Kahvin mystiikkaa

Halusin tähän kuvaan tuoda mukaan kahvin mystiikkaa ja voimallisuutta!

Koska tulevan kesäkahvilani hurmaava (huumaava, huomioiva, hoivaava, huoahtava, huomattu...oi ihana suomenkieli) juomani on etupäässä kahvi ja vieläpä pannukahvi, niin nyt paneudun vähän sen mystilliseen puoleen. Tottakai haudutan kunnon teetäkin ja yrttiteetä ja tarjoan maailman parasta vettä. Valitettavasti en aio ottaa siihen mukaan mitään pullokuormia. Jäämehua ja jäätelöä kylläkin. Tiedoksi!

Mutta sen kahvin mystisyydestä. Olin kerran yksillä päivillä, jossa oli esitelmöimässä eräs munkki ja nunna Tiibetistä. Aikamoinen nunna, siitä hän vain naputteli tietoja tietokoneelle ja lauleskellen valmisteli yrttien tuoksuista kasvisruokaa! Silmät loistivat ja nauru pulppusi. Oikein mallienerginen pakkaus! Hän eli sellaista malliterveellistä elämää, mutta...JOI KAHVIA! - Sen olen oppinut täällä Pohjolassa. Kun kohtasin elämänpiirin täällä kylmine pimeine päivineen, ihmettelin, miten suomalaiset jaksavat tässä synkkyydessä. Sitten löysin, että sehän on KAHVI! Ja opin kuinka tärkeä juoma se on. Syömiset ja juomiset pitää ottaa jo aivan maantieteellisesti huomioon. 

Näin kertoi nunna nuuhkien kahvikupillistaan autuaallisena.

Nyt sitten jotkut hullut menevät ja pilaavat koko kahvin!!! Ja siitä sain kärsiä eilen aivan kamalaa päänsärkyä.

Tunsin itseni niin sairaaksi, että arvelin jo maailman pahimman pöpön iskeneen. Otin kaikki hoitokeinot esiin. Hiihdin hangilla aamulla hikeen pitkän lenkin. Todella tuskan hikeen. Otin kaiken maailman rohdot ja vitamiinit. Lepäsin. Painelin pisteitä päässä. Lopulta otin pillerin. Sekään ei paljoa auttanut.

Sitten tuli puhelinsoitti Hanna-enkeliltä! - Voisitko tulla, tekisin harjoitteluhieronnan sinulle! 

No ihan enkelin konsteja ei hänkään vielä käyttänyt. Niin ihana kuin hieronta oli ja se loitonsi kipua päässä, mutta ei ihan loppuun asti. Hänen enkelimäinen viestinsä löytyikin sitten kahvipöydästä. Hän tarjosi minulle kahvia, KOFEIINITONTA INSTANSKAHVIA!  Joo, ihan hyvältähän se maistui. Mutta...

Hieronnan jälkeen kotonakin vielä palelin, joten keitin itselleni vahvaa kuumaa teetä. Sitä litkiessäni huomasin pääni jyskeen hellittävän pikkuhiljaa ja silmiini palasi kuva siitä purkista, josta Hanna-enkeli kahvia tarjosi. Olinkin saanut enkelimäisen viestin! Hain esiin oman instanskahvipurkkini ja tutkailin kirjoituksia. Huomasin, mistä päänsärkyni johtui. Se kahvipurkki oli samaa merkkiä, kofeiiniton purkki kuin Hannallakin! Olisinko koskaan sitä huomannut, jollen olisi kuullut sitä häneltä suullisesti. Siinä se tärkeä viesti!

Olin pari päivää litkinyt kofeiinitonta kahvia! Siitä johtui päänsärkyni! Siis naurattihan minua jo. Oli helpotus tietää, ettei minulla mitään virusta ollutkaan eikä muuta tautia. Silkka kofeiinin puute!

Opiskelin netissä kahvista, ja sen mysteerio avautui. Sivulla www.kahvi.net  on kaikki mahdollinen uusi tutkimustieto kahvista, en tosin katsonut, mistä suunnasta sitä oli tutkittu. Muun muassa siellä kerrotaan, että kahvin kofeiinista ei tule riippuvuutta. Siitä pääsee irti parin päivän pään säryllä ja vapinalla. Siellä myös kerrotaan, että kahvissa, toisin kuin luullaan, ei ole mitään parkkihappoja, vaan aivan muita happoja. Se ei ole epäterveellistä, kuten luullaan, vaan 3-5 kuppia voi juoda aivan huoletta päivässä. Tutkimukset eivät kerro, mistä närästykset (minunkin varsinkin suodatinkahvissa) syntyvät.Kahvissa on mm. kaliumia, magnesiumia, hiilihydraattia jonkin verran ja proteiinia, sekä se sisältää antioksidanttia ja pitää verisuoniakin jopa kunnossa. 

Pannukahvi tosin, mutta hyvin vähän, sisältää rasvaa, koska se ei imeydy suodatinpaperiin, mutta kyseessä on 200 milligramman ero (olikohan kyseessä kahvikilo?). Tummapaahtoinen kahvi on pehmeämmän makuinen. Sen luulin olevan päinvastoin.

Joten kahvi kahvina! Tosin kun yksikseni tässä pyörin, on helpompaa käyttää murokahvia. Mutta nyt tuon viimeisen purkkini pistän taaimmaiseksi kaapissani! Miksi kahvin maulla pettää itseä, jos ei kerran kofeiinia halua? Kofeiinin ansiosta suomalaiset pysyvät jotenkuten 'tolopillaan' synkkinä aikoina ja kesäkuumilla.

Kuitenkin kahvissa on jotakin ihmeellistä energiaa, seurallisuutta, arvokkuutta ja mystiikkaa. Emme tiedä siitä vielä kaikkea! Tämä alla olevan kuvan mystifioin Picassan ohjelmassa. Ruusu kahville!

Löysin jopa sävelmän Violetille ruusulle, mutta...Jos viitsit, niin kuuntelepa, älä heti sulje, sillä tästä bändistä ja sen soitosta tulee mieleen porsliinikuppien kilinä ja siunattu hetki, kun päästään vihdoinkin kahvipöytään ja kielen kannat irtoavat. Kun naiset joskus innostuvat, niin melkein tällaista se on!