Unien puutarhaa

Varmaan kaikki alkavat suunnittelemaan kevään tekemisiä heti, kun valo etenee.

Näin viime yönä unta, että istuin kahvilani uudella kuistilla ja vierelläni kehikossa kasvoi kaunis köynnösruusu Flammendanz. Olin miettinyt sen paikkaa kovasti, olin kaivanut sille kuopan vanhan koivun juurakkojen keskelle, lannoittanut hyvin ja siinä se nyt kasvoi.

Heräsin aamulla siis kovin tyytyväisenä, vaikka mietin, että kasvaakohan ruusu koivunjuurien välissä. Ja selviääkö Flammendanz näin pohjoisessa.

Jotenkin uni kuitenkin ilmaisi sen, että jossakin on jotakin kasvamassa; lämmintä, vahvan punaista energiaa ja se tuntui lohduttavalta.

Astrologit kertovat, että nyt kun Neptunus on tuolla taivaalla Kalojen tähtikuviossa, kannattaa huomioida unia. Niiden symboliikka voi auttaa arkipäivää. Minulle unet ovat auttaneet ymmärtämään monia asioita.

Aivan toista oli uneni muutama vuosi sitten. Muistan sen hyvin koska kirjoitin sen ylös. Sekin liittyy kasvien hoitoon. Silloin en jaksanut niitä hoitaakaan. 

Mutta tämä uni auttoi minua ymmärtämään, että jokin muukin hoitaa, jostakin löytyy apua ja ettei saanut antaa periksi. Uni muistutti minua myös omasta kunnosta, mutta myös hoitamattomasta puutarhasta pihallani ja innostuinkin sitä parantelemaan. Sillä puutarha sitten hoiti myös minua.

Unessa minulla oli muutama ruukkukasvi. Kasvit olivat nääntymässä kuolemaan, surkean näköisiä. Olin tehnyt parhaani ja nyt surin niitä kovasti istuen lammen rannalla, jonne ruukutkin olin kantanut. Ei edes lammesta nostettu vesi niitä piristänyt. Yhtäkkiä läikähti lammen vesi ja sieltä nousi neito, joka hämmästyksekseni tuli ja alkoi hoitamaan noita kukkia. Ja silmissäni näin kuinka niihin alkoi kasvamaan uusia silmuja. Kiitin lammen neitoa ja hän sanoi, että hänen täytyy palata takaisin. Hätäännyin ja sanoin, että jos tarvitsen häntä vielä. Hän hymyili ja ojensi minulle köyden ja sanoi, että vetää siitä köydestä, niin hän tietää tulla apuun. Hätäännyin vieläkin, että jos köysi menee vedessä pahaksi ja katkeaa. Lammen neito sanoi, että voihan sen voidella öljyllä, niin se kestää. Sen teinkin ja olin tyytyväinen ratkaisuun. Kukat ruukussa alkoivat kasvamaan. Ja minulla oli tunne, että selviän mistä vain, kun tiedän nyt mistä pyytää apua.

Uni silloin opetti, että yksin ei aina jaksa. Ja apua löytyy usein yllättävällä tavalla. Se vain pitää uskaltaa ottaa vastaan. Mutta tiesin, että yksi apu on puutarhan hoito. Sen ei tarvitse olla sitä mitä toisille näyttää. Pääasia, että siitä itse nauttii. Opin myös katsellessani toisten puutarhoja, että kun näin siellä roskia tai jotain kesken eräistä, niin se lohdutti. Kaiken ei tarvitse olla valmista. 

Kunpa osaisin uuden vuoden ja uuden kevään ottaa vastaan myös näin. Kaiken ei tarvitse olla valmista. Valmis on illuusiota. Keskeneräinen on elämää.

Tämä oli kaunis!