Kyllä jo alkaa kovasti polttelemaan nuo Ruusukahvila-suunnitelmat.
Hygieniapassikoulutuksen paperit tuossa penkillä odottavat lukijaansa. Monet asiat pyörivät päässä jo.
Näin tosissani siis olen! Kaapin hyllylle on kertynyt alennuskoreista ylijäämäkuppeja jos minkälaista. Tykkään, että ei mitään tuulessa lenteleviä paperimukeja, vaan reilu kupponen, jonka voi ottaa käteen ja siirtyä sen kanssa istumaan minne silmä vetää. Ehkä kakkuvati voikin olla sitten paperista...
Eräältä kauppareissulta jäi käteen tällainenkin tarjoilukannu, niin pettämättömän ruusuinen että....!
Kirjaston esittelyhyllyltä löytyi mitä mainioin kirja suomalaisesta kahvinjuonnista, Pannu kuumana, suomalaisia kahvihetkiä, Tuija Saarinen. Kirja on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1330, Tieto.
SKS:n keskeistoiminnot liittyvät kansanperinteen, kielen ja kirjallisuuden tutkimukseen ja tunnetuksi tekemiseen.SKS on perustettu 1831.
Sanan kirjallisuus keksi Elias Lönnrot seuran nimeä varten (tiedot SKS:n sivuilta).
Suomalaiset ovat nimittäin KAHVINJUONNIN MAAILMANMESTAREITA!
1900-luvun alussa suomalaiset kuluttivat kahvia neljä kiloa henkilöä kohden. Nyt se kipuaa jo 10 kiloon henkeä kohden. Oijoi! Ja kun tykkään, että suomalainen kahvilakulttuuri on niin köyhää. Sitä juodaankin työpaikalla ja kodeissa. Toivon, että myös usein vieraiden kanssa pöydän ääressä. En kuitenkaan usko, että pannu on kuumana lieden laidalla odottamassa ohikulkevia ja tuvassa pistäytyjiä kuten ennen maalaistaloissa. Vaikka Ranska onkin niin kuulu kahvilakulttuurista, sielläkään ei juoda kahvia kuin viisi kiloa henkeä kohden. Voi voi, lisää vain kahviloita Suomen upeaan luontoon!
Minuun on kai tarttunut se vanha maalaishenki, kun pannussa poreilee aina se ylimääräinenkin kuppi siltä varalta jos naapuri pistäytyy. Sanon poreilee, sillä edelleenkin olen pysynyt pannujauhatuksessa ja kiehautan ne sakat ihan oikeasti ympäri. 'Klaaraan' nokan parilla kupposella kaataen sen takaisin pannuun, ja usein kun pannu on täydempi, laitan tilkkasen kylmää vettä säikyksi kahvinporoille. Jätän sen laskeutumaan.
Mutta valitettavasti kun yksin tässä oleskelen, olen usein ottanut murukahvia. Senkin sekoitan ensin kylmään maitoon ja sitten vasta kuuma vesi päälle.
Ja onhan se juhlahetki aina, yksinkin! Usein teen jotakin askaretta ahkeraan, niin se kahvihetki tuntuu ansaitulta.
Kuulostaa mukavalta! Keuruulla on suoramyyntipiste, Maalais-Vakka, siellä on myös kaikki kupit ja asetit ihan erilaisia. Suosikki-kahvipaikkani aivan keskustassa!
VastaaPoistaTäytyypä muistaa tuollainen paikka, jos joskus kulkurina liikun.
VastaaPoistaNyt kokeilen tätä vastausta anonyymina. Sanovat etteivät pääse vastailemaan tähän.