muuten ruusut tykkäävät tervan tuoksusta? Luulen, että hyönteiset sitä ainakin kammoavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti