torstai 10. tammikuuta 2013

Jälleensyntyminen

Tarkoitukseni tässä ei suinkaan ole kirjoittaa nyt mistään 'huuhaasta' (vaikka sitä pitkälle itse olenkin) jälleensyntymisenkään yhteydessä.

Tarkoitan sitä jälleensyntymistä, missä esim. kasvi herää eloon lumen alta. Ja tarkoitan myös sitä jälleensyntymää, millä taiteilijat heräävät eloon, kun heidän kuolemansa jälkeen todetaan se ihmeellinen luovuuden voima heidän perinnössään. Voisi sanoa, että he ovat jättäneet perinnön tai 'jäljen'. Tosin mielestäni jokainen ihminen jättää jäljen. Taaskaan en tarkoita sitä, että synnytetään jälkeläisiä tai rakennetaan jotain monumentteja tai taidetta, vaan yksinkertaisesti sitä, että jokainen jättää vaikutuksellaan tunteen jäljen, ajatuksen jäljen ja kasvun jäljen johonkin tai jonnekin. Jokaisella on ollut oma paikkansa ja tarkoituksensa tämän maailman ja hengen luomisessa. Näin uskon.

Eräs ihastuttava esimerkki tästä on Edith Holden. Hän kuoli 49-vuotiaana Thames-jokeen hukkumalla. Edith kirjoitti nuorena luontopäiväkirjan ja piirsi taidokkaita kuvia sen sivuille aloittaen tammikuusta 1906 jatkaen sitä vuoden loppuun saakka. Vuonna 1976 tämä päiväkirja löydettiin ullakolta. Eräs kustantaja ihastui siihen ja painatti sen. Edith Holden 'nousi kuolleista' voimakkaanpana kuin koskaan eläessään! Teosta käännettiin usealle kielelle ja siitä tuli maailmanmenestys.



Sain vinkkiä ystävältäni tästä kirjasta, löysin sen eräästä antikvariaatista melkein koskemattomana. Ja olen siitä tosi onnellinen. Niin upea se kirja on kuvituksineen! Edith ja englantilainen maalaismaisema tuli luokseni. Suomennos ja tekstitys on tehty tosi taitavasti! Ilmankos, sillä asialla ovat olleet Aila Meriluoto, Ursula Viita-Leskelä ja Raili Takolander. Kiitos heille, että kirja löytyy suomenkin kielellä!



Oliskohan Edithin mieleen koskaan edes tullut painattaa tätä päiväkirjaa? Hän kuvitti lasten kirjoja, mutta nähtävästi ei koskaan kirjoittanut mitään omaa. Hänen äitinsä oli julkaissut uskonnollista tekstiä kylläkin. Itse Edith teki elämäntyönsä kuvataiteen opettajana. Siellä hän joskus otti esille päiväkirjansa esimerkkinä oppilailleen. Edith meni naimisiin, mutta avioparille ei nähtävästi syntynyt lapsia, jotka olisivat voineet huomioida Edithin päiväkirjan. Wikipedia ei siitä ainakaan maininnut. Tässä voitte lukea ja nähdä Edithin taidetta enemmänkin. Joten näin jäi Edithin taiteellinen perintö makaamaan ullakolle. Onneksi sen löytäjä osasi antaa sille arvon! Useinhan tällaiset vanhat unohtuneet tavarat vieritetään kaatopaikalle tai hyvässä lykyssä kirpputoreille. 

Kannattaa katsella vanhojen vinttien jäämistöä tarkemmasti. Sieltä on usein löytynyt aarteita; kuuluisien maalareitten tauluja, päiväkirjoja, kirjeitä, valokuvia ja jopa sahamuhiin piilotettuja vanhoja nuotteja, joista myöhemmin on voinut tulla jopa päivän hittejä. 

Jokainen meistä voi puhjeta 'jälleen elämään'. Ja jokainen meistä voi 'jälleen synnyttää' jotakin eloon arvostamalla toisen työtä.

Isäni kertoi, että tämä sävelmä pelasti kerran erään ihmisen elämän, eli tosikertomus.

3 kommenttia:

  1. Muuten tuo linkki jonka annoin Edithin maalauksista, on tosi hieno!! Sattumalta taas eksyin. Siellä on paljon luontokuvaajia! Upea linkki!

    VastaaPoista
  2. Hienon kirjan olet löytänyt...ihania kuvituksia...miten ihmeessä joku voi olla noin taitava! Upeaa!

    VastaaPoista
  3. Oii, ihanaa! Luin tuon kirjan joku vuosi sitten ja pitäisi lainata se uudestaan! Luin noita uudempiakin postauksia..hienoa, että mattopuut saivat uuden elään!

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!