perjantai 24. helmikuuta 2012

Ruusumelankoliaa

Tässä vain katselen ruusukankaita, ruusukortteja, ruusukuvia, kirjoja, lehtiä. Silloin tällöin silmä lentää ikkunasta tulevaan puutarhaani. Siellä on lunta. Tuskin metrinmittaiset aidan seipäät enää näkyvät.

 Vanha kangas, josta ystäväni työsti työhuoneeseeni lisäväriksi ruskean joukkoon. 

Nuo ruusut tuossa kankaassa kuvaavat jotenkin tätä tunnelmaa; vielä kylmää epävarmuutta, kevään odotusta, johon sekottuu kaipuuta, kaihoa ja jopa pelkoa. Jännitystä. Katselen luminietosta, jota en pihaltani ole jaksanut luoda mihinkään, vain polun ovelle autolta. Tuulen tuivertamaan nietosta on joka puolella, katolla varsinkin hyvin uhkaavana. 

Tuli mieleen, että jos maa ei ole kunnolla routinut, tuo kaikki lumen vesi pääsee syvälle maahan, lilluu ja velloo siellä. Miten käy ruusujeni juurien? Mihin tuo kaikki lumen vesi mahtuu keväällä, jos se tulee samanlaisena rytinänä kuin viime keväänä? Toivoa vain voi tuon maan kaltevuuden vievän veden tuonne lähellä virtaavaan puroon. Vettä, vettä on mielessä. Neptunus yhtymässä Kalat-Kuuhuni. Se on vetistä, tunteilevaa energiaa, kaunista kotiini lupailevaa. Yhtä kaunista rakentaakseen totta tai illuusiota.

Lueskelin Suomen ruususeuran Ruusunlehtiä. Siellä ylistetään viime kesää. Kuinka hyvää se teki ruusuille! Monet pensaat kurottuivat uhkeaan korkeuteen, korkeammaksi kuin koskaan. Kukinta on runsasta ja useilla ruusulajeilla kesti syksylläkin pitkään. Siellä kuulutettiin myös ilmoittautua. Pienienkin kotipuutarhojen tulisi ilmoittaa ruusuistansa. Jos vaikka sattuisi löytymään jokin vanha kantalaji. Niitähän olen kerännyt. Olen laittanut muistiin vanhan ruusun tarinan ja sen mistä paikasta se on kotoisin. Mutta en kehtaa vielä mihinkään ilmoittautua, ennen kuin tiedän, miten versoni ovat alkaneet kasvaa.

Vuoden 2012 ruusuksi on valittu Rosa pimpinellifolia 'Ruskela'. Oi kuinka rehvakkaan tuuheasti se lähti kesällä kasvamaan! Nyt mietin, jätinkö sille tarpeeksi tilaa rehvastella. Jos se ollenkaan nousee sieltä rehvastelemaan. Jos se nousisi edes varoen ja nöyrän pienesti. 

Poika oli tehnyt lasikukkahelmiä työpajassa koulussansa. Niitä ihailtiin ja pyöriteltiin tuossa tuvan pöydän ääressä. Ne olivat kauniita. Se vähän rauhoitti, suorastaan paransi. Tunnen voimaantuvani viikon lentsusta. En tarvitse antibiootteja. Lentsu jäi toiseksi. Saunan lauteille taisin sen tällä haavaa jättää.

Voi Hugo,Hugo (Dedicado) kun soitat Soittajan kaipuuta tuntojani hivelevästi!!

11 kommenttia:

  1. Ruusuisia ajatuksia miekin mietin. Miten ne tuolla lumen alla pärjäävät. Syökö myyrät juurensa. Napsiiko rusakot suuhunsa...


    Hyvä kun siun flunssasi parani. <3

    Leppoisaa viikonloppua ja ruusuhaaveita. <3

    VastaaPoista
  2. Eikö olekin hassua, että mietimme jopa ruusuja! Kuin ne olisivat niitä maailman tärkeimpiä. Una, sinäkin, joka löit pääsi pahasti pyörtyillessäsi ja talo on vielä remontin alla. Kun todella tärkeitä asioita pyörii vielä päässä ja painaa harteita.

    Ruusut vetävät puoleensa ja ehkä lohduttavat yksinkertaisella olemisellaan.

    Näin unta, että karhu tuli.Istuimme ison ikkunan takana ja katsoimme karhua, joka pyllisteli ikkunalasia vasten kuin hieroen siinä itseään. Pelkäsimme hetken, että kestääkö lasi. Kesti se.

    Jossakin vaiheessa unta iso lintu, oliskohan ollut strutsi, tuli kauheaa vauhtia kohti. Pysäytin sen tarttumalla sitä päähän, jota aloin voimallisesti hieroa. Lintu tykkäsi siitä ja rauhoittui.

    Kun vain löytäisin Bettyn unikijan. Tässä myllerryksessä se on johonkin joutunut. Ja niitä laatikoita ei ole vain yksi.

    VastaaPoista
  3. Nuo ruusukuviot tuossa kankaassa ovat kuin talven huurteessa. Mutta odotahan vähän aikaa kun aurinko ylemmäs ennättää, silloin nuokin ruusut saavat lämpimämmän sävyn.

    Vanhassa unikirjassani karhu mainitaan naispuoliseksi äidillisyyden eläinsymboliksi. Myös sanotaan siinä, että suomalaisessa mytologiassa karhu on jumalolento, joka edustaa hedelmällisyyttä, elämän kiertokulkua, henkivoimia ja yhteisöä.

    Strutsi taas saattaa vihjata, että haluaisit piilottaa pääsi hiekkaan kuin strutsi, että et halua nähdä tosiasioita. Miten lienee?
    Maarita

    VastaaPoista
  4. Oi kiitos ystävä hyvä!

    Nythän sinä olet päässyt juttelemaan blogiini. Kuinka se tapahtui?

    VastaaPoista
  5. Ihan tavallisesti yritin, ja onnistui. Se ei välillä onnistunut ollenkaan, vaan minut haluttiin pitää poissa...
    Maarita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluttiin? En minä ainakaan!

      Tekniikasta ei tiedä. Sehän se usein oikkuilee.

      Poista
    2. Tekniikka tietenkin, mystisesti.
      Maarita

      Poista
  6. Taitaa vieläkin kommentointi pätkiä. Yritin chromella mutta ei ja nyt oon firefoxilla. Ihana kangas siulla tuossa, hyvin tunnelmallinen.
    Terv. Kesäperho

    VastaaPoista
  7. Kesäperho, ei pätkikään. Perille olet tullut!
    Tervetuloa. Nyt vain sinun blogisi on tyhjä. Annathan uuden osoitteesi, kun saat sen järjestykseen.

    VastaaPoista
  8. No nyt pääsin sisälle kirjautuneena bloggerin kautta. Chromella ei onnistu mutta firefoxilla onnistuu. Palautin puutarhablogini uudenlaisessa muodossa.
    On ollut hiukan vaikeaa keksiä sille järkevää esitystapaa mutta kun se löytyy niin sitten se kestää käyttöä ja kulutusta eikä tunnu hassulta.
    Osoite on se sama vanha: http://perhosenblogit.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kuinka kaunista, oikein pursuaa kesän riemua!

      Poista