Varsinainen ruusutarina!!

Noin kerran tai kaksi kertaa viikossa käyn kaupungissa. Usein silloin käyn myös kuntosalilla, uimassa ja saunanlauteilla istuskelemassa. Tapaan siellä tuttuja ja tuntemattomia ja juttelen heidän kanssaan. Kuulen heiltä monenlaista tarinaa.  Eräs tuttu tarjoilijaystäväni kertoi tarinan ruususta. Ja tämä tarina sai minunkin korvat hörölleen ja silmäni ymmyrkäisiksi:

" - Siitä on jo pitkä aika, mutta niin hassu juttu, että se jäi mieleeni, kertoi hän.

- Olimme kabinetin puolelle kattaneet pöydän valmiiksi jonkin johtajan vierailijoille. Emäntä kävi tarkistamassa pöydän, nyökkäsi hyväksyvästi, mutta sanoi: - Viekää nuo ruusumaljakot heti pois!

- Miksi? 

- Se johtaja syö ne kumminkin, oli vastaus.

- Kerran sitten satuin viemään drinkkiä tämän samaisen johtajan pöytään.  Hän sattui istumaan pöydässään silloin yksin, ja kun muutenkin oli mukavan ja ystävällisen oloinen johtajamies, niin uskalsin kysyä häneltä tuosta ruusujen syömisestä.

- Totta se on, ja voinhan kertoa syynkin siihen, sanoi johtaja.

- Olen hyvin pienestä ja köyhästä mökistä kotoisin. Meitä oli tuvassa monta lasta, ja kesät juoksimme ulkona. Yksi rikkaus meillä oli, nimittäin valtavat ruusupensaat pihallamme, joita äiti hoiti. Äiti usein sanoi, että köyhän on otettava ilonsa ja voimansa sieltä mistä sitä suinkin saa, ja ruusut sitä tässä antavat. Minusta tuntuikin, että ruusujen kukinta-aikaan vointi oli aina jotenkin iloisempaa ja olo hyvän tuntuista. Sitten kun lähdin kotoa, huomasin, että jotakin puuttui. Minulla ei ollut koskaan aikaa puutarhan hoitoon saatikka sitten ruusupensaisiin, joten ostin joskus ruusukimppuja kotini pöydälle. Kerran väsyneenä ajattelin, että jos maistaisin noita ruusunlehtiä, niin saisinkohan niistä voimaa. Niinpä maistoin. Parin päivän päästä ruusut oli syöty, ja voimani palautuivat. Siitä lähtien olen aina maistellut ruusunlehtiä, jos niitä on pöydässä. Usein se virittää tunnelmankin paljon vapautuneemmaksi, naurahteli johtaja."

Totta se on! Ainakin se, että ruusun terälehtiä voi syödä. Mikään ruusu ei ole myrkyllinen, ei ainakaan mitä tiedän. Makueroja voi tosin olla. Tuoksuvat lehdet usein maistuvat kuten tuoksuvatkin. Ainoa vaara niiiden syömisessä voi olla vilkas vatsan toiminta, sillä ruusu ravinteiltaan on laksatiivinen eli vatsaa pehmentävä ja suoliston toimintaa vilkastuttava.

Tämä oli kyllä hykerryttävän kaunis ruusutarina, eikö vain. Se panee miettimään...