tiistai 3. huhtikuuta 2012

Keväthangilla ja piilopirteillä

Sinne pitää päästä ja jättää siivoamiset sun muut hommat toisiin päiviin! Siis noille keväthangille, jotka kestävät nyt vaikka potkurilla kulkea. Siellä täällä lapset ovat löytäneet hanget jalkapallokentikseen ja hauskaa piisaa. Tällaisia kestohankia ei joka talvi olekaan. Olen niitä hiihdellyt ja jalankin kulkenut.

Siellä ajatus lentää, ja huomiot syvenevät. Kiertelin varsin noita metsänsopukoita ja kurkistelin piilomökeille, mitä on rakennettu siellä sun täällä puron varteen taipaleiden taakse.


Tämä kylä nimittäin on satoja vuosia sitten ollut piilopirttien asuttamaa. Monet vielä nykyäänkin säilyneet paikannimet kertovat siitä, kuten Piilopirtin neva, Vaivainkallio jne. Vainojen aikana oli opittu, että varsinkin kaupunkilaisilla ja kyläläisilläkin on hyvä olla jossain metsien kätköissä maja ja ruokavarastojakin, jonne hädän tullen voivat tulla. Sellaiset oli hyvinkin tärkeitä ison- ja pikkuvihan aikoina, jolloin kyliä ja kaupunkejakin poltettiin ja ihmisiä tapettiin. Pirttien ääreen oli aina hyvä raivata peltoakin. Täällä varmaankin huomattiin, että mäkisten kankaiden (muinaisten saarien) ympäristöt ja jokirannat olivat hyvin viljavaa maata, ja niin alkoi maanviljely pikkuhiljaa levitä. Ihmisiä muuttivat vakituisesti tänne olemaan.


Mutta eivät ne piilopirtit ole siitä mihinkään kadonneet vieläkään. Piiloon mennään vieläkin, mutta ei fyysistä uhkaa, vaan henkistä uhkaa. Sitä kai ne ovat nuo suomalaisten kesämökitkin. Sinne paetaan henkistä ahdistusta, jota vilkkaissa liikekeskuksissa koetaan. Ja siellä luonnon keskellä sielu lepää. Se ei monellekaan ole mikään statussymboli, vaan totinen tarve.

Tuolla metsässä samoillessa huomasin, että usein näillekin metsäkämpille eli nykyajan piilopirteille tullaan nuolemaan elämän murjomia haavoja, etsimään omaa hetkeä selvitellä ajatuksia ja hälventää henkistä tuskaa. Oma kotikin voi joskus olla ahdistava. Joskus pitää saada olla yksin ja yksinkertaisesti. Vain ihminen ja luonto siinä ympärillä. 



Puro siellä mökkien vierellä virtasi jo vapaana, kevättä kohisten. Sitä lirinää ja kohinaa ja veden kieputusta ja iloista pulputusta jäin pitkäksi aikaa kuuntelemaan.


Jotenkin tähän piti löytää jotakin juhlavaa...Jordi Savall, kuin jäiden rikkoutuminen ja vapautuminen

3 kommenttia:

  1. Tuosta kaikesta tulee mieleen, että kyllä sitä itsekin välillä tarttisi piilopirtin mihin mennä. Mutta kun virallisia asioita ei pääse pakoon, muuta kuin vähäksi aikaa taas edestään ne löytäen.

    Se on kai niin, että se mitä sisin juttelee, sitä näkee ympärillä ja siitä on tarvis puhua.

    VastaaPoista
  2. Kyllä tänä vuonna onkin kestävät hanget, mitä kulkea ties minne. Nautitaan vaan näistä ihanista kevät päivistä! - Amalia-

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!