Äiti-Puun sylissä

Kun tuli puhe puista, niin muistinpas itse Äiti-Puun, josta aion tässä 'sammaan syssyyn' kertoa.

Tupani ikkunasta avautuu rauhoittava maalaismaisema, jonka keskellä vielä vuosia sitten komeili itse Äiti-Puu.

Se sai ravintonsa vieressä virtaavasta purosta ja vanhasta merenpohjamaasta. Varmaan satoja vuosia se siinä levitteli vankkoja oksiaan. En tiedä mistä kasvoivat myös valtaisat pahkat sen kylkeen, mutta komea näky se oli. Täällä olikin sanonta, että 'kevät on tullut kun semiskatkin ovat puussa'. Kaupungin seminaarilaiset tekivät yleensä aina kevätretken tänne Linnanraunioille ja saman tien kiipesivät myös vanhan koivun syliin auringonpaisteeseen.

Niinpä jouduin minäkin luovuttamaan äidin sylini, kun pojat juoksivat tuon Puu-Äidin syliin. Ihme vetovoima oli tuolla vanhalla puulla, jota pojat nimittivät Entiksikin Taru sormusten herrasta- kirjan pohjalta. Siellä heidän piti köhniä harva se päivä, halia ja tutkia puun joka kolo, ja siellä odotettiin naapurinkin poikia tulevaksi. 

Sitten kuivui puron uoma, kun vesi johdettiin kanavaa myöten muualle. Koivu alkoi kuivumaan ja rapistumaan, varmaan jo vanhuuttaankin. Todettiin koivussa kiipeileminen vaaralliseksi sekä pikkupojille, että puulle itselle ja kiellettiin sinne kiipeäminen. Montaa vuotta ei mennytkään, kun eräänä aamuna puu makasi pitkin pituuttaan tantereella. Tämä näky kohtasi meitä vanhimman pojan rippipäivän aamuna. Se oli lohduton näky pojallekin. Myöhemmin hän kirjoittikin eräässä isänpäivärunossa kasvustaan myös siinä, että kun ennen puut hänelle puhuivat, niin miten surullista oli kasvaa isoksi ja huomata, että enää ne eivät puhu.

Mitähän Äiti-Puu oli pojalle kuiskinut? 

Tämä Fredin laulu kertoo myös vanhan puun tarinaa ja on aina koskettanut mieltäni.

Halauspuu

Kesäperho muistutti minua puiden halaamisesta. Siksi kerron siitä tässä. Meidän perheessä on kaikki halanneet aina puita. Jokaisen pitäisi silloin tällöin halata puuta. Siinä on ihme energia! Puu sisältää täyttä energiaa, jopa vielä kuolleena hirtenäkin.

Tässä on noin 30 vuotta sitten otettu kuva vanhalla Konicallani, pääsiäisen hiihtovaelluksella Ylipään metsissä ukkoni kanssa. Siellä huomioni kiintyi koivun kovin vaaleanpunaiseen (jopa RUUSUNpunaiseen runkoon). Siksi kuvasin niitä. Tässä on myös vanha kuori irtoamassa, odottamassa ehkä sitä viimeistä kaarnatuulta ennen kevään puhkeamista. Ehkä viimeinen kevätlumi peittää sitä kuin morsiushuntuna. Se vihkiytyy kevään auringon kanssa.

Valitettavasti minulla ei ole nyt kuvaa (ja vaikea sitä on kuvatakin) meidän pihan tai kotometsän KUNINGATARKOIVUSTA. Nimittäin suoraan ulkoeteisestä metsätien yli naapurin Anteron metsän reunassa kohoaa upea koivu yli muiden. Sen vartalo on kuin itämaisen tanssijattaren, vähän taivuksissa, mutta kuitenkin selkä ylvään suorana. Se on rauduskoivu. Se viheriöi ensimmäisenä keväällä ja syksyllä kun muut puut ovat jo keltaisenaan, sillä on vielä vihreät lehvät. Annamme usein sen juurelle tuhkaa uunistamme. Ja usein käymme sitä halaamassa. Sen tekevät aina vieraammekin, kun kerromme kuningatarkoivustamme. 

Kerran naapurin moottorisaha pärisi metsässä. Hädissään menin hänen luoksensa kertomaan tästä koivusta. Pelkäsin, että nyt se kaatuu. Mies katseli minua kummissaan ja tuumasi vain, että vähän harventaa tässä, ei muuta, eikä koske kuningatarkoivuun. Jälkeenpäin nauroi vielä hänen vaimonsa, etteihän mies nyt noin vain mitään puuta kaataisi. Hän rakastaa puita.

Näin täällä. Jotta Kesäperho tuossa edellisen aiheen kommenteissa puhuu ihan totta. Puut ovat eläviä olentoja, lehtipuut mielestäni feminiinisiä ja havupuut maskuliinisia energioiltaan. Koivu lohduttaa, pitää huolta. Havupuut antavat voimia, tukevat. Halataan niitä. Ja halauksesta nekin vahvistuvat, kuten meidän kuningatarkoivu sen todistaa.

Kaisa laulaa kovin kauniisti Koivusta ja sydämestä

Rauhallisesti, tonttu!

Joskus tuntuu vauhti niin että pitää ottaa hiipasta kiinni. Meinasi mennä yöunet.

Joten mitä tonttu vouhotat, huohotat, hyppäät sinne tänne! Järki sanoo, että hiljaa mäessä ja mietipä kerran vielä, hengitä syvään. Intuitio sanoo, että anna mennä niin että hippulat vain vinkuu. Otanpa molemmat suitset käteen.

Lähdin tänään metsälenkille vähän rauhoittumaan. Märän lumen tuoksu. Maa uhkuu ja pullistelee jo. Käpylintujen huhuilu ja tirskuttelu.

"Kaikki maassa oleva elää luonnon lain mukaisesti ja 

tämä laki suo myös vapauden mukanaan tuoman autuuden ja ilon." Khalil Gibrain, Kapinlliset henget

- päivän sana-

 

Kylläpä löysinkin kauniin laulun; Hiljaisuus, Juhonpojat laulavat

Ruusu ja Onnenpiste

Tuo ihmeellinen Ruusu-lumo johdattelee tätä elämäni kulkua tavalla, jota en aina tahdo todeksi uskoa. Vieläkin ihmettelen mistä nuo asiat ilmestyvät ihmisen hämäriin ajatusjuoksuihin? Mistä tuli ruusu?  Kuinka helppoa ruusun oli saada minut takaisin puutarhatyöhön. Mutta että se tekisi minusta vielä yksityisyrittäjänkin! HUH!

Malvaruusu

Katselin ja tutkiskelin vähän astrologisia karttojani ja noiden minulle niin tärkeiksi tulleiden asteroiden kulkua niissä. Rose-asteroidini on juuri nyt yhtymässä syntymäkarttani Onnen pisteeseen!!!

Mitä se onnenpiste meinaskaan? Löysin keskustelusivuilta astroystäväni Nikin opastusta asiaan:

”Kun se sijaitsee aina samalla etäisyydellä Nousumerkistä kuin Kuu on Auringosta, niin silloin on helpompi mieltääkin se pisteeksi, jossa nämä kolme ovat harmonisimmissa ja parhaimmissa suhteissa toisiinsa eli periaatteessa "terve sielu terveessä ruumiissa", kohti tasapainoa. Onnenpisteen merkki ilmoittaa tavan, jolla ihminen menestyy, (rapu vois olla yksityisyrittäjäkin) ja huonesijainti alueen, 8. huoneessa on toisten rahat ja omaisuus, kuin myös okkulttiset aiheet.”

Sattumoisin minullakin on onnenpiste juuri samassa huoneessa ja Ravussakin. Ei koskaan ole mielen viereenkään tullut ajatusta, että rupeaisin yrittäjäksi. Nyt olen sitä tekemässä! Kuinka yllättävää elämä on! Miten piikkisellä ruusulla voi olla tuollainen sija elämässäni? Näyttää olevan. Sattumoisin aivan liian monta asiaa loksahtelee yhteen. Se on jotakin niin ihmeellistä, että liitän ruusun tuohon 'okkulttisiin aiheisiin'. Tänä päivänä osallistuin Hypyt-seminaariin ja totean, että olen todella tehnyt hypyn tuntemattomaan. Olen osallistumassa yrittäjäkursseille! Kävin aikoinaan nuoren merkonomikoulutuksen, mutta silloin huomasin, että ei ikinä minusta ole ainakaan yrittäjäksi. Nyt se nähdään, miten muorin käy.

Lisäksi transiiteissa kulkevat ritirinnan toistensa lomassa tuo perääntyvä Mars ja Rosengard-asteroidi, joka on kesän tullen yhtymässä minun omaan Marsiini. Mielenkiintoista!

Progressiivisella kartalla onnenpistettäni on yhdyttämässä itse Ceres, maan äiti. KIITOS! Tarvitsen sinua!

Mielihyvää, Jukka Poika ja regee!

Jiaogulan - kuolemattomuuskasvi

Tämä ihmeellinen kuolemattomuuden kuolematon kasvi (siis selvisi talven yli) järjesti minulle pieniä sydämentykytyksiä. 

Kun talvella kävin huoneita läpi otsonointi- eli Plasmakoneella, moni kukka herkkyydessään kuoli, vaikka kuinka yritin niitä suojata ja kuljettaa välillä muualle. Tämä jiaogulan kesti senkin ja loistaa vihreyttään nyt tuossa ikkunallani valoa odotellen.

Tilasin taimen viime keväänä Kodin Kukilta ja se kasvoi rehevän iloisesti koko kesän amppelissaan terassilla. Koska se on teeyrtti, katkoin välillä rönsyt ja kuivatin ne purkkiin. Se ei pelästynyt pienistä yöpakkasistakaan siellä. Mutta toki pelastin sen pahimmilta ja vein vintille viileämpään huoneeseen talveksi. Joskus kävin kastelemassa.

Nyt pari viikkoa sitten siirsin sen makuuhuoneeni ikkunalle.

Meni muutamia päiviä, kun aloin ihmettelemään kummallista hajua. HOMEKO  se taas!!?

Kiertelin ja haistelin. Polttaa, polttaa… kuljin nenä terävänä ja huomasin, että haju tuli tästä kasvista, jiaogulan. Sehän haisi kuin lehmän sonta! Kasvanutkin se oli, kiivennyt pitkin verhoani. Leikkelin rönsyjä pois ja kiikutin kasvin toiseen huoneeseen. Iltateeksi haudutin tuota kuuluisaa kiinalaista kasvia maistellakseni sen terveellisyyttä. Hmm. Enpäs maussa sitä kehuisi. Aika mielenkiintoinen maku, aivan kuten hajukin.

Joku on sanonut, että kaikki terveellinen on pahaa. Tähän se melkein pätee. Vaikka sen juominen auttaisikin stressiin, alentaa kolestrolia ja verenpainetta, en sitä ihan mielelläni päivittäin joisi. Ehkä jos sekoitan sitä tavallisen teen sekaan, kuten teen yrteilleni.

Kasvi on kuitenkin hyvin kaunis amppelissa. Sitä kutsutaan hauskasti myös lohikäärmeenparraksi ja kiertyväksi Viini-yrtiksi. Joka tapauksessa Kiinassa sellaisella seudulla, jossa teetä käytetään yleisesti, on huomattu, että ihmiset elävät pitempään. Taidanpa totuttautua tuon kasvin ’kalamaiseen’ makuun, kuten jotkut sitä kutsuvat. Suosittelen hankkimaan!

Ps. Vuonna 2014 syyskesällä: Jiaogulan yhä elossa, on talvehtinut hyvin, vaikka kesäkuussa pelkäsin sen paleltuneet tuossa terassilla. Olen jakanut sitä joka kevät ystävilleni ja nytkin se näin kukoistaa, vaikka en kovin paljoa sitä lannoita. Olen silloin tällöin katkonut siitä latvoja, kuivattanut ne kimppuna hellan yläpuolella ja leikellyt ne yrttiteen tai tavallisen teeruohon sekaan. Ei se mukana siinä varmaankaan ole pahaa tehnyt.

Ps. Ps, 10.6.2016, Valitettavasti tämä kasvi menehtyi minulta viime talven aikana. Ehkä kastelin sitä liikaa. Pitää kysyä saisinko sitä niiltä ystäviltä, joille niitä jaoin. 

Lohikäärmetanssi Kiinasta

Kahvin mystiikkaa

Halusin tähän kuvaan tuoda mukaan kahvin mystiikkaa ja voimallisuutta!

Koska tulevan kesäkahvilani hurmaava (huumaava, huomioiva, hoivaava, huoahtava, huomattu...oi ihana suomenkieli) juomani on etupäässä kahvi ja vieläpä pannukahvi, niin nyt paneudun vähän sen mystilliseen puoleen. Tottakai haudutan kunnon teetäkin ja yrttiteetä ja tarjoan maailman parasta vettä. Valitettavasti en aio ottaa siihen mukaan mitään pullokuormia. Jäämehua ja jäätelöä kylläkin. Tiedoksi!

Mutta sen kahvin mystisyydestä. Olin kerran yksillä päivillä, jossa oli esitelmöimässä eräs munkki ja nunna Tiibetistä. Aikamoinen nunna, siitä hän vain naputteli tietoja tietokoneelle ja lauleskellen valmisteli yrttien tuoksuista kasvisruokaa! Silmät loistivat ja nauru pulppusi. Oikein mallienerginen pakkaus! Hän eli sellaista malliterveellistä elämää, mutta...JOI KAHVIA! - Sen olen oppinut täällä Pohjolassa. Kun kohtasin elämänpiirin täällä kylmine pimeine päivineen, ihmettelin, miten suomalaiset jaksavat tässä synkkyydessä. Sitten löysin, että sehän on KAHVI! Ja opin kuinka tärkeä juoma se on. Syömiset ja juomiset pitää ottaa jo aivan maantieteellisesti huomioon. 

Näin kertoi nunna nuuhkien kahvikupillistaan autuaallisena.

Nyt sitten jotkut hullut menevät ja pilaavat koko kahvin!!! Ja siitä sain kärsiä eilen aivan kamalaa päänsärkyä.

Tunsin itseni niin sairaaksi, että arvelin jo maailman pahimman pöpön iskeneen. Otin kaikki hoitokeinot esiin. Hiihdin hangilla aamulla hikeen pitkän lenkin. Todella tuskan hikeen. Otin kaiken maailman rohdot ja vitamiinit. Lepäsin. Painelin pisteitä päässä. Lopulta otin pillerin. Sekään ei paljoa auttanut.

Sitten tuli puhelinsoitti Hanna-enkeliltä! - Voisitko tulla, tekisin harjoitteluhieronnan sinulle! 

No ihan enkelin konsteja ei hänkään vielä käyttänyt. Niin ihana kuin hieronta oli ja se loitonsi kipua päässä, mutta ei ihan loppuun asti. Hänen enkelimäinen viestinsä löytyikin sitten kahvipöydästä. Hän tarjosi minulle kahvia, KOFEIINITONTA INSTANSKAHVIA!  Joo, ihan hyvältähän se maistui. Mutta...

Hieronnan jälkeen kotonakin vielä palelin, joten keitin itselleni vahvaa kuumaa teetä. Sitä litkiessäni huomasin pääni jyskeen hellittävän pikkuhiljaa ja silmiini palasi kuva siitä purkista, josta Hanna-enkeli kahvia tarjosi. Olinkin saanut enkelimäisen viestin! Hain esiin oman instanskahvipurkkini ja tutkailin kirjoituksia. Huomasin, mistä päänsärkyni johtui. Se kahvipurkki oli samaa merkkiä, kofeiiniton purkki kuin Hannallakin! Olisinko koskaan sitä huomannut, jollen olisi kuullut sitä häneltä suullisesti. Siinä se tärkeä viesti!

Olin pari päivää litkinyt kofeiinitonta kahvia! Siitä johtui päänsärkyni! Siis naurattihan minua jo. Oli helpotus tietää, ettei minulla mitään virusta ollutkaan eikä muuta tautia. Silkka kofeiinin puute!

Opiskelin netissä kahvista, ja sen mysteerio avautui. Sivulla www.kahvi.net  on kaikki mahdollinen uusi tutkimustieto kahvista, en tosin katsonut, mistä suunnasta sitä oli tutkittu. Muun muassa siellä kerrotaan, että kahvin kofeiinista ei tule riippuvuutta. Siitä pääsee irti parin päivän pään säryllä ja vapinalla. Siellä myös kerrotaan, että kahvissa, toisin kuin luullaan, ei ole mitään parkkihappoja, vaan aivan muita happoja. Se ei ole epäterveellistä, kuten luullaan, vaan 3-5 kuppia voi juoda aivan huoletta päivässä. Tutkimukset eivät kerro, mistä närästykset (minunkin varsinkin suodatinkahvissa) syntyvät.Kahvissa on mm. kaliumia, magnesiumia, hiilihydraattia jonkin verran ja proteiinia, sekä se sisältää antioksidanttia ja pitää verisuoniakin jopa kunnossa. 

Pannukahvi tosin, mutta hyvin vähän, sisältää rasvaa, koska se ei imeydy suodatinpaperiin, mutta kyseessä on 200 milligramman ero (olikohan kyseessä kahvikilo?). Tummapaahtoinen kahvi on pehmeämmän makuinen. Sen luulin olevan päinvastoin.

Joten kahvi kahvina! Tosin kun yksikseni tässä pyörin, on helpompaa käyttää murokahvia. Mutta nyt tuon viimeisen purkkini pistän taaimmaiseksi kaapissani! Miksi kahvin maulla pettää itseä, jos ei kerran kofeiinia halua? Kofeiinin ansiosta suomalaiset pysyvät jotenkuten 'tolopillaan' synkkinä aikoina ja kesäkuumilla.

Kuitenkin kahvissa on jotakin ihmeellistä energiaa, seurallisuutta, arvokkuutta ja mystiikkaa. Emme tiedä siitä vielä kaikkea! Tämä alla olevan kuvan mystifioin Picassan ohjelmassa. Ruusu kahville!

Löysin jopa sävelmän Violetille ruusulle, mutta...Jos viitsit, niin kuuntelepa, älä heti sulje, sillä tästä bändistä ja sen soitosta tulee mieleen porsliinikuppien kilinä ja siunattu hetki, kun päästään vihdoinkin kahvipöytään ja kielen kannat irtoavat. Kun naiset joskus innostuvat, niin melkein tällaista se on!

Ruusuinen polkuni 3

Ei ne polut kaikille riitä eivätkä kaikki mahdu polkuja kulkemaan!

Tarvitaan myös tietä ja tilaa autoille parkkeerata ja kääntyä. 

Minulle on viitoitettu sitäkin melkeinpä johdateltuna ja kohtalonomaisesti. Tai sanoisko että lyötiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Nimittäin Kastellin Linnarauniot tarvitsevat kunnon parkkipaikan. Ja minun pikku kesäkahvilani tarvitsee parkkipaikkaa. 

Kun poikani kanssa raivattiin tuota yhtä kotitontin pellon päätä pajukosta, äkkäsin, että tässähän se parkkipaikka on! Ja kun kuulin, että kaupungin miehet suunnittelevat raivata seurakunnan komeaa kuusikkoa parkkipaikaksi Linnanraunioille, pistin nokkani väliin ja ehdotin toisenlaista parkkipaikkaa. Ja sehän kelpasi! Hyvänen aika, kaataa nyt kauneinta metsää näiltä seuduin! Joten vielä ei ihan kättä ole päälle lyöty eikä paperia kirjoitettu tässä asiassa, mutta naapurin isäntä oli tänään jo metsässä kaatamassa puita tien kohdalta 'parkkipaikalle'. Ja se on jo kaiken alku.

Tupani kukkapöydän äärellä juotiin hänen kanssaan kahvit ja mietittiin tulevaa. Naapurin isäntä huomautti, että tässä tuleekin monta asiaa hyvästi yhteen, kun on nuo Linnanrauniot ja turistit. Samalla tulee hoidetuksi tuo metsätiekin joka kotini ohi kulkee. Totta. Se palvelee turisteja, metsä- ja niittytraktoreita, kulkijoita ja minuakin. Ja minä palvelen heitä.

Alkaa jotenkin jännittää jo koko homma. Touhuillessani tuolla yhden aitan kimpussa, josta kaavailen kahvitupaa, löysin erään vanhan verholaatikon. Ja voi mitä sieltä löysin! Kuka muistaa vanhastaan nämä tällaiset verhokankaat, melkein harsoa kuin vauvanvaippaa, ohuet, halvat, mutta herttaiset ja valon läpäisevät? Ja ruusujakin niistä löytyy! Tiedän kyllä täsmälleen minne nämä laitan!  Yksi pieni reikä ei varmaankaan haittaa tee!

Metsämökin ikkuna!

Ruusuinen seikkailu 5

Nyt kun rakensin 'Hyvän Mielen' ja kyselin ja tutkin ja mietin, niin uskalsin tehdä seuraavan siirron Ruusuiselle seikkailulleni, josta olen unelmoinut jo kolmatta vuotta.

Sillä tie kutsuu vanhaa kulkuria, vaikka se olisi sitten kivinen ja mutkainenkin... Sillä sitä se on nyt ollut!

Siis tuonne mentäis, tietä eteenpäin täältä metsäkylältä, kauas!

Siitä kivisestä se, että ensimmäinen lentolippu Sofiaan, jonka tilasin ja maksoin, meinas mennä syteen tai saveen. Se lentoyhtiö mistä lipun sain niin edullisesti (n.200 meno-paluu), oli nimittäin juuri tuo unkarilainen Malev, joka sitten meni 'pyllylleen', ei tietoa vieläkään kuinka sen käy. Luottokunnalta luvattiin lipun maksu takaisin. Joten en ehkä siinä hävinnyt mitään.

Matkanvetäjä ei ole kuitenkaan antanut periksi eikä luovuttanut ollenkaan. Hän löysi halvan ja suoran lennon Istanbuliin! Hän löysi sieltä myös erään ystävänsä tarjoaman asunnon. Maailma on pieni, siskokullat! Niin se on. Voi kuinka mieheni aikoinaan kehui Istanbulia, puhui 'päntiöinään', kuten sanotaan. Hän sai asiantuntijan vetämässä ryhmässä tutustua arabikulttuuriin ja uskontoon ja sai aivan toisenlaisen ymmärryksen näistä maista Istanbulin kautta. Hän aikoinaan matkusteli eri ryhmien kanssa, kun minä tein töitä ja hoidin pojat. Hänen vuoronsa nähdä maailmaa. Ja kyllä hän nauttikin. Sitten tuli minun vuoroni joskus siellä virkistäytyä. Hän ei enää jaksanut, vaan jäi kotivahdiksi.

Nyt kun olen huolista vapaa, niin suon itselleni näitä iloja, vaikka rahat pitää kaivaa kiven alta. Sillä Ruusu kutsuu, Bulgaria kutsuu ja jokin villi kaihokin, jota ei osaa nimetä. Kulkurin kaiho kai.

Joten seikkailua on tutustua myös Istanbuliinkin. Sieltä otamme sitten junakyydin kohti Bulgariaa ja ihailemme balkanilaisia maisemia. Tykkään kovasti!

Siis onhan tässä vielä Mars oikuttelemassa omilla silmukoillaan ja Euroopan taloussuhdanteet. Ja nyt on Merkuriuskin perääntymässä eli tekemässä silmukoita (maahan nähden) omalla vielä soikeammalla radallaan kuin mitä Marsilla on. Siis vieläkin voi jotakin kompastua. Mutta minä en oikuttele!!! 

Joten seuraan polkua, vaikka sitten mutkan kautta!

Tässä vielä kartta tuolta astro.travel-sivuilta, jossa oikealla reunalla näkyy Merkuriuksen ja Uranuksen sekä Descendentin linjat. Hauskoja mielikuvia ne ovat antamassa.

Outoa, nyt ei karttaa saa tänne. Mutta liitän linkin.

Se Kulkurin kaiho! Vanha Hyvinkään tuttu, Veikko Ahvenainen

Hyvän mielen haaste

Otin tällaisen haasteen vastaan Riitan Puutarhasta, jossa listaisimme hyviä asioita. Se jos mikään antaa voimaa ja vahvistusta tulevaan! Joku toinenkin voisi tätä jatkaa, joten haaste sinun blogiisi, lukijani!

Minulla on hyvä mieli koska...

1. Olen saanut suhtkoht terveen kehon ja elämänmyönteisen luonteen.

2. Kauniin lapsuuden, ihanat siskot ja veljen, sukulaiset.

3. Opin asioita koska minulla on intoa ja uteliaisuutta. Kaikkea ei tarvitse oppia eikä osata. Parasta se mahdollisuus mikä annetaan.

4. Sain ihanan perheen.


5. Olen saanut haasteita ja ongelmia kasvaakseni ja ymmärtääkseni enemmän elämää.

6. Kylä, jossa elän, on tehnyt kyläkirjan nimeltä 'Maailman kaunein kylä'. Kauneinta on aina se mitä rakastaa, missä on hyvä olla ja missä on kasvamisen mahdollisuus.

7. Kiitän ihanaa pikku Ruusunnuppuani, joka kasvattaa minua lisää.                                               

 8. Olen saanut syntyä maahan, jossa on kaunista, puhdasta luontoa, jossa voin vapaasti kulkea sen kulttuurista toiseen, jossa voin samoilla sen sydänmailla, löytää koskemattomuutta, hiljaisuutta ja kauneutta, jossa voin samaistua sen sisään ja olla osana sitä, löytää sen voimaa ja salaperäisyyttä. Niin paljon on luonto.

9. Saan hoitaa pientä eläväistä taloa sen muistoineen ja tarttua sen haasteisiin, muokata pihamaata kukiksi ja  ruusuiksi kasvamaan ja loistamaan.

10. Uskallan unelmoida ja siis elää!

11. Minulla on hyviä, monitahoisia ja avaramielisiä ystäviä, jotka ovat tukemassa ja auttamassa minua eteenpäin ja joita minä voin auttaa omilla kyvyilläni.


12. Kiitos luovasta voimasta ja rakkaudesta, olla ihminen tässä maailmassa!

Tähän loppuun sopii niin hyvin ystäväni tämän aamuinen tervehdys Facebookissa 'Yhteen yhdymme...

Homeinen polkuni 5 - apua haudan takaa!

Aurinko heijastaa kristallipallon kautta sateenkaaren värit niinkin arkiseen vaatteeseen kuin ruskeaan päiväpeittoon. Olkoon se ilon ja elämän ihmeellisten näkökulmien monipuolisuuden symbolina tässä.

Minun piti melkein tasakäpälää hyppiä, kun sain niin mukavia vieraita tänään ja hyviä viestejä heidän kauttansa. Suurin tässä koko talon ongelmassa tuntuu olevan voitettavissa aivan yllättävällä tavalla.

Olenkin sotaveteraanin leski! Se tarkoittanee sitä, että minulla on mahdollisuus saada remonttiavustusta. Ja se tuntuu siltä kuin ukkoni haudan takaa olisi tullut minua auttamaan. Voi kun se tuntuu lohduttavalta!

Enhän minä tällaista osannut ottaa huomioon. Bongasin sen vain jostakin. Sillä ei se niin yksinkertaista ollutkaan saada rahallista apua eläkeläisen asuntoon. Siinä on rajat ja pykälät, joissa varmaan monet ovat löytäneet seinän vastaan. Mutta...vielä muistetaan veteraaneja. Mieheni ei koskaan ollut anomassa näitä tukeja. Nyt minä anon. Ja talon kunto kohenee. Kaikki se mitä mieheni on siihen aikoinaan satsannut. 

Jokohan olen kulkenut läpi tämän homeisen polkuni ja onnistunut puhdistamaan sen?

Kiitos, kiitos, ja vielä kiitokset kaikille niille hyville viesteille mitä tänään sain. Koen että tämä astrologinen kultainen maakolmio ja taivaalla Venuksen ja Jupiterin yhtymä ovat olleet suosiolliset minulle. Huomenna menen ja teen erään tärkeän vierailun, jota olen pitkittänyt. Kiitokseksi tälle kaikelle.

Miksikähän tämä laulu tuli tähän? Liisa Tavi...

Mikä se värisee ilmassa?

Tagore, Puutarhuri

Olen levoton.

Ikävöin etäisiä.

Sieluni halajaa koskettaa kaukaisuuksien ääriä.

Oi Suuri Tuonpuoleinen,

oi huilun läpitunkeva kutsu!

Iäti unohdan, ettei minulla ole siipiä lentää mukana

ja olen sidottu tähän paikkaan.

.......

Madetoja, Maisema, sello ja piano

Homeinen polkuni 4

Minun on pakko purkaa noita homeuhkia, että mieleni vähän tasoittuisi ja kirkastuisi.

Nythän on talolle luvassa monta hyvää, jos monta tehtävääkin. Jäät saatiin katolta, suunnitelmia paperille ja elämä jatkuu. Mutta...ne jäät ja suuret pyryt kasasivat suuren lumivallin juuri tuonne pohjoiselle seinälle, missä on myös vaarana liika kosteus talon alla, kun nuo lumet alkavat sulamaan.

Siksipä minun on vain otettava lapio käteen ja kärryt vierelle. Jää ja lumi on kuskattava muualle, eikä siihen riitä pari kärryä, vaan varmasti kymmenkertaiset määrät. Hikoilin siinä jo viiden kärryllisen verran, mutta en kironnut. Käännän pahan hyväksi siten, että minulle se on vain hyvää kuntoilua tietyissä määrin. Veri kiertää ja lihakset kasvavat. Joten huomenna lisää.

Mutta kaivaa karhu lumen alta portaiden vierestä oli pikkuisen mukavampaa puuhaa. Tässä pieni eläväinen kuvakollaasi, jota harjoittelin Picassassa. Lumenluonnissa minulla oli mukana tällainen ahkera pieni apulainen. Karhu tosiaan kömpi jo talvipesästään, ja pikkuinen Malena oli siitä vain riemuissaan.

Ei ole vielä huhtikuu, mutta tämä leikkilaulu vain niin sopii tähän!

Kuun hedelmälliset ja hedelmättömät ajat

Milloin kannattaa kylvää siemenet? Milloin hoitaa maata muuten?

Milloin kylvän esim. tämän hajuherneen siemenet multaan, joka on vahva kasvussaan, mutta arka kylmälle? Usein tätä kasvatan, kun se on niin kaunis ja tuoksuva.

Nyt esittelen puutarhan hoitoon astrologista käytännön soveltamista. Eräs ystäväni jakoi pois vanhoja  Elonpyörä-lehtejä. En ennen ollut sellaisia nähnytkään, mutta monenlaista mielenkiintoista juttua ne sisältävät, mm. tämän aiheen.

Aiheeni liippaa läheltä biodynaamista viljelyä, jolloin otetaan huomioon Kuun kasvut (kasvava ja vähenevä Kuu). Nyt tuon esiin myös sen mitä Kuun merkki kertoo kylvämisen ja kasvamisen mahdollisuuksista. 

 

Hedelmällinen aika on, kun Kuu on Ravussa, Skorpionissa ja Kaloissa eli vesimerkeissä. Silloin on hyvä kylvää kaikki tuoreet ja nestemäiset kasvit, kuten melonit, kurkut, kaalit ja tomaatit. Ehkä tähän ryhmään voisi liittää myös herneet ja pavut, kuten myös hajuherneeni. Oinas, tulimerkki tuo usein kuivuuden, mutta voi olla myös hedelmällinen. Härkä on maamerkki, mutta kostea ja hedelmällinen.

Ja näinhän se on luonnossa Aurinkomerkeissäkin. Aurinko Oinaassa (21.3 –20.4) alkaa sulattaa lumia, vaikka se meidän alueella ei mikään kuiva aika ole. Mutta varmaan monet kylvävät silloin jo esim. tomaatit sisätiloissa. Taas Aurinko Härässä tuosta eteenpäin sulattaa ja hoitaa maata. Ravun aikana (21.6 – 27.1) herkkien kasvien, kuten tillin siemenen kylvö, saattaa osua oikeaan aikaan, jos etsii Kuustakin tukea.

Lisäksi pitää ottaa huomioon myös kasvava Kuu, eli kun se on uudesta Kuusta täysikuuhun. Lukemassani lehdessä katsotaan kuitenkin kolme ensimmäistä uuden kuun päivää ja kolme viimeistä olevan epäsuotuisia päiviä kylvämiselle.

Puolihedelmälliseksi ajaksi ilmoitetaan ilmanmerkki Vaaka ja tuotteliaaksi maamerkki Kauris.

Kun taas vähenevä Kuu on epäsuotuisa kylvölle. Yhtä lailla myös kaikki muut merkit (Kaksoset, Leijona, Neitsyt, Jousimies ja Vesimies) ovat nk. hedelmättömän ajan merkkejä.

Hm. Tätähän kaikkea voisi kokeilla kylvämällä siementä eri aikaan.

Viljakasveja suositetaan kylvävän kuitenkin Kuun ollessa Vaa’assa ja uuden Kuun aikana. Juurikasveja on hyvä kylvää myös alenevalla eli vähenevällä Kuulla, mutta Kuun ollessa Härän tai Kauriin merkeissä.

Hedelmättömien merkkien aika kannattaa käyttää sitten maan muokkaamiseen, rikkaruohojen kitkemiseen ja tuhoeläinten hävittämiseen. Rikkaruohotkaan eivät silloin kovin kasva.

Taimien istuttaminen ja harventaminen kannattaisi tehdä, kun Kuu on Ravussa.

Siis…kun Kuu viipyy vain noin pari päivää yhdessä merkissä, kannattaa pikkuisen odottaa kylvämisien kanssa. Esim.http://www.astro.com/’n sivustolla näkee missä merkissä Kuu milloinkin on. Nyt Kuu on kasvava ja Leijonassa, melkein täysikuu. Ei siis hyvä aika siemenille. Sitten onkin tulossa aleneva Kuu. Joten eiköhän odotella uutta Kuuta. Tai ainakin kokeillaan, pitääkö vanha tieto paikkaansa.

Nämä poiminnot ovat alun perin lainattu kirjasta Kivistä leipää ja kultaa, Daniel Cajander vuodelta 1919.

Tämä oli kauniisti tehty video; Kuunkuiskaajat nokipannukahvilla!

Salaperäinen ovi

Otin noin vain kuvan ihanan tumman violetista tulppaanista (Piti oikein pöytäliina vaihtaa, kun ne sain.). Kas kummaa mitä tuli esille! Valokuvassa tulppaanin sisin loistaa ihmeellistä valoa. Tutkailin kukkaa ja tutkailin kameraani, mutta en löydä tuolle valolle oikein selitystä. Olkoon se sitten tässä kevään valon ja salaperäisen voiman symbolina! Tervetuloa kevät! Tänään se jotenkin ilmoitti tulostaan. Tämän kukan myötä toivotan kaikille lukijoilleni myös hyvää kevättä!

Toinen salaperäinen juttu oli minulle tässä talossa yksi ylimääräinen ovi, joka tupsahti esiin, kun purimme vanhoja seinälevyjä ja papereita. Tuolta kulmahuoneesta (mistä sädesienikin löytyi) se ovi johtaa sisäeteiseen. Nyt se raivattiin pojan kanssa esiin eteisenkin puolelta. Minulle se edustaa jonkin uudenlaisen asian esiintuloa, oven avaamista uuteen maailmaan!

Varmaan jokainen on joskus nähnyt unia, että kun kotihuoneissa kulkee, niin yhtäkkiä löytyy joku aivan outo huone, jonka olemassaolosta ei ole ennen tiennyt. Joskus se löytyy vintiltä, joskus seinän läpi voi kulkea aivan uuteen huoneeseen. Joskus se löytyy kellarista, maan alta.

Muistan Jungin Symboliikkakirjan, jota aikoinaan ahneesti luin, ja sitä kuinka hän psykologisesti kuvaili huoneet ihmisen kehon ja sielun maisemiksi. Uusi huone oli aina jonkin uuden osa-alueen löytämistä itsestä. Kellarissa oli ne piilotajuntaan torjutut alueet ja vintillä toiveet ja unelmat. Ne voivat kuvata myös torjuttua asennetta tai luonteenpiirrettä, joka yrittää tulla esille. 

Olen hukannut parhaan unikirjani (Betty Bethards) tässä remonttirulianssissa, jotta voisin tuoda sitä syvällisemmin esiin. Itse olen nähnyt usein näitä unikuvia, tuntemattomia salaperäisiä huoneita, joita unessa olen ihmetellyt, että 'miten en aikaisemmin ole tätä huomannut'. Jos aamulla muistan unen, osaan tarkkailla enemmän itseäni ja tunteitani tai odottaa jonkun uuden asian esille tuloa.

Ovella on siis mielestäni aivan uskomattoman hieno symboliikka. Ja siitä otan nyt vaarin, varsinkin kun Neptunus on tullut yhtymään Kalat-Kuuhuni. Se on hyvin voimakas astrologinen kuvio ja kestää parin kolmen vuoden ajan. Se edustaa luovuutta, kotia ja omaa sisintä. Jospa sieltäkin löytyisi 'uusi ovi' ennen tuntemattomaan maailmaan. Tai ainakin siitä voisi luoda illuusion, harhakuvan tai kauniin mielikuvan, joka väijyisi mukavasti jossakin elämän arjen ulottumattomuudessa. Sillä salaperäisyyttäkin tässä elämässä tarvitaan!

Ei kaiken tarvitse olla niin asiallisen totta ja järjellistä.

Behind the closed door, Originals

Kiellettyjä aikoinaan; böönat, porot ja sumpit!

Koko maailman sivun on aina ollut kiellettyjä asioita. Kielletään näyttämästä sääriä tai paljaita käsivarsia tai hiuksia tai rintoja tai pippeleitä. Kielletään punainen väri, harmonikat, tanssi ja nuotit. Kielletään kortinpeluu. On kieltolaki viinalle, kahville, öisin liikkumiselle. Ei saa käydä suihkussa yöllä. Ei saa pissata, sylkeä, tallata nurmikkoa. Ei saa pitää yhtä lehmää. Yksityisalue!!! Mitä vielä? Joku päivä kielletään ehkä ruusutkin, joku keksii että ne ovat turhia.

Siis kamalaa kieltoviidakkoa! Miten ihmeessä osaamme tehdä jotakin oikein?

No ainakin nyt saa keittää kahvia. Sillehän perustuu minun tulevan kesän yritys! Luin taas Tuija Saarisen Pannu kuumana-kirjaa ja pakko kertoa vähän siitä taas.

Jo 1700-luvulla kahvi kiellettiin useana vuotena sen vuoksi, että se tuli valtiolle kalliiksi. Kauppavaihto oli alijäämää. Kahvia alettiin verottaa. Ajateltiin, että se hillitsisi kahvin juomista. Eikös mitä! Sitä se ei suinkaan tehnyt, vaan kahvin juominen lisääntyi entisestään. No sitten kiellettiin kahvi kokonaan. Ei sekään auttanut. Sakkorangaistuksen uhallakin hankittiin kahvia. Sen keittämisen tuoksu peitettiin keittämällä kaalia. Kahvinhengitys peitettiin jyrsimällä sipulia. Poliiseja hämättiin. Kunnes 1800-luvun alussa kuningas Kustaa IV Aadolf kyllästyi hommaan ja julisti kansalle:

Koska te, minun alamaiseni, olette sellaisia lurjuksia, ettette voi tulla toimeen ilman kahvia, niin tahdon sallia tämän juoman käyttämisen toistaiseksi.

Viimeisen sodan aikana ja jälkeenkin säännösteltiin kahvia. Muistan itsekin, kun äiti säästi keitetyt kahvinporot siten, että lisäsi vain vettä ja sitä hörppi. Sitä sanottiin sumpiksi. Kahvinporoja sanottiin bööniksi.

Sodan aikana niitä saatettiin keittää montakin kertaa, jos vatsa kesti. Vaikka sen uskottiin aiheuttavan syöpää.

Jo viime kesänä kävin kahvinsakat (kuten myös niitä kutsutaan) heittämässä ruusupensaiden tai marjapensaiden juurelle. Olen kuullut, että ei ainakaan jätepuhdistamot niitä kiittele ollenkaan. Ylimääräistä sakkaa se vain on. Mutta ruusuille ja useille muillekin kasveille mammonaa.

Siltikään en aloita päivää kahvilla, vaan teellä. Vasta iltapäivällä nautin tuon juoman. Varaan siihen kaikkea muutakin mukavaa. Esim. japanilaisen ristikon vierelleni ja mukavaa musiikkia korvilleni.

Päiväkahavelle sopisi vaikka tämä, Zen Cafe (en kyllä tiedä mistä tuo nimi on, mutta pojat tiedän) ja Minun kaupunkini

Vanha väistyy

Siis en ikinä olisi arvannut millaiseen myllerrykseen tämä vanha talo-raukka joutuu! Ehkä asiat ovat olleet aivan toiset, mihin on keskitytty viime vuosina, ja varmasti niin on ollut tarpeenkin. Mutta nyt on TALON vuoro tulla huomatuksi. Ja sen se on tehnyt suurella äänellä!

Jäät saatiin katolta pois. Ihme ja kumma! Ja viime hetkellä! Jos ne jäät olisivat siellä vielä tänään, olisi vesi alkanut tihkumaan ulos aivan vääristä paikoista.

Kuitenkin ja kaiken varalta riisuin ulkoeteisen kokonaan huonekaluista ja esineistä. Kuvittelin todella jo eteisen romahtamista ja sitä kuinka kamalaa olisi kaivella sieltä sotkusta tavaroita esiin. 

Päätin siis antaa eteiselle, meidän entiselle 'Ilta-auringon Pubille' lähdön. Nimi johtuu siitä, että kun aikoinaan paneloimme eteisen ja maalasin sen lämpimän tumman ruskeaksi, joku sanoi, että on kuin 'Pubiin tulisi, tunnelma on sama'. Siitä tuli siis Pubi, jossa ilta-auringon lämmössä on istuttu yksin, kaksin ja porukalla ruoan, kahvin ja monenmoisen juoman kanssa ja juteltu laskevan auringon hetket väliin hämäriin saakka. Se on ollut rattoisa paikka kärpästen suristessa. Syksyllä on istuttu kynttilänvalossa ja kuunneltu sateenropinaa katolla. 

Keväällä se puretaan, tarkastetaan seinien kunto ja mietitään uusiksi koko ilta-auringon kohde! Hyvästi Pikku-Pubi!

Ei menneitä muistoja voi noin vain hävittää mielestä, vaikka fyysisesti vanhan on väistyttävä.

Päivi Paunu, Oi noita aikoja...