lauantai 22. lokakuuta 2011

Tonttuja osa 1, Saunatonttu

En minä ole ainoa ’tonttu’ tässä talossa, enkä puutarhassakaan.

Nyt kun illat pimenevät ja salaperäisyys verhoo pihatienoot, kerron teille näistä kaikista tontuista enemmän.

Yksi sellainen asuu savusaunassa. Tuossa etusivullahan saunarakennus näkyy kokonaan.

 
Skorppioni-poikani oppi ässän savusaunan lauteilla. Heitimme kiukaalle vettä. Se sihisi.  - Kuun-telepa ja sano perässä, kun saunatonttu sanoo ässää, sanoin pojalle. Poika sanoi perässä. Hyvin meni. Kerran jouluna veimme saunatontulle puurovadinkin saunaan. Valitettavasti se löytyi koskemattomana seuraavana päivänä. Ei kelvannut. Siinä ei ollut tarpeeksi suolaa…

Ovi tervattiin aikoinaan. Oven ripa löytyi suolta ja on kestänyt hyvin.

Savusaunamme on vanhoista hirsistä (jotka sain lahjaksi Lea-siskolta, oma tarinansa sekin olisi, mutta…) tehty. Ukkoni sen aikoinaan rakensi, n. 27 vuotta sitten. Ja kun hän jäi eläkkeelle, hänellä oli aikaa tuusata saunan kanssa. Sen lämmityshän kestää 3-5 tuntia. Siihen kelpaa vain leppä- ja haapapuut, muista puista tulee kitkua. Siellä käytetään saunavihtaa, joskus jopa katajavihtaa. Vesi johdetaan letkua myöten, ja se lämmitetään ulkopadassa. Talvella luodaan ensin sinne polku, kannetaan kuuma vesi ämpäreillä talosta ja jäähdytetään lumella. Siis töitä piisasi ukollani.Minulta ne taitaa jäädä.

Nyt yksin ollessa olen sen muutaman kerran lämmittänyt, osasin sentään. Savusaunan vieressä olevassa ladossa on iso pino haapapuita, siitä olen pitänyt huolen.

Savusaunan keski-ikä on 10 vuotta, sanotaan, sillä ne ovat herkkiä palamaan. On se tässäkin joskus ollut lähellä, kun hiili on vyörynyt puulattialle. Mutta vielä se palvelee, vaikka lahoa on siellä täällä ja lautaa poikki, iso kivikiuas kallellaan. Arvata vain voi, kuinka monet löylyt, ja kuinka monille sauna on antanut hoivaavaa lämpöä ja bioenergiaa rutkasti. Yrttikylvyt, vihtapiiskat ja ruttojuuren saunahatut ovat jääneet monella mieleen. Monet ideat ovat poikineet saunan lauteilta ja surut lohdutettu.

Kyllä siinä on ollut saunatontulla ihmettelemistä monet kerrat. Laulut, tarinat ja filosofoinnit on saunatonttu kuunnellut. Lumisodat ja vesisodat kestänyt. Monenlaista yrttiä siellä kuivatettu. Kerran oli koko laude täynnä sinapin oksia, ja kinkkukin on joskus roikkunut katossa. Talon kissoille jätettiin aina yöpymistyyny ja vettä saunan jälkeen lauteille. Ne odottivat kiltisti kuistilla omaa vuoroaan. Joskus tosin, varsinkin talvella, ne tulivat lauteille mukaan, mutta pelästyivät tontun sihinää. 

Saunan ikkunan olen minä tehnyt, puutyöpiirissä aikoinaan.
Siinä tonttu nyt ihailee ruusutarhaa.
 
Hyvä ystävä toi sinne ’kuvan’ saunatontusta. Se valellaan välillä tervalla, antaa mukavaa tuoksua. Mutta se oikea tonttu on vahtinut tosi hyvin kaikki nämä 27 vuotta saunan pitoa ja hyvästi on hoitanut asiansa. Olen silloin tällöin jättänyt sinne vajaan olutpullon tai makkaran paloja…kiitokseksi.




2 kommenttia:

  1. Uskomatonta tuo ajankulku! Että Linnapellon savusauna on jo 27 vuotta vanha. Ihana ikkuna. Siitä tulee mieleen naapuritalosi vanha sauna, joka oli alunperin ollut myös savusauna. Se sauna oli kylvettänyt talon asukkaat monessa polvessa, evakot, sotilaat ja kortteerimiehet. Emme tulisi mitenkään toimeen ilman saunaa. Lisa

    VastaaPoista