Ne komeimmat löytöruusut ovat ranskanruusuja!

Tälle sivulle ryhmitän ranskanruusujen löytöruusuja ja eräät kartanoruusut, joiden alkuperä on hukassa.

Minä nimeän ruusun nimeltä Valamonruusun myös löytöruusuksi. Sehän on löydetty pari sataa vuotta sitten Saksasta Frankfurtin lähistöltä eikä sen alkuperää tunneta. Tämä ruusu luetaan ranskanruusuihin kuuluvaksi ja löytöpaikkansa vuoksi sen oikea nimi on Rosa 'Splendens', 'Frankfurt'. Suomessa sitä kutsutaan Valamonruusuksi, mutta se ei viittaa Valamon luostariin, vaan nimi tulee Ruotsista Valmoros = unikkoruusu. Ruotsissa se onkin niin yleinen, että he kutsuvat sitä jopa kansallisruusukseen. Ja onhan se kaunis!!

Tämä ruusu on kova leviämään, joten paljon sitä leikkelen. Se tekee juurivesoja ympäriinsä ja valloittaa maailmaa niin taimillaan kuin kauneudellaankin. Se kukkii loppukesästä muutaman viikon verran ja tuoksu on hyvä!

Toinen ruusu, jo 1500-luvulta kotoisin, on apteekkarinruusu, Rosa 'Officinales' ja sen kirjava versio Rosa ' Rosa Mundi'. Minä pelkään, etteivät nämä ruusut viihdy pihallani ja kyllähän ne kylmän arkoja ovatkin. Joten kyseenalaista on niiden kasvu tässä. Muutaman vuoden ne ovat kylläkin venkoilleet. Apteekkari-nimitys tulee siitä, että jo aikoinaan sitä kerättiin apteekkeihin lääkekasviksi. Näidenkään ruusujen alkuperää ei tunneta, joten otan ne tähän löytöruusujen ryhmään. Kirjoapteekkarin kukka on kirjavasti punavalkoinen.

Nyt otan esille Suomesta löytyneitä ranskanruusuja. Yksi on upea 'Iitin Tiltu' (vasemmalla), joka on hyvin lähtenyt kasvamaan puutarhassani. Toinen sellainen jo vuosien kaveri on 'Olkkala' (oikealla). Molemmat kasvavat kiltisti omissa tueissaan, eivätkä ole lähteneet leviämään. Tosin olen huomannut, että tuessa ne kasvavat korkeutta, mutta eivät leviä juuristostaan. Näin ne muistuttavat suorastaan pylväsruusuja. 

Otan tähän mukaan pari ruusua, jotka eivät perimältään ihan ole ranskanruusuja, mutta ne muistuttavat ulkonäöltään näitä. Toinen on iki-ihana 'Onni' ja toinen kirkonruusu 'Ruustinna'. Niidenkin alkuperä on tuntematon. Tarkoitan sillä sitä, ettei niiden risteyttäjää henkilönä tunneta. Joten tässä niitä esittelen komeiden ruusujen ryhmässä. Onnenruusu on ollut valtava, kolmea metriä kurottava ihanuus, mutta olen joutunut sitä leikkelemään, kun mikään tuki (jonka rakensin ikkunoineen muistuttaaan mökkiä) ei tahdo kestää sen painavia oksia. Ruustinnallekin olen tehnyt kirkontornia muistuttavan tuen. Näin olen leikkinut luovuudellani. En laita tähän pensaskuvia, vaan kuvia kukinnosta.

Vielä otan tähän erään ranskanruusupohjaisen suomalaisen löytöruusun, jonka istutin vasta viime keväänä, mutta se näytti minulle jo kukkansa, nimittäin 'Pakila'. Sitten meinasin unohtaa täysin erään kauniin norjalaisen löytöruusun nimeltä 'Hurdal', joka on hyvin lähtenyt minulla kasvamaan, vaikka sekin on vähän herkkä pohjoisen kylmälle. Se onkin kotoisin Etelä-Norjasta. Senkin lehdet muistuttavat ranskanruusua, vaikka vähän on kiistaa sen perimästä.

On näitä ihanuuksia kertynyt! Nyt tuntuu, että puutarhani on täynnä vain villiruusuja ja löytöruusuja, mutta odottakaas kun esittelen näitä ruusujen upeita risteyttäjiä, ruusujen kasvattajia ja intohimoisia ruusujen luojia, joita tulen seuraavaksi esittelemään.