Voi ihme tätä kosteutta! Tai ei ihmekään. Jos napajäätikkö sulaa, niin johonkinhan sen kosteuden pitää levitä. Kerran eräs pikkuoppilaani henkäisten viittasi. - Jos maapallolla on aina se sama vesi. Se sama vanha vesi kiertää ilmassa ja maassa, niin emmekö me koskaan saa mitään uutta vettä?
Se oli iso HEUREKA! Ja siitä sain silloin elävän linkin siihen, miksi meidän pitää yrittää pitää vetemme puhtaana. Ja näinhän se on. Ei se tiiviistä jäästä sulava vesi voi mihinkään Maapallolta karata. Se vain liikkuu toiseen paikkaan ja muuttaa muotoaan.
Näin ymmärrän nämä märät kesät ja leudot talvet. Alla usva alkaa nousta. Pian se peittää kaiken.
Kaunistahan tuo usva on. Mereltä tulevaa usvaa täällä päin sanotaan hylkeenpieruksi. Mutta tämä usva taitaa peittää koko Suomen.
Kun nyt tiedän, että puutarhassani asuu 100 keijua, niin on hersyvää kuvitella, että nuo ihmeelliset verkot ruusupensaissani on keijujen kutomaa. Siinä he sitten nukkuvat ja levähtävät tuulen noita verkkopetejä hiljaa keinutellen. Eikö vain? Tai ainakin jos nyt virallisesti todistetaan, että ne ovat hämähäkkien kutomia, niin keijujahan ne ovat palvelleet. Keijut taas toisaalta hoitavat hämähäkkejä, varsinkin kun ne saavat syksyisen lentsun tai kipeytyvät kovasta kutomisesta.
Niin paljon pehmoisia nukkumasijoja, keijujen riippumattoja. Niitä näkyy enimmäkseen ruusupensaissa. Nuo jo todistavat, mitä puutarhassani tapahtuu. Ei tiedä, kun katsoo tarkkaan, joku voi nähdäkin noita ihmeellisiä olentoja. Sekä hämähäkkejä että keijuja. Haa, ihanaa tämä ihmisen mielikuvitus!!
Ihana ajatus, keijujen riippumattoja!
VastaaPoistaJostakin tulee uusia kuvia!
PoistaOlipa kauniita ja viisaita ajatuksia tämä postaus täynnä.
VastaaPoistaKivasti olit kirjoittanut myös viimeisimpään Ruusunlehteen, joka tänään tuli postissa.
Kiitos Between! Piti pimeään lähteä katsomaan joko Ruusunlehti olisi tullut. Olenkin jo pitkän ajan sitä kaivannut. Siellähän se!
PoistaSiis niin ihania nuo usvakuvat ja niin satumaisesti olet kirjoittanut. Meilläkin on paljon noita keijujen riippumattoja ja samanlailla niitä ihmettelimme lasten kanssa mörriretkellä. Hyvää syksyn jatkoa sinulle t. Inkeri
VastaaPoistapuutrhurintytar.blogi.net
Yhtä satumaiselta kuulostaa tuo mörriretki! Samoin, hyvää syksyn jatkoa!
PoistaSata keijua ja jokaisella oma riippumatto, ihanaa!
VastaaPoistaTodella upeasti usva nousee tänä syksynä myös pelloilta ja joesta, niin kosteaa on kaikkialla. Mereltä nousevaa usvaa isä kutsui meripimiäksi, minkä oli kai 'kala-Väinöltä' oppinut. Tuon hylkeenpieru-nimityksen olen kyllä myös kuullut :)
No meripimiästä en itse ole kuullut. Varmaankin eri puolella Suome eri nimityksiä. Kyllä niitä riippumattojakin varmaan sata löytyisi kun oikein alkaisi laskemaan.
PoistaNoita seittejä taitaa olla nyt yhdellä, jos toisellakin pihalla. Kauniita taideteoksia.
VastaaPoista