Ruusujemme äiti, Pirjo Rautio

On ollut mukavaa olla jälleen ruusujen parissa ja ryhmitellä niitä uudella tavalla. Laskin, että luonnonruusuja eli villiruusuja ja omalla tavallaan villejä löytöruusuja kasvaa puutarhassani 56 eri sorttia. Olenkin nimennyt puutarhani puolivilliksi jo senkin vuoksi, että siellä saa luonnonkukatkin kukkia ritirinnan jalostettujen perennoiden kanssa ja ruusujen juurella. Nythän on huomattukin se, että näin pitää olla, jotta tietyt pieneliöt siellä viihtyvät ja luovat puutarhalle tasapainoa. 

Noiden villien jälkeen onkin mukava ottaa esille jalostettujen ruusujen ryhmiä. Niitä tuon esille esitellen niiden luojia eli noita intohimoisia ruusujen kasvattajia, jotka ovat luoneet mitä kauneimpia ruusulajikkeita. Tietenkin esittelen heidän kasvattamistaan ruusuista vain ne, jotka kasvavat puutarhassani.

Ja ensimmäisenä suomalaiset ruusunkasvattajat! Heistä suurin mielestäni on edesmennyt Pirjo Rautio. En ole maailmasta löytänytkään kuin kaksi ruusuille omivaa naista, toinen heistä Pirjo!

En tässä kerro hänestä enempää. Tuolta blogini haku-ikkunasta löytyy tietoa hänestä ja enemmin googlesta. Mutta esittelen hänen ruusujaan. Olin alkuvuosina niin ihastunut löytöruusuihin, että vasta viime vuosina olen jalostettuja hankkinut tarhaani, joten ne eivät ole vielä ehtineet 'aikuisiksi', mutta ovat näyttäneet kauniita kukkiaan.

Yllä on hauskasti Pirjon nimeämä ruusu 'Hienohelma'. Se on risteytetty nähtävästi ranskanruususta ja rugosaruususta. Ruusunkukalla on hauska rimpsuhelma, josta sen tunnistaa. Tämä lajike lähti kasvamaan vähän hitaasti, mutta viime kesän lämmössä se innostui. 

 

Vasemmalla on suurikukkainen, hieman punertava 'Posliinikaunotar', joka on alkanut tarhassani kasvaa korkeutta. Samaan aikaan hankin syötävän hyvän näköisen 'Marzipanin'. Viimeksi mainitun kasvu on ollut heiveröistä, on ehkä liian kuumassa ja kuivassa paikassa. Mutta elossa on!

Tuossa vasemmalla on varmaankin Pirjo Raution hyvälle ystävälleen Aila Korhoselle omistama ruusu 'Aila Korhonen', joka on muodostunut jonkun suosikkiruusuksi (luin jostakin). Kaunis ja herkkä se onkin. Aila Korhonen harrasti ja tutki paljon juuri tarhapimpinellaruusuja, kirjoitti niistä kirjankin, joten tuokin ruusu on siihen ryhmään kuuluva. Oikealla on herttainen ruusu nimeltään 'Liisa', sekin samaan ryhmään kuuluva. Ostin sen, kun tunnen niin monta mukavaa Liisaa. Liisaruusu ei kovin korkeaksi kasva, ehkä ei metriäkään, mutta Ailaruusu on korkeampi.

Pirjo Raution Rosario-puutarha satoine ruusuineen sijaitsee Somerolla. Senpä vuoksi hän on luonut paljon ranskanruusupohjaisia lajikkeita, jotka eivät ihan pohjoisessa menesty. Erästä sellaista kaunotarta suren, se ei oikein tarkene täällä. Pelkään, että tänä keväänä tämä joulunpunainen ruusu ei nouse ollenkaan. Tämän ruusun nimi on 'Viggo' (vasemmalla). Mutta sitten on eräs ruusu, joka voimallisuudessaan on kasvanut jo kohta parimetriseksi ja kukkii voimakkaasti. Se on rugosapohjainen 'Heinrich Ilmari'. Ruusun hän on omistanut taidemaalarimiehelleen.

On myös eräs toinen vähän surullinen ruusu, sekin ranskanruusuihin kuuluva. Minulla oli vähän haaveena luoda 'ranskalainen salonki' eli tietty paikka johon istuttaisin ranskalaisia ruusuja. Olen pettynyt. Eivät ne tahdo menestyä. Yrittänyt olen. Viimeinen Pirjon ruusujen joukossa on ' Veronica Sundman', hänkin varmaan luojansa ruusuystäviä. 

Tämä ruusu on hauska. Siinä on pisamankaltaisia pisteitä eli kutsun sitä pisamaruusuksi. Voi kun toivoisin tämän ruusun voimistuvan. Ehkä olen istuttanut sen aivan väärään paikkaan, ison koivun läheisyyteen, jossa koivun juuret vievät maalta voimaa. Kyllähän minä olen usein noiden ruusujen kanssa kateellinen Etelä-Suomen pitemmälle kesälle! Pah!