keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Meripihka, pohjolaista voimaa!

Enpäs tiennyt, että meripihkan alkujuuret ovatkin suomalaismetsissä ennen kuin luin mielenkiintoisen kirjan meripihkan historiasta ja merkityksestä. Matti Nuorteva on kirjoittanut ensimmäisen suomenkielisen kirjan pelkästään meripihkasta; Meripihkan kiehtova maailma.

Olen aina tuntenut vetoa meripihkaan. Eräällä syntymäpäivämatkalla Riikassa ystäväni sitten ostikin minulle meripihkaiset korut. Ja työpaikaltani sain läksiäislahjaksi myös meripihkaiset korut. Meripihka sopiikin oikein hyvin näille naisen kypsemmille ikäkausille, sillä kerrotaan, että meripihka parantaa muistia, antaa viisautta, poistaa pahaa oloa ja pelkoja, parantaa kehon sairauksia ja suojelee pahoilta ympäristövaikutteilta kuten esim. sähköhäiriöiltä (meripihka jo itsesään synnyttää staattista sähkövarausta).

Parantamiseen uskon, sillä jo itse puun pihkahan on todettu tosi tehokkaaksi esim. haavoihin. Miksi ei tuota samaa energia sisältäisi meripihkakin?

Hauska tuo nimi. Meripihka on  meressä uitettua pihkaa!  Skandinavian metsät tuottivat tuota pihkaa n.30-50 miljoonaa vuotta sitten. Veteen jouduttuaan se on säilynyt ja kovettunut pitkän prosessin kautta. Siis se on aitoa pihkaa. Vedet sitä ovat sitten kuljettaneet Baltian rannikoille, missä siitä on suurimmat esiintymät. Toki meripihkaa on tavattu muuallakin mm. Uudessa Seelannissa ja Itä-Afrikassa.



Riikassa tehdyt hopeiset meripihkakorut yllä ja
alhaalla pronssiset kalevalaiset korut 'Tulen henki'.

Siis tämä on aitoa metsiemme kultaa!

Koruina se on ollut vuosituhansien ajan haluttua ainetta. Siitä on tehty jopa huonekaluja ja huoneitakin, kuten kirjan kuvassa tämä ihmeellinen Pietari Suurelle lahjoitettu meripihkahuone, joka katosi salaperäisellä tavalla sodan aikana, mutta on vanhan mallin mukaan rakennettu uudelleen tsaarin vanhaan kesäasuntoon. Huikea juttu!!

Meripihkan uskottiin auttavan myös vauvojen vatsavaivoissa, joten vauvoilla käytettin usein meripihkasta tehtyjä helmiä. Uskotaan myös että meripihka pitää kirput ja punkit poissa, joten tällaisia helmiä on myös myytävänä koiria ja kissojakin varten kirppukaulurina.

Koska pihkaan tarttuvat helposti pienet hyönteiset, on meripihka myös valtaisan mielenkiintoinen tutkimuskohde muinaisten hyönteisten ja eliöiden tunnistamisessa. Vaikka näistä ei ole tunnistettu yhtään nykyisin elävää hyönteislajia, ovat ne todettu kuitenkin kuuluvaksi nykyisiin hyönteissukuihin. Ne todistavat eläinlajien menetykset ja muutokset. 

Kirja avarsi todella mielenkiintoisen maailman eteeni. Miten moninainen merkitys onkaan tavallisen havupuumme pihkalla!!

4 kommenttia:

  1. Enpä tiennyt minäkään! Tosi mielenkiintoista :)

    VastaaPoista
  2. Ompas kauniita koruja. Meripihka keltaisen kuultavaa ja tuo hopea sopii meripihkan kanssa!Luonnosta on niin moneksi. Mieleeni muistui lapsuudesta pihka juttu. Olin 10v ja ranteessani oli sitkeä ajos. Lääkäri avasi x monta paiseen, ei parantunut millään. Kipeä rievana oli.Kättä oli vaikea liikuttaa.
    Mummoni muovaili kuusen pihkasta paiseen päälle sidoksen. Joka päivä sidos vaihdettiin.
    Ja kas kummaa paise parantui viikossa. Jäljellä on painuma joka muistuttaa minua miten luonto hoitaa!Puutarhassani on vielä jäljellä se kuusi josta pihka otettiin..

    VastaaPoista
  3. Kauniit korut! Enpä tiennyt minäkään, mutta kiitos tiedoista:)

    VastaaPoista
  4. Kurkkasin toivottamaan sinulle hyvää ystävänpäivää!

    T. Sari Puumulista

    PS. Upeita koruja!

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!