Vanha puu kunniaan!

Olen ilolla seurannut sitä, kuinka nuoret osaavat kierrättää ja kunnioittaa vanhaa. He jopa ymmärtävät niiden arvoa, usein jopa henkistäkin. 

Sain joskus 20 vuotta sitten kylän maamiesseuran kuivaamon vintiltä haltuuni ikivanhat mattopuut. Ne kun olivat jo aikansa eläneet ja noin kaksi metriä leveät, eivätkä sopineet nykyhuusholleihin. Minulla oli aitta ihan sitä varten, joten otin ne vastaan. Pari kylän vanhempaa naista auttoivat niiden kasaamisessa. Lainasin vanhoja kirjoja, josta katsoin sitomisohjeita ja muuta. Sain opastusta langan luomisessa ja muussa. Niinpä paukutin kesäisin aitassa (nykyinen kahvila) mattoja leveitä ja kapeampia. Se oli mukavaa. Talvella Kauniita ja rohkeita katsoessani leikkelin matonkuteita. 

Vanha laitetta hakatessani alkoi ruuvien ja kiinnikkeiden paikat höltyä. Tiivistin niitä kaikella mahdollisella, mutta sitten kävi niin, että matto alkoi vinoutua, kuten puutkin. Muutenkin tuntui, että vanha laite oli hajoamispisteessä. Kyllästyin sen ainaiseen paikkailuun. Niinpä lopetin ja hajotin puut. Kyselin jos joku haluaisi ne, mutta hakijaa ei koskaan tullut.

Kunnes poika oli oppinut jotakin maailmalla. -Voi miten upeata puuta tämä kaikki on, hän tuumasi. Vanhaa, patinoitua ja kestävää!

Nyt hän on rakentanut yhteen kammariin täällä siitä sängyn tyttärelleen ja kirjahyllyä. Pikku Ruusunnuppuni näytti olevan siitä hyvin tyytyväinen. Ja kuinka kauniisti tuo vnha puu sointuu vanhoihin seinähirsiin.

Vanhasta 'homehuoneesta' tulee vielä viihtyisä ja kaunis!

- Olipas kovaa puuta kun ei meinannut saha siihen pystyä, tuumasi poika.

Kyllä sitä minäkin tyytyväisenä katselen. Ukkoni vanha vilja-aitta ja  minun vanha mattopuuaitta kantaa nyt kolmatta rooliaan kahvilana. Ja mattopuut ovat muuttuneet sängyksi ja hyllyiksi. Ja mitähän loppupuista keksitäänkään?

Voiko mattopuista sanoa 'Olet paras ystäväni'? Näin laulaa kuitenkin Don Williams...

Metsätontun tuhti aamiaissörsseli

Olenkahan juuri koskaan laittanut mitään reseptejä tänne tai ylipäätänsäkään jutellut ruoanlaitosta, mutta kyllä minä sellaistakin harrastan. Vanhana yrttimuorina olen tutustunut terveydenhoitoonkin.

Jo pitkään olen tehnyt itselleni tehosekoittimella sörsseliä eli smoothia eli pirtelöä. Tällä on varmaan monta nimeä. Tällainen sekoitus on hyvä monestakin syystä. Ennenkaikkea saan monet nautinto-ja terveysaineet samaan sössöön. Se onkin sitten niin vahvaa ja ravintorikasta, etten pitkään aikaan ruokaa kaipaa. Ja olen pysynyt ihmeen terveenä. Yleensä otan sitten myöhemmin päiväkahvit ja vasta neljän viiden maissa laitan kunnon lämpimän aterian.

Tässä tämän aamun annos: resepti on 'noin' annos, en yleensä mittaile vaan lorauttelen.

1 desi luonnonjugurttia tai rahkaa

1 desi ananasmehua tai mitä sattuu olemaan

½ desi karpaloita tai mitä marjoja ja hedelmiä sattuu olemaan

1 rkl tyrnejä

1 rkl pähkinävoita

1 rkl kylmäpuristettua öljyä

Avokadon puolikas

1 rkl hunajaa

pieni loraus omenaviinietikkaa

loraus pakurikääpälientä (paitsi pidän välillä sen tauolla)

1 tl viherjauhetta (itse tehnyt kuivatuista yrteistä, tässä: savoijinkaalta, nokkosta, minttua, persiljaa, kehäkukkaa, vuohenputkea)ja jos on tilaa, laitan mukaan mysliä. 

Joskus liottelen mukaan auringonkukan siemeniä, pellavarouhetta, seesaminsiemeniä tai muuta. Mutta pähkinätkin takaa proteiinin. Mukaan mahtuu mainiosti jo vähän kuivahtanut mustikkapiirakka tai piparkakkukin. Juuresraastekin siihen käy. 

Eli sörsseliin voi käyttää kaikki jämät, joissa on vielä ravintoa.

Uskon, että tässä on sopivasti suoja-aineita, kivennäisaineita ja proteiinia. Kuten huomaatte, tämän tekee koneella sukkelasti, mutta jo aineiden poimimiseen menee sen verran aikaa, että aamukiireen ihmisen kannattaisi se tehdä jo illalla. Eläkeläinen sen ehtii tehdä aamullakin.

Tämän hörpittyäni esimerkiksi tässä koneella, on ihanaa nauttia pala leipää juuston kera ja hyvää teetä tai jos on pitempään nukkunut, niin kahvi. Usein tämä minulla brunssiksi meneekin.

Teen olen sekoittanut ainakin jo 30 vuoden ajan siten, että pohjana on tavallisesti earl grey tai tavallinen breakfast tea, mutta laitan mukaan usein lahjaksi saaneita maustettuja teesekoituksia ja luonnosta kuivattuja yrttejäni tarpeen mukaan. Nyt minulla on siinä siankärsämöä ja koivunlehtiä mukana, koska pakkasilla ja istuessa  usein tulee turvotusta. Mutta yrttejäkään ei saa käyttää yhteen menoon liian kauan. Siksi vaihtelen niitä tarpeen mukaan. Välillä minttu sekoitteena on hyvin virkistävää.

Lapsille ja itsellenikin aikoinani laitoin tähän haudutettuun teehen mukaan hunajaa. Olenkin lukenut, että hunajaa pitäisi antaa varsinkin lapsille, se ehkäisee astmaa ja tulehduksia. Pojat usein pienenä kehuivatkin, että tee on yhtä hyvää kuin limsa. 

Tulipas äkkiä ikävä tuonne lasten aikaan....Pieni mies ja Kuoppamäki

Organzaruusut

Olen kaivannut arkipäiviini jotakin herkkää ja meditatiivista.

Aloitin organzaruusujen käsityön. Sain siitä vinkkiä vähän netistä, mutta enhän minä usko koskaan täysin mitä ohjeet sanovat, vaan pitää tehdä oman pään mukaan. Joten ihastuin kangaskaupassa näihin lasihelmiin ja omaan mielikuvituksen tuotokseen. Kun sitä käyttää, löytyy kyllä vinkitkin ihan oman käden kautta.

Tällaiseen romantiikkaan sukelsin...

Eikä tämä ihan helppoa ollutkaan. Leikkaa ensin hauras, liikehtivä organza, polta sitten kaikki reunat kynttilän liekissä ja sommittele ja ompele ruusuiksi. Sitten vielä kiinnitä neula tai hiuspinni tuonne pohjaan.

Mutta meditatiivista, kyllä. Jatkan hommia, sillä ostin kaikkea väriä puoli metriä.

Mitä on organza, selviää tässä Wikipedian tiedossa:

Organza

Organza on ohut ja jäykkä, alun perin silkistä kudottu kangas. Sen sidos on yleensä palttina.^[1]

Silkkiorganza valmistetaan raakasilkistä, jossa silkkikuidun serisiini on jäljellä. Kankaan loimena käytetään organsiinia (kahteen kertaan kerrattua silkkilankaa) ja kuteena joko organsiinia tai tramea. Sidoksena voi olla myös satiini.^[2]

Silkkiorganzaa käytetään erityisesti hää- ja iltapukujen sekä asusteiden valmistukseen. Läpikuultavan 

organzakerroksen avulla voidaan

 säädellä esimerkiksi alla olevan kankaan värisävyä tai kiiltoa. Organzaa käytetään myös tukikankaana ja 

kirjontatöiden, kuten paljetti- ja helmikirjonnan, pohjana.

Nykyisin organzaa valmistetaan myös synteettisistä kuiduista, kuten polyesteristä ja nailonista.

 Nämä kankaat valmistetaan vaatetuskankaita leveämmiksi ja niitä käytetään sisustuksessa esimerkiksi 

valoverhoina.

Tekstiiliteollisuudessa tunnetaan myös organdi (engl. organdy). Myös se on ohut ja kevyt palttinasidos, 

mutta sitä valmistetaan puuvillasta. 

Kankaan jäykkyys saadaan aikaan kankaan viimeistelyllä.

Ihmeellinen on ruusu! Roses for you, Igor Krutoi

Ruusut ja jooga

Väitänpäs ihan reilusti, että ilman joogaa minulla ei olisi ehkä ruusujakaan eikä sitä ruusutarhan alkuakaan.

Sitä ei aina huomaa, kuinka asiat kulkevat toistensa lomitse, vieressä ja lävitse.

Minulla nimittäin on aina ollut huono selkä; skolioosi ja notko ja kaikenlaisia vaivoja, nähtävästi huono selkä jo perinnöllisesti. Kumarassa olen väliin kulkenut kuin vanha muori noidannuolen iskiessä. Selkä on ojentunut vain taitavan jäsenkorjaajan käsittelyssä. Sellainenkin lähiseudulta onneksi löytyi.

Toinen selän vahvistaja on ollut myös itämainen tanssi, jossa pehmeät liikkeet ja väristykset ovat hieroneet sopivasti selkää. Kolmas vahvistaja on tietenkin sitten itse puutarhatyö ja sopiva liikunta.

Mutta yhdessä kaikki nuo ovat onnistuneet synnyttämään myös ruusutarhan ja hoitamaan puutarhaa jälleen. Jossakin vaiheessa selkä oli niin huono, että laiminlöin koko puutarhahoidon. Laitan tähän vanhan harmoonisen syyskuvan perunapellostani, jolloin se jätettiin kesannolle ja jolle nyt jo olen istuttanut parisenkymmentä ruusupensasta.

Jos siis itämainen tanssi, jota olen harrastanut yli kymmenen vuotta, on hoitanut lihasten joustavuutta, niin jooga on venyttänyt niitä ja puutarhatyö antanut lihasvoimaa. Huh! Siis nöyrin kiitos näille harrastemahdollisuuksille kuin myös itselleni, että olen viitsinyt.

Ei ollut helppoa mennä joogaamaan, kun en saanut alussa edes nilkoista käsillä kiinni, saati varpaista. Eikä jalat pystyneet heti ristiasentoon, kun selkä oli jotenkin kierossa. Eikä takamus noussut hartiaseisonta-asentoon saatikka, että olisin kiikkunut kädet polvien lomassa selälläni. Sitten olen venyttänyt selkääni pikkuhiljaa sellaisella 'pienellä puukonviiltotunteella', ja kas se toimii. Mutta heti jos yritän liikaa, on selkä ollut väsyksissä viikon verran. Pari kertaa on tuntunut lihaksen venähdystäkin. 

Joskus nuorena aloitinkin joogan, mutta se piti lopettaa, kun risti-istunnossa jo selkä oli sellaisella tuskalla, ettei siitä mitään tullut. Vasta itämaisen tanssin verryttelyssä ja selän paranemisessa uskaltauduin joogaan jälleen. Helppoakin sinne oli mennä tuttujen kyläläisten joukkoon, kun sitä on pidetty omalla kylän liikuntasalilla. 

Ihmeeltä siis tuntuu, että vanhanakin voi jostakin 'parantua' tai voimistua. Pystyn istumaan lattialla jalat suorana kuin myös saamaan varpaista kiinni. Jalat ristissä istuminenkaan ei enää väsytä.

Tästä kunnosta on ruusutarhani syntynyt. Kuin myös pikku kahvilani.

Hassu mielikuva tuli; selkäni on minun Jerusalemini. Tässä on niin kaunis laulu siitä. Ja tässä sama laulu hepreaksi, vielä kauniimpi!

Toisenlaista aikaa

Kummallista kun ahkera bloggaaja pysyy päiväkausia poissa!

Mitähän siellä puuhataan? Voin tyytyväisyydellä kertoa.

Leikin!!!

Ollaan koulusilla, ollaan kotista, ollaan milloin junassa, milloin veneessä, milloin synttäreillä, milloin missäkin ihmemaassa!

Pelataan palapelejä, sikarinkiä, muistipeliä, monta muuta peliä. Piirretään, leikellään, lauletaan kovasti. Ollaan ulkona lunta luomassa, lumikotia tekemässä, lumivuorta tekemässä, puita ajamassa, potkuttelemassa.

Hoidellaan kissoja, isää ja äitiä. Syödään niin että lautasen pohjasta nauraa tomaatti, juodaan kovasti mummun mehuja 'jos nyt tämän kerran', kuten isä sanoo. Jopa muumipötky syötiin pulkkamäessä. Ei siinä ole välitunteja eikä muita taukoja.

Ohhoh! Olen onnellinen ja ihan poikki!

Aika vilkasta tässä minun luokassani! Siis kouluavustajamummu välttämätön!

Tässä pikkuopettajan lempilaulu...

Vastaus haasteeseen

The Garden of my Dreams- blogista sain haasteen vastailla kysymyksiin. Jätän kuitenkin toisten haastamisen, kun olen nähnyt, että näitä jo pyörii siellä aika lailla.

1. Lempi värisi puutarhassa? 

- Se on ajankohtaista. Kyllä keväällä riemastuttaa ne keltaiset ja kirkkaan punaiset värit. Keskikesällä taas tuntuu sininen ja violetti ihanan viilentävältä ja syksyllä hennot lilat ja viimeiset ruusut tuovat oman tunnelmansa. Ja valkoista pitää ehdottomasti olla, siellä täällä. Taustaväristä pidän punamullasta ja harmaasta, noiden ohrapeltojen haaleasta kullasta taustalla.

2. Harrastuksesi?

- Puutarhahan se, mutta paljon vie aikaani blogikirjoitus ja astrologia. Mummouskin voisi olla nykyinen harrastukseni, taide (alan kulkemaan taidenäyttelyissä) ja käsityöt. Luonto ja retkeily, uinti, tanssi. Lukeminen, kirjat. Innostun melkein kaikkeen, omalla ajallansa.

3. Seuraatko tv-sarjoja?

- En yleensä. Joskus jään johonkin kiinni, kuten Dowton Abbey tai dekkareihin. Katselen mielelläni luontokuvia ja dokumentteja, elokuvia myös.

4. Löytyykö puutarhastasi vesiaihetta?

- Olen rakentanut kolme lampea, kaksi niistä valmiina. Vieressä menee puro, jota alkavat nyt kunnostaa. Olen vihjaissut heille, että peltoni päähän voisivat rakentaa suvannon. Siinä on pehmeää hiesu- ja savimaata. Se palvelisi monta asiaa.

5. Lempi herkkusi?

- Pidän mausteisista ruoista. Vatsani tarvitsee välillä chiliä. Kalaa syön paljon. Olen kalakasvissyöjä, ollut jo pari kymmentä vuotta.

6. Ruusu vai neilikka?

- Ilman muuta ruusu!!

7. Häiritseekö sinua kaamos-aika?

- Ei ollenkaan. Luonto antaa luvan silloin käpristyä koloonsa ja tehdä sellaisia asioita, mitä muullon ei ehdi, kuten lukeminen ja kirjoittaminen.

8. Minkä kasvin haluaisit puutarhaasi?

- No nyt on mielessäni pyörinyt tuo köynnösruusu Flammentanz. Mitenkähän sen saisin täällä viihtymään?

9. Keräätkö marjoja?

- Vieressä metsät, joten asun siellä syksyisin. Kerään kaikkea, variksenmarjojakin, jos jää aikaa. Karpalot suosikkejani.

10. Muotopuutarha vai Cottage Garden?

- Suosin luonnonmukaista ja villiä. Mielikuvitusta pitää saada käyttää myös.

11. Tämä on sama kuin Pirjon kysymys, Mihin haluaisit matkustaa ja miksi?

- Nyt ensi kesänä haluan kiertää Suomen puutarhoja ja kahviloita. Siihen otan kesällä kahden viikon loman. Muuten on mielessä ollut Irlannin puutarhat. Mutta sinne sitten toinen kesä! Pitkään haaveilin Espanjan Santiago-polun vaeltamisesta, mutta taidan vaihtaa sen puutarhoissa vaeltamiseksi. Kävin Espanjassa kulkemassa tosin viisi päivää, joten tiedän sen homman.

Meitä on neljä sisarusta, kolme tyttöä ja yksi poika. Heitä olen paljon ajatellut, tämä laulu on minusta kaunis.

Hiihtoretki Paskarämeellä

Jos jostakin Afrikan maasta tuotaisiin näihin maisemiin joku sellainen ihminen, joka ei ole koskaan kuullut Pohjolasta, hän luulisi että on tullut enkelten tykö. Tai hän pyörtyisi hurmiosta!

Voi kun oikein kunnolla (kun ajatuksissaan usein kulkee) 'näkisi' tuon kauneuden, mitä tuolla metsässä on. Ja varsinkin Paskarämeellä!! Nimestä huolimatta se on puoleensavetävä paikka, kuten kuvista näkee. En nyt ala kertomaan siitä enempää, sillä työn alla minulla on eräänlainen kylttiopastusten teko. Sitten. Kamera ihanasti vangitsi nyt  tuota kauneutta. Nyt oli sille oikean hetken valo. Valokuva on stil-elämää!

Kyllähän ihmiset kylällä varmaan joskus ihmettelevät, kun ei Linnapellon emäntää näe tien päällä lenkillä koskaan. Hyvin harvoin. Sillä tuonne metsään aina suunnistan liikuntaretkeni. Nytkin teki mieli kauemmas ja kauemmas, mutta kun ajattelin, että kotona vähän sairas Ruusa-kissa.

Pelkään, että olen ylihemmoteltu kakara näihin kauniisiin maisemiin. Se tahtoo olla itsestään selvää kauneutta.

En varmaan koskaan ole soittanut tähän Samuli Edelmania, nyt kaunis Sininen Sointu

Hyvin arkista asiaa; polttopuut

Liekö tuo runsas Kauris-painotteisuus vaikuttaa nyt, kun ei osaa tarttua mihinkään lennokkaisiin juttuihin. Maa ja arki vetää puoleensa. On nimittäin tuolla laskujen joukossa sen verran iso sähkölasku taas, että mietin miten ja mistä. 

Noh, marraskuu meni vähän kevyesti reissaten ja muutenkin mukavasti, kun oli kovat pakkaset. Joten minulla oli sähkölämmitys puulämmityksen ohessa päällä. Ei pitäs reissata. Kyhjöttää vain pesän ääressä ja panna pökkyä pessään. Ja eihän se sähkö niinkään maksa, mutta se sähkönsiirto! Kuka sen rahan saa? Se on puolet sähkölaskusta. Voiskohan siitä valittaa mihinkään kuluttajavirastoon? Tässä tulee nylkeminen mieleen.

Ja eihän ne polttopuutkaan ole mikään itsestään selvyys eikä ilmainen. OVI KII,  OSTO LÄMMIN, LAINAPUUT! Näin huudettiin niiden perään, jotka eivät osanneet ovea kunnolla sulkea peräänsä. Vaikka meillä sattuu olemaan omaa metsää jonkin verran, en osaa perkata sitä, voimat ei riitä. Jo ukkoni maksoi toiselle siitä työstä. Mutta jotakin osaan. Kuljin nytkin pitkin kevättä ja syksyä perkkaamassa naapurin tähteitä, latvoja ja isoja oksia, poikakin tuli apuun. Ja eipä silti, kamalan kiitollinen olen, siitä tuli iso kasa puita.

Mutta eihän siinä kaikki! Minulla ei ole traktoria, joten hyvin nöyränä otan vastaan, jos joku auttaa. Ilman naapureita, sukulaisia ja omien poikien apua en olisi selvinnytkään tässä nämä yksinäiset vuodet. On sirkkeli, sekin epäilyttävässä kunnossa. On moottorisaha. Yksin en uskalla niitä käyttää. Ja entäs sitten? Ei ne puut itse kävele liiterin suojiin, eikä sieltä pannuhuoneeseen. Hyvää liikuntaa jollekin muulle!

Naapurin rouva minua on opettanut, että ei riitä, että rankapino on tuossa liiterin takana. Ei se siinä kuivu. Ne pitää katkoa. Eikä niitäkään saa laittaa märkänä liiteriin, nehän homehuttaa liiterin! Ne pitää pinota ulos kuivumaan. Ei se ukko minulle kaikkea tuota opettanut, teki vain hiljaisuudessa. Tai jos yritti, en kuunnellut. Nyt kuuntelen naapurin rouvaa syvän ihailun vallassa. Hän on kulkenut isänsä kanssa lapsuudesta asti rankametsissä ja puuhommissa.

Olen oppinut jotakin. Jätin navettapinosta osan jo ensi talveksi syttypuuksi, sillä uusia puita ei ole kovin hyvin halottu, kuten edelliset koneella. Katson tarkemmin miten pesässä palaa ja miten saan pellit kiinni, miten riittää pannun vesi. 

On siellä kuitenkin nyt ehyet arinaraudat, uusi paisuntakattila ja nuohoojakin kävi. Meinasin senkin unohtaa, öh.

Mutta ei sitä polttopuun käyttäjääkään hyvällä katsota! Sehän saastuttaa ilmaa. Sehän vie ne latvat metsästä, joiden pitäisi olla höystönä metsän jälleen kasvulle. Naapurin rouva sanoi siihenkin, että ei ne oksat siellä metsää ruoki, vaan neulaset ja lehdet ne parasta maanmuokkausainetta on. Ja kuitenkin ihmisiä ohjataan rakentamaan puuliesiä sen varalta, että muu energia estyy.

Elämä on usein kiinni siitä, miten sitä arjessa toimeen tulee. Miten arjen osaa järjestää ja miten siinä osaa toimia. Ei siinä auta rukoukset, meditaatiot tai mitkään hoidot, jos et hoida arkea ensin!!!

Raasukin on lämmin, hellä, pehmoinen....

Jälleensyntyminen

Tarkoitukseni tässä ei suinkaan ole kirjoittaa nyt mistään 'huuhaasta' (vaikka sitä pitkälle itse olenkin) jälleensyntymisenkään yhteydessä.

Tarkoitan sitä jälleensyntymistä, missä esim. kasvi herää eloon lumen alta. Ja tarkoitan myös sitä jälleensyntymää, millä taiteilijat heräävät eloon, kun heidän kuolemansa jälkeen todetaan se ihmeellinen luovuuden voima heidän perinnössään. Voisi sanoa, että he ovat jättäneet perinnön tai 'jäljen'. Tosin mielestäni jokainen ihminen jättää jäljen. Taaskaan en tarkoita sitä, että synnytetään jälkeläisiä tai rakennetaan jotain monumentteja tai taidetta, vaan yksinkertaisesti sitä, että jokainen jättää vaikutuksellaan tunteen jäljen, ajatuksen jäljen ja kasvun jäljen johonkin tai jonnekin. Jokaisella on ollut oma paikkansa ja tarkoituksensa tämän maailman ja hengen luomisessa. Näin uskon.

Eräs ihastuttava esimerkki tästä on Edith Holden. Hän kuoli 49-vuotiaana Thames-jokeen hukkumalla. Edith kirjoitti nuorena luontopäiväkirjan ja piirsi taidokkaita kuvia sen sivuille aloittaen tammikuusta 1906 jatkaen sitä vuoden loppuun saakka. Vuonna 1976 tämä päiväkirja löydettiin ullakolta. Eräs kustantaja ihastui siihen ja painatti sen. Edith Holden 'nousi kuolleista' voimakkaanpana kuin koskaan eläessään! Teosta käännettiin usealle kielelle ja siitä tuli maailmanmenestys.

Sain vinkkiä ystävältäni tästä kirjasta, löysin sen eräästä antikvariaatista melkein koskemattomana. Ja olen siitä tosi onnellinen. Niin upea se kirja on kuvituksineen! Edith ja englantilainen maalaismaisema tuli luokseni. Suomennos ja tekstitys on tehty tosi taitavasti! Ilmankos, sillä asialla ovat olleet Aila Meriluoto, Ursula Viita-Leskelä ja Raili Takolander. Kiitos heille, että kirja löytyy suomenkin kielellä!

Oliskohan Edithin mieleen koskaan edes tullut painattaa tätä päiväkirjaa? Hän kuvitti lasten kirjoja, mutta nähtävästi ei koskaan kirjoittanut mitään omaa. Hänen äitinsä oli julkaissut uskonnollista tekstiä kylläkin. Itse Edith teki elämäntyönsä kuvataiteen opettajana. Siellä hän joskus otti esille päiväkirjansa esimerkkinä oppilailleen. Edith meni naimisiin, mutta avioparille ei nähtävästi syntynyt lapsia, jotka olisivat voineet huomioida Edithin päiväkirjan. Wikipedia ei siitä ainakaan maininnut. Tässä voitte lukea ja nähdä Edithin taidetta enemmänkin. Joten näin jäi Edithin taiteellinen perintö makaamaan ullakolle. Onneksi sen löytäjä osasi antaa sille arvon! Useinhan tällaiset vanhat unohtuneet tavarat vieritetään kaatopaikalle tai hyvässä lykyssä kirpputoreille. 

Kannattaa katsella vanhojen vinttien jäämistöä tarkemmasti. Sieltä on usein löytynyt aarteita; kuuluisien maalareitten tauluja, päiväkirjoja, kirjeitä, valokuvia ja jopa sahamuhiin piilotettuja vanhoja nuotteja, joista myöhemmin on voinut tulla jopa päivän hittejä. 

Jokainen meistä voi puhjeta 'jälleen elämään'. Ja jokainen meistä voi 'jälleen synnyttää' jotakin eloon arvostamalla toisen työtä.

Isäni kertoi, että tämä sävelmä pelasti kerran erään ihmisen elämän, eli tosikertomus.

Auringonpaluukartta 2013 blogilleni

Liitän tähän blogini ja samalla koko ruusutarhaideani syntymäkartan. Se alkoi hyvin itsesulkeutuvana, muhivana ideana, jota itseksensä tutkailtiin, kuten kartan planeettapainotuksesta selviää. Hassua, että ruusutarhan ja blogin itsekeskeisyys, omissa oloissa toimiminen, näkyykin noin hyvin. Sen syntymä oli enemmän ideaa, pinnan alla kasvavaa, yksityistä, mutta hyvin elinvoimaista. Aurinko yhtymä Mars. Jotakin voimakasta ja päämäärähakuista muhii mullan alla ja sen on hyvä purkautua tuottavasti esille.

Ajankohta taivaalla oli tuollainen kaksi vuotta sitten, melkein kaikki planeetat kulkivat perävilikkaa taivaankannella peräkkäisisä merkeissä. Blogini kartalle ne ovat vain kaikki osuneet 1. huoneeseen, kaiken alun ja lähtökohdan huoneeseen, itseään sitä ruusua täynnä! Hassu ilmiö, mutta hyvin kuvaavaa jonkin aloitukselle! Tätä karttaa tulkittiin tässä blogissani ja tässä missä vertaan sitä yhden vuoden Auringonpaluuseen.

Alhaalla kartta tämän vuoden Auringonpaluusta. Taivaan tämän hetken planeettasijainnit syntymäpäivänä sijoittuvat näin:

Kun viime vuoden Auringonpaluukartta oli hyvin hajanainen, idearikas ja moninainen 'roiske', niin tämän vuoden Ap-kartta on hillitympi ja keskittyneempi, kuitenkin planeettapainotus on tuolla 'yön' eli piilevien voimien puolella. Se on kauhamainen kuvio, jossa Jupiter on purkuväylänä. Sen Nousumerkki on Neitsyessä, luo enemmän ajatusta yksityiskohtiin ja on analysoivampi. Viime vuonna se oli Ravussa, pesän (tarhan) rakentajana. Työnakseli eli MC on nyt vuorovaikutteisessa Kaksosissa, viime vuonna taas toimeenpanevassa Oinaassa, yhtymässä muutoksia räjäyttävän Uranuksen kanssa (kahvilan syntyminen). Nyt tuon työnakselin kanssa yhtymässä on Jupiter, yhteisöllinen ja lahjan jakajien planeetta. WaU!!! Olenkin mukana monessa yhdistyksessä. Jupiter on oppositiosuhteessa Kuun (Jousimies) eli kotini kanssa. Siinähän se pääpointi onkin! Asiakkaat ja koti! Kuinkahan se kaikki toimii yhdessä?

Aurinko kimpassa Dianan (ihana) ja Merkuriuksen kanssa 4. huoneessa, mikä ilmentää kodin huonetta. Ruusuinen energia on siellä, Diana luomassa luonnon voimakasta vaikutusta, ja Merkurius aina vain oppimisessa mukana, mutta myös opettamisessa. Pluto, suuri muutosten planeetta ja rakkauden ja arvojen planeetta Venuskin on siellä. Ja tuo Jod (Saturnus, Jupiter ja Merkurius) yhä siellä... 

Itse Rosa-asteroidi 3. huoneessa, elämään sopeutumisen huoneessa, jossa mukavasti myös Saturnus kritisoimassa ja rajoittamassa tekemisiä Skorpionin merkeissä. Ruusu yhä koskettamassa syvältä! 

Mars Vesimiehessä luovuuden 5. huoneessa ja neliössä Jupiterin kanssa, laajentamassa ja kaikkea. Huh! Jospa tuo Rosa ja Saturnus pystyisivät pitämään kaiken ruodussa. Ja onneksi minulla on tuo Neitsyen varautuneisuus tuolla nousumerkillä...

Höhhöh, mielenkiintoisia asioita nämä! Hyvää syntymäpäivää Ruusutarhani! Hoidan sinua kykyjeni mukaan!

Nyt on Ruusulaulun vuoro!

Blogieni inventaariota

Huomenna ruusutarha-blogini täyttää kaksi vuotta! Joten tämä kuulostaa aika pysyvältä, sitkeältä ja määrätietoiselta. Pistin sen pystyyn todistaaksenikin jotakin sen kaltaista. Sisältönä oli kirjoittaminen, tutkiminen ja ruusut ennen kaikkea, päämääränä rakentaa tietoa ja siinä rinnalla rakentaa ruusutarhaa.

No joo. Minulla oli alussa neljänlaista ruusua, joista yritin joskus jopa päästä eroon. Ne eivät halunneet minusta eroon, vaan herätellä minua johonkin pitäen sitkeästi itseään minun mukanani. Onnistuivat. Kaksi vuotta ja nyt minulla on 36 eri pensaslajia ja useita muita ruusuja, joita yritän pitää hengissä. Toki muitakin kukkia ja yrttejä. Mutta tontulla vielä pitkä matka oikeaan ruusutarhaan!

Tämä kuva löytyi jostakin ja kuvaa jotenkin tätä blogipolkuani, pitkästi askelmia ja päässä seisoo possu. Kuva ei ole pihamaaltani, kylältäni kylläkin. Se possu röhkii innoissaan ja odottaa, matkaa jatkaakseen.

Symboliikkaa. Kolme blogia kulkemassa eteenpäin. Omalla pihallanihan ovat kissat ja metsäkauris, hevosetkin vierailleet. Mutta blogin polku on arvaamaton. Se voi jatkua tai kuten monella, se päättyy. En tiedä mihin tällä blogipolulla on matkaa, 100 ruusupensaaseenko?

Blogini ei ole mikään suosikki, sillä on vähän lukijoita virallisesti, kuten sivusta näkyy. Enkä sitä niinkään ole tarkoittanut muille, enemmän itselle todistaakseni jotakin, laittaakseni tutkitut jutut muistiin, arkistoon, josta ne taas helposti löydän. Blogini ei ole trendi käsitöistä, ruokaohjeista, muodista tai sisustuksesta, vaan arkipäivän yritystä rakentaa jotakin. Se on ehkä liiaksi erikoistunut vain ruusuihin ja sitä ympäröivään maailmaan. Etupäässä luetuimmat artikkelit (näkyvissä nyt vuoden suosikit sivussa) ovat googlettamalla löytyneet niille, jotka ovat hakeneet erityistä tietoa, kuten tietoa ruusuista, yrteistä tai esim. homeesta. Olenkin pyrkinyt tietoa tuomaan totuudellisesti viitteineen esille ja olen iloinen jos voin palvella siinä lukijoita.

Kuitenkin, blogini lukukerrat ovat kauniisti kuukausi kuukaudelta nousseet, ehkä juuri tuon etsittävän tiedon vuoksi. Kun lukijoita oli alussa noin 300-500 kuussa, nyt niitä on lähes 3000. Saavutan ihan kohta 40 000 lukijaa kahdessa vuodessa. Sivuja olen kirjoittanut 400. Sehän tekisi pyöreästi 100 lukijaa per juttu. Hah! Suorastaan keikistelen päätäni.

Mars-ja kissablogini onkin sitten aivan toinen juttu. Siellä on muutama lukija päivässä. Marsblogi ihan vain oman karttani tutkimista, ja kissat tuossa sivussa kulkevat kuin jalkojeni viertä.

Ruusukahvilablogini muuttunee, toivon, pian kotisivuksi, sille kurssille olen menossa. Harmittaa vähän tämä avoimuus, kun muualla olen toiminut nimimerkin takana turvallisesti. Mutta tämäkin piti kokea.

Lämpimästi kiitän niitä, jotka ilmaisevat lukeneisuuttaan ja kommentoivat, aivan kuin kahvilla tuvassani kävisivät. Se aina piristää kummasti. Yllätyksiäkin on löytynyt monenlaisia ja ystävyyssuhteitakin. Sama harrastus yhdistää kummasti.

Astrologiaa harrastaneena tutkin seuraavassa jutussa blogini syntymäkartan Auringonpaluuta.  Ja sitten jatkan ruusuisia juttujani!!

Tässä Stingin 'Ruusukappaleessa' on jotakin verevää voimaa! Ei muuta kuin purjeet ylös ja antaa tuulen viedä!

Voimaa!

Piti juosta ulos kiiruusti, kun aurinko tuli ensimmäistä kertaa esiin tänä vuonna.
Aurinkovoimaa!!! Maailma kirkastui, kaunistui!

Toinen voimaa antava on aina ryhmä. Kylän liikuntasalilla pidettiin Voimapäivä. Ystäviäni Kokkolasta tarjosivat sitä meille ohjelmallaan. Jo se, että ihmisiä kerääntyy yhteen ja iloitsee toistensa seurasta kyyneliin asti, on voimaannuttavaa.

Nyt pitäisi jaksaa vaikka mitä!!

Muistelin ryhmiä...kuorolaulu on yksi voimaannuttava ryhmä, olen joskus ollut mukana. Ja löysinkin Raahen Nuorisokuoron, tosin olin itse mukana Raahen Teinikuorossa kymmeniä vuosia sitten.

Unien puutarhaa

Varmaan kaikki alkavat suunnittelemaan kevään tekemisiä heti, kun valo etenee.

Näin viime yönä unta, että istuin kahvilani uudella kuistilla ja vierelläni kehikossa kasvoi kaunis köynnösruusu Flammendanz. Olin miettinyt sen paikkaa kovasti, olin kaivanut sille kuopan vanhan koivun juurakkojen keskelle, lannoittanut hyvin ja siinä se nyt kasvoi.

Heräsin aamulla siis kovin tyytyväisenä, vaikka mietin, että kasvaakohan ruusu koivunjuurien välissä. Ja selviääkö Flammendanz näin pohjoisessa.

Jotenkin uni kuitenkin ilmaisi sen, että jossakin on jotakin kasvamassa; lämmintä, vahvan punaista energiaa ja se tuntui lohduttavalta.

Astrologit kertovat, että nyt kun Neptunus on tuolla taivaalla Kalojen tähtikuviossa, kannattaa huomioida unia. Niiden symboliikka voi auttaa arkipäivää. Minulle unet ovat auttaneet ymmärtämään monia asioita.

Aivan toista oli uneni muutama vuosi sitten. Muistan sen hyvin koska kirjoitin sen ylös. Sekin liittyy kasvien hoitoon. Silloin en jaksanut niitä hoitaakaan. 

Mutta tämä uni auttoi minua ymmärtämään, että jokin muukin hoitaa, jostakin löytyy apua ja ettei saanut antaa periksi. Uni muistutti minua myös omasta kunnosta, mutta myös hoitamattomasta puutarhasta pihallani ja innostuinkin sitä parantelemaan. Sillä puutarha sitten hoiti myös minua.

Unessa minulla oli muutama ruukkukasvi. Kasvit olivat nääntymässä kuolemaan, surkean näköisiä. Olin tehnyt parhaani ja nyt surin niitä kovasti istuen lammen rannalla, jonne ruukutkin olin kantanut. Ei edes lammesta nostettu vesi niitä piristänyt. Yhtäkkiä läikähti lammen vesi ja sieltä nousi neito, joka hämmästyksekseni tuli ja alkoi hoitamaan noita kukkia. Ja silmissäni näin kuinka niihin alkoi kasvamaan uusia silmuja. Kiitin lammen neitoa ja hän sanoi, että hänen täytyy palata takaisin. Hätäännyin ja sanoin, että jos tarvitsen häntä vielä. Hän hymyili ja ojensi minulle köyden ja sanoi, että vetää siitä köydestä, niin hän tietää tulla apuun. Hätäännyin vieläkin, että jos köysi menee vedessä pahaksi ja katkeaa. Lammen neito sanoi, että voihan sen voidella öljyllä, niin se kestää. Sen teinkin ja olin tyytyväinen ratkaisuun. Kukat ruukussa alkoivat kasvamaan. Ja minulla oli tunne, että selviän mistä vain, kun tiedän nyt mistä pyytää apua.

Uni silloin opetti, että yksin ei aina jaksa. Ja apua löytyy usein yllättävällä tavalla. Se vain pitää uskaltaa ottaa vastaan. Mutta tiesin, että yksi apu on puutarhan hoito. Sen ei tarvitse olla sitä mitä toisille näyttää. Pääasia, että siitä itse nauttii. Opin myös katsellessani toisten puutarhoja, että kun näin siellä roskia tai jotain kesken eräistä, niin se lohdutti. Kaiken ei tarvitse olla valmista. 

Kunpa osaisin uuden vuoden ja uuden kevään ottaa vastaan myös näin. Kaiken ei tarvitse olla valmista. Valmis on illuusiota. Keskeneräinen on elämää.

Tämä oli kaunis!