torstai 27. lokakuuta 2011

Paju - toisille haitta, toisille aarre

Olin odottanut tätä hetkeä; päästä jälleen käsiksi pajun luovaan, notkeaan työstämiseen. Pyrin taikomaan kaadetuista pajukasoista nyt jotain nättiä puutarhaani. Mutta pikkuisen potkua siihen tarvitsin.

Olin pyytänyt pajutaiteilija Hilkkaa vähän antamaan ideaa ja alkua. Mukaan pyysin myös Raunin ja Paulin auttamaan ja oppia saamaan.

Olen kerran ollut eräänä kauniina kesäkuun viikonloppuna Hilkan kuoripajutyökurssilla ja kyllä nautin. Monenlaista palloa, koria ja astiaa sain aikaseksi. Mutta aidan kanssa olin aivan tyhjä. Katselin vain kun Hilkka piirteli eri vaihtoehtoja paperille. Aloitimme aidan ihan kokeiluilla. Jospa oma mielikuva sitten rakentelisi jotakin valmiimpaa.

Paulilla oli pieni kirves mukana, jolla hän vuoli tukiseipäitä. Minä maalasin niitä päitä sitten tervalla. Yhtä hyvä olisi nuotiossa polttaminenkin, jotta ne ei sitten heti alkaisi maassa lahoamaan. Samoin niiden pajujen päät, jotka tulivat maahan oli hyvä tervata. Näin opin oikeastaan omalta Kaksos-pojaltani. Joten siihen olin varautunut. Jonkinlaisia oksasaksiakin oli ja punoslankaa. Mutta aspeja ei ollut, joten pienien naulojen piti kelvata. Sitten tarvittiinkin monen käsivoimaa pajutuppaan kanssa sitä kiertäessä ja taivutellessa ja rautalankaa ympäri pujoteltaessa.

Voi miten hyvää köyttä on humalanvarsi!!! Sitä en tiennyt. Nyt poimin tarkkaan talteen sen vähän mitä minulla on ukkosjohdattimen tolpassa. Onneksi Hilkka lupasi minulle sen mitä ei tarvitse.

Tässä sitä alkua pähkäiltiin. Ja siitä sain mielikuvan, miten sen sitten jatkossa teen. Saattepa nähdä.




Toin erään kauniin olennonkin pihamaalle kiven päälle meitä tervehtimään. Tunnistiko Hilkka vielä? Aikoinaan hän työsti paljon paperimassasta tai sanomalehdestä näitä kauniita hevosia, pegasoksia ja yksisarvisia. 


4 kommenttia:

  1. Uusi alku,
    kuin Uranus Oinaan sarvissa!
    Siitä se lähtee, hyvältä näyttää.

    VastaaPoista
  2. Vieläkö se humalanvarsi on käyttökelpoista tähän aikaan,
    vai onks se just sopivasti kuivahtanut,
    sitkostunut sateissa hyvinkin?
    Voisitko oikeesti laittaa sitten noita humalanvarrella sidonta lähikuvia kun työ edistyy?
    Ois mielenkiintoista oppia.
    Meijän puutarhan perukka ois täynnä tuota humalanvartta,
    mihin muuhun sitä vois käyttää?
    Voiskohan tässä peräti innostua itekin..

    VastaaPoista
  3. Tosiaan, Oinaan sarvet, enpäs huomannutkaan.
    Ne otan kuvioon mukaan, ilman muuta, mutta sidon nuo välipuut käyttäen eri mittaisia pajuja siten että tukipuiden väliin tulee kaari. Yritäpä itse katkasta humalanvartta nyt, vaikea saada katki. Keväällä yleensä ne pois otankin. Mutta nyt on kuin narulla sitoisi. Kokeile. Tuota sidontaakin katsoimme ja sellaisen ristikon kun osaisin. Kauniin väristä se on, vaikka taitaa harmaantua talven aikana. Katsotaan ehdinkö aloittaa.

    VastaaPoista
  4. Nytpä täytyykin seurata tarkoin! Tytär on kiinnostunut pajutöistä, ja kyllä itseänikin kieltämättä ajatus kiehtoo. Eli kivaa luettavaa tulossa sinulla!

    VastaaPoista