Joskus tuntuu vauhti niin että pitää ottaa hiipasta kiinni. Meinasi mennä yöunet.
Joten mitä tonttu vouhotat, huohotat, hyppäät sinne tänne! Järki sanoo, että hiljaa mäessä ja mietipä kerran vielä, hengitä syvään. Intuitio sanoo, että anna mennä niin että hippulat vain vinkuu. Otanpa molemmat suitset käteen.
Lähdin tänään metsälenkille vähän rauhoittumaan. Märän lumen tuoksu. Maa uhkuu ja pullistelee jo. Käpylintujen huhuilu ja tirskuttelu.
"Kaikki maassa oleva elää luonnon lain mukaisesti ja
tämä laki suo myös vapauden mukanaan tuoman autuuden ja ilon." Khalil Gibrain, Kapinlliset henget
- päivän sana-
Kylläpä löysinkin kauniin laulun; Hiljaisuus, Juhonpojat laulavat
Ihanaa että pääsit lenkille metsään. Siellä ihminen rauhoittuu ja yhteys maahan syntyy helposti ja asioiden tärkeysjärjestykset selkeytyvät. Kokeilitko puiden halausta?
VastaaPoistaMie käyn aina keväällä ensilenkillä puita halailemassa ja kaikki talven krempat paranee hetkessä. Menen metsään heikkona ja nilkuttaen ja tulen pois virkeänä ja reippaasti kävellen.
Täällä on vielä yli puoli metriä lunta metsässä. Pitää vielä odotella muutama viikko metsähoitoon pääsyä.
Sinäpäs sen sanoit! Unohtui tuo puun halaus, kun oli kamera kädessä ja jäin vain ihailemaan niiden runkojen kevätvärinää. Mutta yleensä minunkin tapanani on aina halata. Katsopa mitä kirjoitankin seuraavaksi...
VastaaPoista