Prinsessaruusuja

Vaaleanpunaisia pimpinellisisaruksia on löydetty Suomesta kymmenittäin. Minusta ne ovat prinsessaruusuja.

Minulla on ruusukansiooni jo kaunis lapsuudenkuva juhannusruusu ’Plenasta’ ja jännittävä seikkailu Idän juhannusruususta. Sitten on joukko vaaleanpunaisia pimpinelloja eli spinosissimoita, joita on löydetty eri puolelta Suomea. Nimensä ne ovat saaneet löytöpaikkakunnan mukaan. Ne ovat risteytyneet itsestään, tai joku jalostaja (tuntematonkin) on ne risteyttänyt.

Minullakin on jo niitä neljä kappaletta. Niputan ne yhdelle lehdelle Ruusukansiooni. 

Pimpinellat kasvavat luonnonvaraisina Länsi-Euroopasta Altain vuorille (siis kuitenkin!). Vuosisatojen kuluessa niistä on kehittynyt erinäköisiä lajikkeita, kerrotaan Suomalaisessa Ruusukirjassa. Ehkä niiden tietoisuudesta saamme kiittää 1700-luvulla Skotlannissa elänyttä taimitarhaajaa Robert Brownia, joka innostui keräämään pimpinellaruusun erikoisia muotoja. Nykyään Euroopassa on tarjolla 300 eri pimpinellalajiketta. Uhhuh!  Mutta Suomea ovatkin asuttaneet sitten ne sitkeimmät, joita viime vuosina on tutkittu. Valitettavasti minulla ei muita omia kuvia näistä ruusuista vielä ole.

Tässä minun vuoden 2013 puutarhani neljä lajikettani:

-        Juhannusmorsian eli morsionruusu on löydetty Elimäeltä. Nyt oli käytetty vähän mielikuvaakin, ei vain paikannimeä, ja osuva nimi onkin. Kukat ovat kuin prinsessan hame! Luonteeltaan tämä laji on juhannusruusun kaltainen sinnikäs juurivesoineen.

  

-        Papulan ruusu, kotoisin Papulan kartanosta Viipurista. Tälle ruusulle Ruususeuran aiempi puheenjohtaja Veronica Sundman on selvittänyt omaa historiaa. Viipurissa sijainneen sisäoppilaslaitoksen rehtorin Bertha-rouva toi Pohjois-Saksasta tämän ruusun koulun  puutarhaan. Koulun lakkautettua (tilalle rakennettiin kasarmialue) Berthan poika Herman Zeidler pelasti ruusun ja vei sen kotikartanoonsa. Kun kartano myytiin, Hermannin tytär Sonja pelasti puolestaan ruusun vieden sen aviomiehensä, suomalaisen puutarhuri Lauri Salon, kanssa Suomeen Hämeen Teiskon kartanoon. Jo silloin hän nimesi ruusun ’Die Papuliche Rose’. Papulan ruusun suomalainen kanta on sittemmin löydetty Aulangolta ja levinnyt suosittuna ja sitkeänä lajina yli Suomen. Monta pelastajaa on ruusulla ollut!!!

-        Ruuhijärven ruusun sain viime kesänä pienenä taimena ystävältäni, joten en tiedä vielä sen selviämisestä, mutta jos on sisariensa kanssa yhtä sitkeä, niin kasvaa kilvan ensi kesänä. Se on löydetty yksityispihasta Nastolan Ruuhijärven kylästä (Lahden ja Kouvolan välissä). Kukahan on hoksannut katsoa ruusua vähän erilaisella silmällä?! Ruusun kerrotaan muistuttavan paljon papulan ruusua, mutta on jämäkämpi. Kukinta-aikakin on pidempi. Jännä nähdä miten kasvavat, kun pihallani ne ovat vierekkäin.

  

-        Ruskelan ruusu on tietenkin kotoisin Ruskelasta, Vihdistä, löydetty 90-luvulla. Sillä on hauska tarina. Kuin kulkurina se on kasvanut jossain tienvieressä, josta löytäjä oli sen poiminut mukaansa ’kotiin’ Ruskelaan ja hoitanut sitä. Tämä ruusu kukkii vasta edeltäjiensä jälkeen, ja onkin jo kolmatta kesää kasvamassa pihamaallani. Viime kesänä jouduin sen tosin siirtämään toiseen paikkaan, suoraan Aittakahvilani ikkunamaisemaan, joten toivottavasti se kukkii komeasti. Pensas kasvaa jopa 2-metriseksi, joten uskon, että sillä on nyt tilaa kasvaa enemmän kuin vanhassa paikassa muiden keskellä.

Kuten huomaa, jokaisella ruusulla on näkijänsä, pelastajansa ja hoitajansa. Tai jokaisella ruusulajikkeella on kasvattajansa, kouluttajansa ja kastajansa (nimen luonti). Kuinkahan moni kaunis ruusu on unohdettuna kuollut? Kuin myös moni muu kasvilaji, eläinlaji ja jopa kansa tai heimo… ja ihminen?

Nyt tuli loppu niin surulliseksi, että otetaan tähän Svarta rosor, Jussi Björling och Jean Sibelius