perjantai 15. huhtikuuta 2022

Ruusulajikkeita Hollannista

Hollanti on muutakin kuin tulppaanimaa. Sen merenpohjamaasto on hyvin ravintorikasta, joten siellä on iät ajat paljon kasvatettu esim. omenapuita, mutta myös ruusuja muualle maailmallekin myytäväksi.

Vanhin ja kuuluisin hollantilainen rugosapohjainen ruusulajike on Rosa 'Hansa'. Muistissa on vielä, kun uteliaisuuttani kysyin ihmisiltä mikähän ruusu tämä mahtaa olla, sain vastaukseksi "Kai se jokin hansa-ruusu on". Joten ilmeni, että rugosaruusut olivat melkein kaikki kai-jokin-hansaruusuja. Hansaruusu on vanha lajike Hollannista, sen luojiksi nimetään Schaum ja van Tol Boskopin kaupungista. Se on vuodelta 1905. Siis huomattavan suosittu ruusu kaikkialla maailmalla, kun moni muu lajike jää unholaan. Niin suosittu Suomenkin puistoissa, että sitä rugosalajikkeena surutta siirretään kaatopaikalle. Kyllähän se helposti paikallansa leviää, mutta ei sitä linnut levitä. Ja voi sitä tuoksua! 

Olen yrittänyt saada Hansan ominaista väriä kameraani, mutta ei tahdo onnistua. Se tumma magenta ei vain todistu kuvissa. Tässä yrityksiäni. Se erottuu muista rugosalajeista juuri tuon tumman violetin värinsä ansiosta.


 

Toinen hyvin yleisesti Suomessakin kasvava on keijunruusu eli virallisesti Rosa 'Dart's Defender'. Tämän ruusu on risteytetty nukkeruususta eli 'Nitida' ja hansaruususta Darthuizerin taimitaarhassa 1971. Keijuruusun tunnistaa helposti terävistä lehdistään (peruja nukkeruusulta) ja puolikerrannaiset tuoksuvat kukat on perua hansaruusulta. Poimin sen runsaat kiulukat, kuten muiden rugosalajikkeiden, itselleni terveydeksi. Onneksi laitoin tämän pensaan ihan omalle paikallensa, sillä se leviää runsaasti.



Minulla on puutarhaassa ruusuillakin kaverikasveja. Niitä on joko juurilla, yleisesti yrttikasveja tai sitten vierellä tai pensaiden välissä. Kuvassa keijunruusun kaverina valkoinen ruusumalva ja kurjenpolvi. Annan myös luonnonkukkien kukkia rinnalla. Valitettavasti nokkostakin siellä nousee ajoittain. Ei sekään huono kasvi ole ruusun rinnalla, jopa tiettyjä loisia pois pitävä. Revin sitä kuitenkin pois.

Kolmas vanha hollantilainen lajike puutarhassani on Rosa 'Nyveldt's White' vuodelta 1955, jalostajaksi nimetään Albert Avie Nijveldt. Muistan, kun kysyin Oulunsuun Taimistolla valkoista rugosaa, minua katsottiin ihmeissään. - No kun niin harvoin halutaan rugosalajia, varsinkaan yksinkertaista, sanottiin. Minusta tämä ruusu on kaunis, suuri ja vähän kuin ryppyinen. Se ei jaksa suuruudeltaan oikaista kaikkia terälehtiään. Sen kaverikasvina on juurella palavarakkaus ja mesiangervo, sopinee hyvin. Ja tässä voi huomata kuinka tärkeää minulle on ruusun luojan henkilöitymä. Ruusulajikkeet ovat taideteoksia, usein monien vuosien ja suuren kärsivällisyyden takana. Siksi minua myös kiinnostaa ruusujen 'synnyttäjät' yhtä hyvin kuin luonnossa syntyneet. Mitä olisi Monalisa ilman Leonardo da Vinciä?


Neljäs hollantilainen ruusu  onkin sitten melkein kuin puu, niin korkealle ja vahvaksi se voi kasvaa. Tätä ruusua kutsutaan Neuvoksettaren ruusuksi, Rosa x spaethinan 'Spek's Improved' vuodelta 1888. Siis ikivanha lajike! Minulle kerrottiin, että tätä lajiketta sanotaan myös ruusupuuksi, sillä se voi kasvaa jopa kolme tai neljättäkin metriä korkeaksi. Joten tein heti sille vahvan tuen kuten kuvassa näkynee. Se lähtikin kasvamaan täyttä vauhtia ja ylsi pian yli kahden metrin, varret olivat vahvat ja kukinto runsasta. Mutta sitten koin takapakkia sen kanssa. Viime kevät oli kuuma yöpakkasineen. En hoksannut peittää tätä ruusua, joten suurin osa siitä paloi tai paleltui. Sahatessa noita kuolleita oksia, huomasin, että juuresta se taas ponnistaa ja varjon puolella osa siitä oli selvinnyt. Tässäkin ruusussa on rugosaryhmän ominaisuuksia, mutta toinen puoli Rosa palustris.

 

Alunperin olinkin lähtenyt kyselemään mieheni muistolle omistettuna neuvoksenruusua, mutta sitä ei ollut taimistoilla. Sitten löytyikin mukava yllätys. Riitta-ystäväni toi minulle vuosia sitten E-Suomesta vanhan kotinsa pihamaalta hänelle tuntemattoman ruusun, mutta joka oli aina siellä kukkinut. Hän ihmetteli, jos minä saisin selville sen nimen. 

Vähän kituliaasti se lähti kasvamaan puutarhassani, mutta ei kuollut. Vuosi vuodelta se voimistui ja varsinkin viime kesänä jo kukki mukavasti. Ja minä tutkin ja tutkin. Lehdet eivät sopineet mihinkään tuntemaani ruusuun, kunnes netissä törmäsin tuohon kaipaamaani neuvoksenruusun. Siinä se oli! Tosin en voi olla siitä varma, en ole ruusuissa asiantuntija, vahva harrastelija kylläkin. Laitan tuon kuvan viereen netistä löytämäni neuvoksenruusun kuvan, joten sitä voi vertailla. 

Tästä ruususta ei ole oikein tietoa, mistä se on kotoisin. Mutta huomasin, että sitäkin tutkitaan, mm. Arto Kurtto on tehnyt siitä levinneisyyskartankin. 

 

Olisikohan tuo sama? Uskon niin. Riitta kertoi, että hänen isoäitinsä harrasti perennoita ja puutarhan hoitoa ja että oli löytynyt jopa vanha luettelo, en nyt muista vuotta. Mutta ruusu on kasvanut aina mummon vanhan rakennuksen pihamaalla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen iloinen kommenteista!