Ruusuihmisiäni, osa 5

En tunne montaa naista maailmassa, jotka olisivat paneutuneet todella intohimoisesti ruusujen kasvatukseen ja jalostamiseen. Oikeastaan olen löytänyt niitä vain kaksi; Kanadasta Felicitas Svejda ja suomalainen Pirjo Rautio.

Pirjo Raution kuva hänen kirjastaan Suomen ruusut

Ensimmäinen tutustuminen Pirjon ruusuihin oli vuonna 2011, kun sisko vierailullaan toi minulle aivan ihmeellisen kirjan. Hän jo vähän tiesi minun ruusutarhaunelmastani. Se oli Pirjo Raution Suomen Ruusut. Kirja lumosi minut heti hänen upeilla valokuvillaan. Kirja on painettu vuonna 2009 ja on loppuun myyty. Kirjan kansikuvassa on Pirjon kuuluisa ruusuluomus "Merveille".

Toinen kosketus Pirjo Rautioon oli, kun liityin Suomen Ruususeuraan vuonna 2011 ja sain sieltä liittymislahjaksi kirjasen Löytöruusut, painettu 2009. Voi että ihastuin niihin! Nyt pihallani kasvaa melkein kaikki ne kirjassa luetellut löytöruusut.

Myöhemminhän Pirjo yhdessä Suomen Ruususeuran kanssa kustansi vielä kaksi kirjasta lisää. Vuonna 2013 Tuosuvat tarhakurtturuusut ja vuonna 2016 Upeat ranskanruusut. Voi kun ne ovat inspiroineet minua! Tosi tarpeen kaikki ja kiihottamassa tätä hurjaa ruusukuumetta!

Vuonna 2013 tein myös tutustumismatkan E-Suomen puutarhoihin yhtenä etappina myös Pirjo Raution Simolan Rosario. Samaisessa pihapiirissä hän aloitteli ruusujen hoitoa 1990-luvulla. Pirjo oli vasta tullut Saksan matkalta ja oli varmasti väsynyt, kun soitin hänelle reissuni varrelta ja kysyin, jos voisin vierailla hänen puutarhassaan. Kun hän kuuli, että tulen kaukaa ja hänen ruusukirjansa innoittamana, hän otti minut vastaan. Melkein hypin tasakäpälää ilosta!

Oli heinäkuun alku, kun siellä vierailin. Useimmat ruusut olivat kukassa, ja Pirjo lähti niitä pikimmiten esittelemään. Nöyränä kuuntelin esittelyä ja nappasin muutaman kuvan. Voi hurja! Ja oivalsin miten runsas ja monipuolinen ruusutarhasta voi tulla. Sen viidakkomainen olotila, jossa ei nokkonenkaan häirinnyt, rohkaisi minua kovasti. Ruusutarhan ei tarvitse olla neliömäinen tiptopjuttu. 

Pirjon hanskakäsi

Seuraavaksi olen törmännyt Pirjon kasvattamiin ja jalostamiin ruusulajikkeisiin ihan täällä Pohjanmaan taimistoillakin asti. Niitä olen istuttanut tarhaani tähän mennessä 6 eri lajiketta. Niistä ainakin Posliinikaunotar, Hienohelma, Heinrich Ilmari ja Marzipan ovat jo näyttäneet elinkelpoisuutensa. Ehkä hankin lisääkin, kun ensin näen kuinka nämä pihani lajikkeet menestyvät.

"Hienohelma" on kestänyt ainakin yhden talven.

Ja huomaan, että olen törmännyt todella ruusuihin intohimoisesti rakastuneen naisen. Tosin toisella tavalla kuin Felicitas Svejda Kanadassa, jossa hänellä oli valtion antama virka ruusujen kasvattamisessa. Miksi ei Suomessa tällaista? Tiedän, että valtio rahoittaa joitakin projekteja, mutta ei mitään ympärivuotista toimintaa. Felicitas joutui työssään ruusujen pariin. Pirjo tekee sitä omasta tahdosta, itsenäisesti ja yksin. Hän tekee pyyteetöntä työtä ohjatakseen muitakin innostumaan ruusujen pariin ja löytämään ruusujen lumon. Ihailen siis Pirjoa enemmän tässä suhteessa kuin Kanadan Filicitasia.

Pirjo Rautio innostui kokeilemaan pihapiirissään eri lajikkeita ja niiden kestävyyttä jo 1990-luvulla ja innostui myös ruusujen jalostamisesta. Kun muutama ruusu menestyi, ymmärrän hyvin, kuinka ruusujalostus vei mukanaan. Hän luotti luonnon menetelmiin kimalaisten ja mehiläisten työssä kylväen ruusujen avopölytyssiemeniä. Monet taimet kasvussaan yllättivät, useat olivat jopa kestävämpiä kuin vanhempansa. Näin hän uskaltautui jakamaan tuotantoaan taimitarhoihin jopa Ranskaa, Latviaa ja Itävaltaa myöten. Kirjassaan Suomen ruusut hän kertoo kokemuksistaan ja siitä miten kukin ruusulajike käyttäytyy ja miten niitä hoidetaan.

Hänen kuuluisin ruusulajikkeensa tänä päivänä lienee "Merveille", mikä väritykseltään jo ihastuttaa ja kummeksuttaa. Pirjo itsekin ajatteli tämän ruusun ensimmäisestä auenneesta kukasta, että onko tuollainen upeus mahdollista. Tämän "Ihmeen" istutin minäkin viime kesänä omaan tarhaani. Nyt jännityksellä odotan, miten ruusun käy täällä kylmässä Pohjolassa, jossa yleensä kaikki ranskanruusulajikkeet ovat kyseenalaisia.

Kutsun Pirjo Rautiota SUOMEN RUUSUÄIDIKSI ja kiitän nöyrästi kaikesta siitä opista, mitä hänen kirjansa ovat minulle antaneet puhumattakaan siitä ruusuviruksesta mnkä hän on vahvasti minuun tartuttanut.

Eräs yllätävä kuva, johon törmäsin jossakin hänen sivuillaan, jälkeenpäin en enää löytänyt sivua. Ehkä tämä ei ollut Pirjon kissa. Ei kai vain kuvaan ollut tullut oma Ruusani? Niin saman näköisiä ovat nämä kissat. Ylimmäinen kissa Pirjon puutarhassa, alla oleva kuva omasta Ruusastani. On kissoissa pikkuisen eroa kuitenkin, kasvoissa ainakin, ihania hopeakilppareita molemmat.

Mitä musiikkia haluaisin soittaa Pirjo Rautiolle? Se on The Rose, Aisling Ennis.