tiistai 6. lokakuuta 2015

Kehtaanko kertoa?




Sain haasteen ja tällaisen kauniin merkin Between-blogista. Kiitos hänelle! Minut on huomattu.
Hän lähetti minulle listan kysymyksiä, joita katsellessani totesin, että tohtisko kertoa asioita niin kuin ne ovat. Olen aika boheemi-asukki. Vastaan kuitenkin avomielisesti Between kysymyksiin. Samalla laittelen muidenkin kukkien kuin vain ruusujen kuvia muistellen kesää.



1. Millainen on päivärutiinisi - siis jos sinulla sellainen on?
Paras työaikani ja nautintoni ikään kuin vain olla, on ilta ja yö. Se on aina ollut luovaa prosessiani parhaimmillaan. Siksi nukun aamulla useinkin kymmeneen. On suorastaan ihme, jos herään ennen kahdeksaa. Eli jotain kaunista keväällä ja kesällä menetän. Herätessä rapsutan Ruusan ja hieron häntä. Hän kun nukkuu yleensä yöt jalkopäissäni tai korvani juurella. Sitten venytellään molemmat. Nousen avaamaan oven Majurille, joka nukkuu yleensä terassilla ja annan kissoille ruokaa. Teen usein joogavenytyksiä tai aurinkotervehdyksen, jotta saan energiat liikkeelle. Kesäisin kävelen puutarhakierroksen. Nyt se pikkuhiljaa jää. Usein laitan raasun hellan pesään ja keitän siinä teeveteni ja joskus puuroa. Yleensä laitan sörsselin kaikesta mitä jääkaapista ja hedelmäastiasta löytyy. Usein se kädessä menen nettiin ja luen postia. Joskus innostun jopa kirjoittamaan blogia tai korjailemaan luonnoksiani.  Teen juon radiota kuunnellen ja nykyään mandaloita värittäen tai piirtäen. Ah, sitä ihanaa rauhallista eläkeläisen aamua!! Jos minulla on vieraita, mikä on myös ihanaa, niin olen vähän topakampi.





2. Mitä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta KESÄ?
Kyllähän se on lapsuus. Se kun sai ensimmäisen kerran olla ilman kenkiä ja juosta vapaasti helmat hulmuten. Villimansikat. Pikkumetsä, jossa leikimme ja näyttelimme teatteria. Se lämpö, se lämpö! Minulla ei kuuma haittaa, eikä aurinko, koska kai omaan  slaavilaisen tumman ihon. Kesäverhot myös tulee mieleen, kun ne avoimessa ikkunassa heilahteli. Ja merenranta ja uiminen!





3. Polkupyörä, auto vai bussi?
Polkupyörä on kuulunut aina minun menopeleihini lapsuudessa ja nuoruudessa. Kun muutin nykyiseen kotiin, joka on 16 km:n päässä kaupungista ja sain ensimmäisen poikani, oli pakko hankkia kortti ja auto (oranssi kuplavolkkari), jotta saatoin käyttää poikia neuvolassa. Sitä sanottiinkin neuvola-autoksi. Nytkin olen auton vankina, muuten en paljoa mihinkään pääsisi. Autoon ole mitenkään ihastunut. Käyttäisin bussia jos se olisi mahdollista.




4. Miksi kirjoitat blogia?
Tavastani pitää blogia, ovat lukijat varmaan huomanneet, että olen monisanainen. Kirjoittaminen on minulle elinehto. Sitä olen lapsuudesta asti tehnyt. Blogi on siis jonkin sortin päiväkirjan sijainen, vaikka en sinne sydänjuttuja ja huolia paljon kerrokaan. Nekin kyllä vilahtelevat ruusujen lomassa. Varmaan siitä asti, kun kirjoittaminen on keksitty, on siitä tullut yksi kanava ilmentää olemassa oloa ja purkaa sisintään. Siis kirjoittaminen ensin, sitten vasta asia ja kuvat!





5. Mikä kiukuttaa puutarhassasi?
Kiukuttaa? Oma osaamattomuuteni. Laiskuuteni opiskella oikeaa tietoa niin ettei tarttisi tehdä niin paljon 'väärin'. Ehkä eniten minua kiukuttaa ajan puute ja varsinkin nyt syksyllä se, kun niin äkkiä tulee pimeä. Nautin keväästä, kun voi hommailla ulkona melkein yönkin! Joskus kiukuttaa selkä, joka rasittuu. Sen vuoksi teenkin yhtä työtä vähän aikaa, siirryn toiseen ja kolmanteen ja neljänteenkin, eikä mitään tule ihan valmiiksi. Sitten vasta tulee kiukuksi ne ilkeät itikat, hyttyset ja paarmat ja puutarhatuholaiset.




6. Juttu, josta et luovu?
Myönnän, että minulla on miesystävä ollut jo kolme vuotta. Onneksi hän on vähän samanlainen kuin itsekin olen. Emme luopuisi omasta vapaudestamme mennä ja tulla, tehdä ja toimia. En siis luopuisi tässä vaiheessa omasta elämäntavastani. Olen joustava kun tarvitaan, mutta itsekkäästi haluan elää jo oman mieleni mukaan, kunhan en loukkaa ketään. Olen onnellinen vieraista talossani, jos he osaavat olla kuin kotonaan ja antavat minun olla omillani. Ystävät ja sukulaiset (pojat) näyttävät kuitenkin viihtyvän, kuten myös kahvilavieraat.




7. Paras paikka puutarhassasi?
Vaikea nimetä, se on koko puutarha, kun siellä työstän jotakin. Ehkä se on veranta, josta on otettu keskikesällä jo pois ikkunaplexitkin etelään. Siinä istun aamuisin ja iltaisin ja näen puutarhan ja aukeat viljavainiot ja vanhan Kastellin rakennukset metsän reunassa. Voi niitä aamuja ja voi niitä iltoja, kun aurinko laskee kullaten männikön peltojen takana!



8. Mitä teet, kun et touhua puutarhassa?
Olen myös kova lukemaan. Minulla on joka huoneessa monta kirjahyllyä. On erikseen yrttikirjat, keittokirjat, ruusukirjat ja puutarhakirjat, filosofian hylly ja huuhaa-kirjat vintillä. On vanhojen kirjojen hylly, dekkarihylly, taidekirjahylly, ulkomaiset ja kotimaiset romaanit. Runokirjahylly, uskontokirjahylly, terveys- ja muut hoitokirjat jne. Lähimpänä koneeni yläpuolella on astrologiset kirjat käden ulottuvilla, koska sitä ehkä eniten nykyisin tutkin. Työpöydällä takana ruusukirja ja sellaiset. Tykkään katsella myös dokumentteja ja elokuvia Tv:stä. Siinä on vierellä yleensä jokin kudin. Ompelen myös silloin tällöin. Ja kun oikein haluan aivoja purhdistaa, teen sanaristikkoa, japanilaista siluettiristikkoa, sudokua tai värityskirjaa. Muihin kyllästyneenä nyt tuo värityskirja. Ja kesäpäivinä keskustelen kahvilavieraitteni kanssa. Kuulen hyvin paljon mitä ihmeellisimpiä tarinoita elämää oppien.




9. Puu, pensas, perenna, kesäkukka vai hyötytarha?
Kaikkea on, mutta ylimpänä RUUSUT!

10. Unelmiesi puutarha?
Sehän on syntymässä koko ajan. Ei varmaan koskaan valmistu.

11. Mistä tulee blogisi nimi?
Oikeastaan pyydän anteeksi, että olen nimennyt sen niin suureellisesti 'Ruusutarha'. Usea voi kuvitella siitä aivan toista kuin mitä se loppujen lopuksi on. Se on se unelmani ollut koko ajan. Ruusutarha. Mutta siihen sisältyy myös mielikuvaleikki, symboliikka, ihmisen henkinen kasvu ja kaikkea muuta, mitä varsinkin ensimmäisenä vuotena kirjoitin enemmänkin. Taas nimi Metsätontun ruusutarha, on jotenkin omaani. Metsätontuksi minua on nimenneet jotkut ystävät, koska paljon liikun metsässä. Olen sinut metsän kanssa. Metsätonttu tekemässä ruusutarhaa antaa minulle enemmän  vapautta myös tonttuilla ilman mitään asiantuntevuutta tai oikeaa taitoa. Mutta rakkaudella sitä kaikkea. Metsätonttu saa erehtyä, tehdä väärin, surra tekemäänsä, mutta olla aina yhtä innokas oppimaan uutta ja kokeilemaan, jopa leikkimään ja hulluttelemaan. 

Minäkin haastan joitakin blogeja ja bloginisteja kertomaan jotakin itsestään. Taidan antaa saman tehtävän, jonka sain kirjoittajapiirissä. Siinä pitää kuvailla kasvot, jos muotokuvaasi painettaisiin jokin maisema tai jotakin siitä, mikä sinulle on tärkeää. Kysymykseni siis lähteävät tästä. Ja huomatkaa, tämä on leikkimielinen kysely. Kun kaikki ovat valokuvaajinakin hyviä, niin se kasvo voisi syntyä hyvinkin. Näille lähetän kiitokset olla kaverina ja tulla kylään mukavaan blogiinne ja haastan miettimään kysymyksiäni:


Kysymykseni siis koskevat  kasvojasi. Kuvittele maisema kasvoillesi seuraavien kysymyksieni myötä. Toivon, että innostut aiheeseeni.

1. Mikä maisema lepää sinun otsallasi, ehkä se minkä ajattelet olevan myös mielimaisemaasi.
2. Mikä kuva on silmäsi iiriksessä? Mitä mielelläsi katselet?
3. Mikä lepää poskipäilläsi, poskillasi?
4. Mikä/kuka kuiskuttelee korvaasi, ehkä istuu korvalehdelläsi?
5. Mikä kuva nenäsi päässä?
6, Mikä lause, asia, huulillasi?
7. Mitä kuvaa leukasi tahto`?
8. Mitä on kaulallasi?
9. Entä hiukset, mistä ne ovat tehty?
10. Entä kulmakarvasi?
11. Kuka/mikä istuu olkapäälläsi ja onko se painava vai kevyt ?



 Tunnustushaasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.  

5 kommenttia:

  1. Noin siinä kävi, kun kopioin kysymykset sivulleni. Ei nättiä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos haasteesta. Vastaan huomenna. Vaikka minäkin olen yöihminen, niin realiteetit lyö päin kasvoja taas aamulla kello viisi, eli pitäisi kait nukkua.

    VastaaPoista
  3. Tämä oli harvinaista että minäkin sain haastekyselyn! ❤
    Kiitos Leila! Alanpa pohtia! ❤

    VastaaPoista
  4. Todella mukavaa, että otit haasteen vastaan. Vielä mukavampaa on, että selvästikin paneuduit kysymyksiin ja mietit vastauksia. Pidän siitä, että ihmiset ovat rehellisiä ja juuri sellaisia kuin ovat. Täällä netin maailmassa on niin helppoa piiloutui nimimerkin taakse, mutta ei se silti estä omanlaistaan avoimuutta. Vaikka ymmärrän myös sen, ettei kaikkea halua julkisesti kertoa ja kirjoittaa. Oman aikansa vei minultakin oppia tietämään, missä kulkee rajat ja miten pitkälle voi asioistaan kertoa. Enkä ole siinä valmis vieläkään.
    Tekstistäsi huomaa myös, että kirjoittaminen on sinulle tuttua ja luonnollista. Monessa asiassa olen samaa mieltä kanssasi. Myös siitä, ettei enää tällä iällä ole valmis luopumaan omista hyviksi havaituista elämäntavoista ja rutiineista. Olen monta kertaa ajatellut ja sen joskus ääneenkin sanonut, että jos tiemme Ukkokullan kanssa tavalla tai toisella eroaisivat, tuskin haluaisin sitoa itseäni yhtä kiinteästi kenenkään. Varmasti kaipaisin ihmissuhteita, läheisiäkin, mutta ehkä ihan uudella tavalla. Ei siis kylki kyljessä päivästä toiseen. Olisi liian hankalaa enää opetella kokonaan uusia tapoja.

    VastaaPoista
  5. Kiitos haasteesta, arvostan. Mutta osaankohan vastata sinun kysymyksiisi? Ihanat vastaukset sulla, uusia asioita opin sinusta. Blogisi on kyllä mielenkiintoinen, luen sen aina, vaikken kommentoikkaan. Pitäisi kyllä, mutta aina on olevinaan kiire jonnekkin. Lämmintä syksyn jatkoa :)

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!