Kyllä jotakin sentään onnistuukin!
Kun on murheita, niin pienetkin hyvät asiat tuovat valoa, ja valolla on aina tapana kasvaa. Kokeilla voi. Jos olet valoisassa huoneessa ja avaat oven pimeään huoneeseen, niin kumpi voittaa? Pimeä vai valo?
Yksi suurista kesäkukkasuosikeistani on aina ollut ruusubegonia. Otin vähän selvää tästä kasvista. Olen oppinut, että liika märkyys ja hämärä tappaa kasvin varmasti. Ei se tykkää liiastakaan auringonpaahteesta. Olenkin pitänyt sitä aina ruukussa ja sitä ruukkua olen kiikuttanut milloin varjon puoleiselle portaikolle, milloin eteiseen, milloin aurinkoon. Nyt sen kiikutin ulkoa huonetilaan. Pakkanen taas tulossa.
Ja huomaan, että siinä minulla on ollut ruusua, melkeinpä vuosittain. Kukka muistuttaakin ruusua, siitä sen nimi, Rosiflora-ryhmä begonioissa. Mutta sitä sanotaan myös Pauliinanbegoniaksi ja vinolehdeksi. Mukulabegonioita. Olen joskus nähnyt tuollaisen mukulan. Se voi vuosissa kasvaa valtavaksi möykyksi, kuin kannoksi, jonka keskelle sitten itse kasvi voi kasvaa. Mutta ei täällä sisätiloissa. Nyt luin, että ruusubegoniasta voi ottaa keväällä myös kotteja, ja nekin onnistuu kasvamaan. Se oli minulle uutta. En tosin ole yrittänyt sitä edes talvehdittaa. Nyt voisin kokeilla.
Olen aina ihmetellyt tuota nimeä 'begonia', tulee mieleen englantilainen 'bacon', beconi vai onko se bekoni tai pekoni? Nyt opin, että kukan nimi tulee sen jalostajasta, joka eli Ranskassa 1600-luvulla nimeltään Michel Begon, kuvernööri.
Ja asiasta toiseen! Nyt minulla onnistui Ruusukakkukin, tosi upea Mokkakakkuruusu! Harmi kun lainasin kameraa pojalle. Ja kerrankin sain käsiini suppilovahveroita. Ihan itse en niitä löytänyt, vaan kädestä pitäen minulle opetettiin mistä ja miten pitää katsoa.
Siis ei ole ihan itsestään selviö, että täältä pohjoisesta yleensä löytää vahveroita. Niitä on omissa kätköissään vain, eikä niistä kaikille kerrotakaan.
Tää kukka on se joka erottaa johtavan veden kiinteästä vedestä.
VastaaPoistaEi kuulu edes pieniin suosikkeihin.
Tykkään luonnossa vesivartisesta rentukasta,
mutta vesivartinen kukka ruukussa,
nothing for me ever.
Ehkä äiti on periyttänyt salakavalasti inhon tuohon kukkaan, koska en tiijä mistä se johtuu?
Se onkin mielenkiintoista, mistä inho tai viehtymys tulee. Minulla on ystävä, joka ei siedä begonioita, koska ne ovat hänen mielestään hautakukkia. Hänen äitinsä tekstasi työkseen hautanauhoja.
VastaaPoistaHm. Itse en hoksaa yhtään kukkaa mitä inhoaisin.
Olipas hienoa, että suppissilmäsi avautuivat! Tänävuonna, kun sieniä on erityisen paljon, onkin oikein hyvä harjoittaa suppisnäköä. Yritin itselleni torvisieninäköä, mutta ei vaan kehittynyt...
VastaaPoistaHm. Aikoinaan minulla oli hyvät korvissilmät, nyt suppissilmät. :D
VastaaPoistaTorviksia en ole koskaan nähnyt!
Voi ihme tätä suomenkieltämme!