torstai 9. helmikuuta 2012

Yrttimummon aarteita

Sain tuolta Chocochilin blogista idean kertoa vähän talven varalle säilötyistä yrteistäni. Hän oli tehnyt inventaaariota maustehyllystään. Minä otin tuon korkeimman ja näyttävimmän hyllykön tuolta kaapiston päältä. Itse viljelemiäni ja luonnon omia yrttejä.


Varmaan niin kauan kuin tuo kaapisto on talossa ollut, liki 30 vuotta, olen noita vanhoja purkkejani tyhjennellyt, pessyt välillä ja taas täyttänyt. Eikä se tapa ole tippunut pois silloinkaan, kun kesä tai syksy on ollut niin kiireistä, että tuskin henkeä on ehtinyt vetää. Äkkiäkö sitä ennen saunaa juosta hilipasee hakemassa muutaman hiirenkorvalla olevan koivunoksan tai leikkelee nokkospöheikössä ja muuta sellaista. Ritilän päällä saunan jälkilöylyissä ne ovat mukavasti kuivaneet.


Nuo purkit, joita olen yrittänyt välillä päällystää, välillä tehdä siistejä etikettejä, välillä vähemmän siistejä, kun on kiirus ollut, ovat yhtä vanhoja. Ne ovat ajoilta, jolloin saattoi vielä ostaa mielestäni parasta teetä mitä Suomesta saattoi löytää. Pauligin Hienoa Teetä. Se oli oikeaa ja hyvää ja siihen oli mukava sekoitella noita yrttejäni aina ajankohdan mukaan. Surin kovasti kun Paulig lopetti sen. Tiesin sen, että mitään yrttiä ei saa käyttää kovin pitkään, joten vaihtelin niitä aina sen mukaan miten oli tarvis. Ja välillä teen niistä yrttiteesekoituksen, sillä kaikki eivät juo kahvia eikä teetä. Ja itsellekin väliin maistuu pelkkä yrtti.

Nytpä tein inventaaria tuolla ylhäällä. Huomasin taas kuinka helposti tölkkien kannet siellä pölyttyvät, mutta eipä pääse pöly laatikkoon sisälle. Samoin ne ovat hyvät säilytykseen tinapaperoidun pahvin ja muovisen kannen vuoksi, joka on kuitenkin tiivis, mutta myös hengittävä. Peseminen onkin ollut hiukan vaikeaa, joten olen välillä desifioinut ne 100-asteisessa uunissa. Purkkeja on nytkin nätissä rivissa 24, tosin jotkut ovat tyhjiä. Mutta tässä saalis ja hieman käyttötarkoituksesta myös.

Nokkonen.............ehdoton ykkönen, käytän ohukaistaikinaan, sämpylöihin ja kastikkeisiin esim.
Kynteli..................jota kasvatan silloin tällöin, on hyvä liharuokiin ja esim. sieniruokiin pippurin asemasta
Basilika.................sitähän tarvitsee tomaattiruokiin
Intian minttu......... voi jukra, olin jo ihan unohtaa, pitänee tehdä ihan oma tee joku ilta
Siankärsämö........ kaikkeen tautiin, lentsusta yskään ja vatsaan
Rantaminttu......... hyvä sekoitus teehen, piristävä ja voimaannuttava
Piparminttu.......... ehdoton kreikkalaisiin lihapulliin
Kehäkukka.......... kipulääkitykseen esim.
Koivu................. nesteiden irroittaja, joka oli miehelleni muinoin erittäin tärkeä
Persilja............... rakkain ja käytetyin yrttini, jota mieluummin käytän pakastettuna
Meiram.............. kaali- ja herneruokiin
Rakuuna............ meillä ehdoton siankyljyksien mauste ja usein myös munakkaassa
Vadelma............ myös nesteenirroittaja, vauvantekoaikoina tissimaito virtasi
Maahumala........ liman irroittaja lentsun aikaan
Lipstikka........... lihakeittoihin ja jopa kaalilaatikossa oli erittäin hyvää
Vuohenputki...... joku sanoi, että sitä kasvia mitä pihalta paljon löytyy, on tarvis käyttää! Ja nyt en       muista mihin se oli tarkoitettu. Pitänee kaivaa yrttikirjat esiin.

Jotkut yrtithän menettävät ajan saatossa makunsa ja elinvoimansa, joten tyhjentelen niitä välillä. Valitettavasti osa voi mennä kompostiinkin, mutta melko hyvin ne talven mittaan olen käyttänyt. Uskon, että ovat osana terveyttäni.

4 kommenttia:

  1. Tutkiskelin tuota vuohenputkea. Löysin siitä varteenotettavia juttuja. Viime vuonna se on ollut Marttaliiton vuoden kasvi.Monipuolinen ruoanlaitossa.
    "Vuohenputkea on hyvin vaikea hävittää kasvupaikaltaan, melkeinpä paras keino on syödä se pois."
    -Toivo Rautavaara
    Ja tällaista löysin varjojenkirja.com-osoitteesta: Teenä hoitaa reumaa, virtsarakkovaivoja ja kihtiä. Ulkoisesti iholla auttaa kipuihin.

    VastaaPoista
  2. Mukavaa, että myös muistat käyttää yrttisi - minulla ne meinaavat unohtua purnukoihin. Tosin olen ehkä vähän oppinut lisää viimevuosina ja sitä mukaa muistikin talven aikana virkistyy...Silti tilli ja pesilja taitavat olla ne käytetyimmät. Lipstikkaa kuivasin paljon, mutta en ole muistanut lipstikkakeittoa tehdä kertaakaan! Jospa ensi viikolla...

    VastaaPoista
  3. Sinäpäs sen sanot. Kyllä ne nykyään meinaa unohtua minullakin, kun ei tarvitse kuin itsestä huolehtia. Ennen sekoittelin yrttejä teehen aina perheen kunnon mukaan; milloin oli väsymystä, milloin lentsua ja yskää.
    Pitäishän sitä itsestäänkin huolehtia samalla tavalla!

    Muhenna kämmenelläs lipstikkaa jauhelihaan ja keittoihin, sehän muistuttaa maultaan lihalientä. Sitähän on usein mukana lihaliemikuutioissa.

    VastaaPoista
  4. En tosiaan ole koko talvena muistanut lipstikkaa. Täytyypä huomenna murustella lihapullataikinaan! Mutta tosiaan, lipstikkakeitto, jonka ohjeen panin keväällä blogiin, on todella hyvää. Sitä ohjetta on paljon etsittykin, oikein suosittu sivu. Tein silloin sitä tuoreista, keväisistä lehdistä, mutta kyllä se varmaan kuivatuista tulisi yhtä hyvää!

    VastaaPoista