keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Homeinen polkuni 2

Aikaa on vierähtänyt, puhdasta ilmaa kulkenut ovien ja ikkunoiden läpi ja poltettu puita kakluuneissa, joten sädesienen kamala haju on häipynyt melkein kokonaan. Toki se viipyy niissä esineissä ja vaatteissa, joita pikkuhiljaa olen yrittänyt pelastaa. Liotan niitä etikkavedessä, pesen niin kuumalla kuin mahdollista ja kuivatan ulkona, loppuosan sisällä. Joten talo on kuin liputuslaiva. Tuossa huoneessa oli nimittäin talon iso kaapisto hyllyineen, kaikkien vaatteet.

Tavallista mökkilautaa, suojamuovit rikottu hengittämään. On tarkoitus kunnioittaa hirsitalon vanhaa tyyliä.

Olen myös tottunut nukkumaan olohuoneen sohvalla tuon liputuksen keskellä ison lautapinon vierellä. Lattialankut ovat tuossa ilmottumassa ja kuivaamassa mahdolliselta kosteudelta ja odottavat peräkammariin pääsyä, ehkä jo ensi viikolla.

Tuo nurkka tuossa oli kaiken syy, kaapin alla piilossa tykytti 'sienipommi'. Onneksi se ilmoitti itsestään kamalalla hajullaan, mutta kavalasti pikkuhiljaa.

Asiat rullaavat ihmeen hyvin eteenpäin. Putkimiehenkin sain pian täällä käymään. Hän irrotti homehuoneen kaksi patteria, tyhjensi ne ja sulki veden kulun putkistoista. Hän, Martti (mieheni hyvä tuttu), fundeerasi mielestäni hyvinkin lämpimällä ja myötätuntoisella tavalla tilannettani. Hän kertoi, että ei tässä hätää. Patterit ovat vanhan Ilmari-tekijän laittamat teräspatterit ja pitäisi kestää ikuisuuden. Termostaatit vain vaihdetaan ja asia hoituu. Lääh, lääh, huokailin tosi helpottuneena. Ei tarvitsekaan juosta ehkä pankkiin remonttilainaa ottamaan.

Ja huomaanhan minä, että kaikkesta siitäkin, mitä on jäljellä mieheni jäämistöstä sänkyä, kaappeja, vaatteita myöten, on vain luovuttava. Jotenkin olen pitänyt siitä turhaan kiinni, ajatellut että jos tarvitaan. Hänen vaatteittensa tuoksun oli muututtava ilkeän homeiseksi, ennen kuin osasin luopua. Hassua miten sitä pitää kiinni. Materia on jollakin lailla kuitenkin osa häntä symbolisesti. Ihan kuin ei osaisi surrakaan kunnolla, ennen kuin kaiken menettää, ennen kuin kaikki lähtee. Itkettää se.

Kosmiset voimat ovat myös puhuneet. Minulla on ollut Pluto  (muutosten julma ja uutta tilaa antava planeetta, kuoleman ja uuden syntymisen planeetta), oppositiossa stelliumiini ja nyt viimeksi Aurinkooni  (eli horoskooppimerkkiini Rapuun) kolmen vuoden ajan. Juuri nyt ennen kuin se siitä loittonee, se vielä teki viimeisen temppunsa. Toivottavasti viimeisen. Plutosta sanotaan, että ellei ihminen tajua itse tehdä jotain loppuun tai itse tehdä muutosta, kosmiset voimat puuttuvat asiaan. Oppositiossahan on riidan makua.

En edes tiedä kuinka paljon uskon noita juttuja, mutta mielenkiinnolla tutkin. Jotenkin se lohduttaakin. On vain olemassa jotakin, jolle emme voi mitään. Luonto ja sen Luoja on ihmistä suurempi. Silläkin on kaksi näkökulmaa. Sen, että se vie sinulta jotakin. Ja sen, että se järjestää elämääsi jotain uutta ja ehompaa.

2 kommenttia:

  1. Tuossa kun lueskelin vuoden takaisia juttuja, ihmetyttää, että selvisin siitä kaikesta. Pitää vain toimia. Sitten olinkin varmaan koko viime talven ihan 'tööt', kun en siitä paljoa muista. En muuta kuin hirveää pyykinpesua. Loppujen lopuksihan käytin vielä ionisointikonetta (Plasmakone) puhdistamalla kaikki huoneet erikseen siten, että laatikot ja tavarat esille, että kaikki ilmoittui.

    VastaaPoista
  2. Vielä lisään tähän, kun huomaan, että tätä sivua kurkataan aika usein. Että kannattaa tarkistaa patterit, että ne eivät vuoda. Kuten tuossa ylhäällä tuo patteri vuoti ja oli syypää sädesienen heräämiseen. Sehän tarvitsee herätäkseen lämminta vettä, eräs sanoi että jopa 50-asteista vettä. Syksyllä kun aloin lämmittämään huoneita ja putkistossa kiersi se lämmin vesi. Termostaatista vesi oli valunut huomaamattomasti lattien reunaa pitkin kaapin alle ja siitä se pamahti. Ehkä syksyisen märkyyden jälkeen oli lattian alusta jo valmiiksi kostea, jotta sienellä oli jo hyvät lähtökohdat.

    Homesieniähän on monenlaisia, mutta sädesieni yksi todellinen pahis, jonka vuoksi moni on menettänyt koko kodin. Minulla kävi tuuri, koska sieni ei kallistuneen nurkan vuoksi ollut edennyt kämmenen kokoista länttiä suuremmaksi.

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!