Maatiaisamaryllis
Minulle jotenkin nuo maatiaislajit eli vanhat lajit ovat arvokkaampia kuin hienot jalostetut.
Olen onnellinen kliiviastani, joka tosin ihme kumma, ei kukkinut viime kesänä ollenkaan. Oli niin pilvistä terassillakin. Maatiaisamarylliksen meinasin melkein kokonaan unohtaa. Pari lehteä siinä oli elossa, kun otin sisälle. Ja aivan kuten viime talvenakin, se kukkii nyt tammikuussa. Viime kerralla oli kaksi upeaa vartta, kummassakin kaksi kukkaa. Nyt vain yksi kukkavarsi, jossa kaksi kukkaa. Mutta sitä herkemmän kauniita ne ovat!
Yritin löytää siitä hyvää kuvakulmaa, mutta vaikea saada sen kaunis herkkyys esille.
Amaryllis- eli ritarinkukkalajikkeita on melkein 80, mutta tämä kukkani nähtävästi on kanta-aiti, joka on viihtynyt sukupolvesta toiseen puutalojen vetoisilla ikkunoilla ja kukkinut paljon. Moni on huomannut, että vanhat huonekasvit eivät liian tiiviissä talossa viihdy. Näin on pitänyt luopua monista perinteisistäkin kukista.
Maatiaisamaryllis, pikkuritarinkukka eli Hippeastrum rutilum (punertava), nimi löytyi netistä, mutta vanhasta huonekasvikirjasta löysin sen latinaksi Hippeastrum equestre (tämä viimeisin sana viittaa hevosiin ja ratsastukseen).
Sain tämän sipulin eräältä kyläläiseltä. Hän kertoi, että on saanut sen eräältä rouvalta 25 vuotta sitten. Hänen miehensä on saanut sen edelleen pikkupoikana opettajaltaan ja on istuttanut sen multaan. Mikä hieno lahja opettajalta! Siis kuinka vanhaa perua onkaan se sipuli, joka minulla on kasvanut? Ainakin 50 vuotta!
Ohjeeksi sain, että ei kastella liikaa, viihtyy ulkonakin kesän, mutta ei kannata vaihtaa multaa kovin usein. Pitää antaa sen rauhassa tehdä pikkusipuleita. Jostakin luin, että kannattaa antaa niidenkin kasvaa, joten ahtaudessakin voi työntyä montakin kukkavartta. Kuka muistaa tämän suositun vanhan iskelmän.
Anteeksi ruma sivu! Koko amaryllis meni vahingossa tuonne astroblogini sivuille. Kopioin sen suoraan tähän. Ja arvata voi miten siinä käy.
VastaaPoistaIhana amaryllis! Onnistuin saamaan maatiaisamarylliksen ja myös kuolettamaan sen. Näitä ei ihan joka ikkunalla nykyään kasvakaan. Ehkä vielä onnistun joskus saamaan uuden.
VastaaPoistaÄidiltä tyttärelle ja naapurista toiseen nämä levisivät. Minullakin on "ikiajat" ollut tuo kaunotar. Ja nupulla täälläkin! Tänä vuonna ajattelin jakaa tuota - tyttärille, kuinkas muuten :)
VastaaPoistaIhana juttu! Pikkusipulit jakoon! Minun täytyy tuota vielä vähän kasvattaa ja poijittaa...
VastaaPoistaOnpas kaunis. Ja tarina kukan takana tekee siitä vielä kauniimman. :)
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Aikaa on kulunut. Tuosta ajasta neljä vuotta sitten, maatiainen on vielä elossa, vaikka väliin pelkäsin että se kuolee. Sipuli oli kuintekin kunnossa, kun vaihdoin mullan viime keväänä -22. Nyt huomasin siinä kukkavanan!
VastaaPoista