maanantai 4. maaliskuuta 2013

Homehuoneesta tuli kodikas retrohuone!

Avioliittoni makuuhuone, hyvä, turvallinen ja onnellinenkin, on kokenut monta muutosta tämän blogikirjoitteluni aikana. 

Oikeastaan jätin aviovuoteeni ihan sen vuoksi, että mieheni pyöri ja yski ja nousi usein ylös yöllä. Ja vanha sänky rutisi ja heilui. Mieheni ei halunnut siitä luopua. Minulla oli työni enkä aina saanut nukutuksi. Siirryin viereiseen työhuoneeseeni nukkumaan. Siinä vieressä kuitenkin kuulin, jos miehelläni oli hätä. Mutta saatoin paremmin nukkua.

Mieheni sai viettää siinä viimeiset sairaspäivätkin, vaikka sairaalamatkoja oli aika paljon, keuhkokuumeen johdosta pitempiaikaisiakin kymmenen. Yhdettätoista sydän ei enää kestänyt. Pysyin itse ihmeen terveenä, mutta meillä olikin 24 vuoden ikäero. Ehdimme olla yhdessä yli 30 vuotta, mieheni eli 87-vuotiaaksi.

Oli onni, että homesieni, joka syntyi vuotavasta lämpöpatterista, tuli tämän kaiken jälkeen. Mieheni ei tarvinnut sitä kokea. Huh, kamalaa aikaa! Sekin, kun muutenkin henkisiä voimavarojani koeteltiin.

Mutta näin piti kaikesta vanhasta luopua. Koko sisustus paneleineen häipyi savuna ilmaan pellolla olevassa nuotiossa.

 Nyt on toisenlainen elämä. Homehuoneestakin syntyi toisenlainen, uudempi, ehompi ja oikeastaan alkuperäinen. Jotakin lähtee pyörimään taas uudestaan. 

Jopa kylän ikivanhat mattopuut saivat toisen tarkoituksen. Sänky ja hyllystö. Hylly ei toki ole vielä valmis, kun siihen ei löytynyt kelpuutettavaa puuta. Mutta tämä huone odottaa nyt pojan pientä perhettä siihen jo vierailtavaksi tänä päivänä ja useina muinakin päivinä. Puhtaat ja tuuletetut vuodevaatteet. Vanha matto. Mielestäni sininen sopii hyvin luonnonvärisen puun sävyyn. Saa nähdä mitä poika sanoo. Olen luvannut hänen laittaa huone ihan kuinka hän haluaa. Sisustus voi muuttua vielä moneksikin.

Ikkunapielet ovat vielä laittamatta. Sängyn alla odottaa vielä työstämätöntä värkkiä. Poika ihastui löytämiinsä vanhoihin satutauluihin, jospa pikku Ruusunnuppukin niistä pitäisi. Tekemäni tilkkutyöpeite. Maton on kutonut talon entinen Ellen-emäntä. Alunperin niitä oli kolme ja ovat olleet olohuoneen juhlistajia.

Ja arvata saattaa, kuinka mielenkiintoinen huone tuo on kissoille. Olen nimittäin yrittänyt pitää ne poissa, jotta niiden pöly ei vaivaisi huonetta. Mutta ei onnistu. Joka oven avauksessa ne livahtavat sisään ja sängyn alle piiloon. Nyt sallin kissojen tutkia huonetta rauhassa. Ruusa aikoi oitis asettua sinne 'kodiksi'.



7 kommenttia:

  1. Kaunis kamari, niinkuin meilläpäin sanotaan!
    Muistoja täynnä,-miljoonan miljoonaa "molekyyliä".
    Näiden muistojen mukana myös sinusta tullut uudempi ja ehompi.(Lainasin sanojasi tekstistä)
    Niiii ja nyt kisuillakin kamari!

    VastaaPoista
  2. On ollut paljon tekemistä, mutta nyt on kammarisi valmis ja kisujenkin mieleen. Minunkin aika mennyt remppahommissa, vähän muuallakin kuin kotona. Muutamia kortteja olen yrittänyt väkästellä, on tullut tilauksiakin. Pitäisi vähän varastoakin saada jos taas yritän mennä toreille myymään, se oli kivaa.

    VastaaPoista
  3. Kaunis huone, sininen käy hyvin puuhun. Ulkoseinässä näkyvissä komeaa hirttä! Kisuilla on kumma tapa mennä aina sinne minne niitä ei välttämättä haluta:)

    VastaaPoista
  4. Nättiä tuli, kyllä tuolla kelpaa nukkua, niin pikkuisten kuin kissojenkin.

    VastaaPoista
  5. Hyvä oli nukkua, totesi poikani perhe.

    Se onkin kesän paras huone, sillä sinne ei paista aurinko, vain aamulla kurkistaa ja sopivasti herättelee. Mutta kesälläkin tuo huone on viileä. Kesällä muutan minä itsekin sinne, jos ei ole muita yövieraita.

    VastaaPoista

  6. Kodikkaalta vaikuttaa!
    -Amalia-

    VastaaPoista
  7. Kylläpä homehuoneesta tuli mukavan oloinen! Suuri homma ja vaiva, mutta kannatti.

    VastaaPoista