Kiulukat, ruusun toisen kukkimisen aika!

Palkin pihalta 'ryöstetty' ruusu

Nyt on se kypsin aika, jolloin ruusujen kiulukat näyttävät värinsä, muotonsa ja kukoistuksensa!

Valitettavasti minun pienissä ruusupensaan aluissa nuo kiulukat ovat olleet niin houkuttelevan näkyvillä, että linnun ovat käyneet napsimassa ne nokkiinsa. Kovin vähän minulla niitä vielä olikin. 

Saarenmaalta tulleen ruusun kiulukat

Valamonruusu

Keijunruusu

kurttulehti eli hansaruusu

 

Niin monen mallisia ja monen värisiä ovat ruusun kiulukat! Toiset paljaita, toisilla vielä verholehdet sojottavat jotakin tavoittaen, toiset jopa piikkisiä. On tultu jossakin kierrossa päätepisteeseen. Kiulukassa kypsyvät siemenet, kuten monen muunkin kasvin siemenet omissa kodissaan, lituissaan ja monen muotoisissa kohduissaan.

Kiulukka on kohtu, ja juuri ruusun kiulukasta tulee mieleen Neitsyt Marian kohtu, siittämätön, hedelmöitymätön, koskematon ja pyhä, kuten tarina kertoo. Ruusu on Marian nimikkokukka kaikin puolin.

Kun olen opiskellut myös chakroja, noita ihmisen energiapyörteitä ja kuvitellut, että ne ovat ainakin symbolisesti myös kasveilla, niin kiulukka on ruusun kruunuchakra. Sanotaan, että kruunuchakra ei toimi, ei avaudu, ennen kuin alimmat chakrat ovat hyvässä tasapainossa ja voimissaan. Tai jos se toimii ilman muun tasapainoa, onkin psyyke jo aika kovilla. Kruunuchakrasta sanotaan, että sieltä on väylä sydämen viisauteen ja jumaluuteen. Kruunuchakran kypsyydestä kerrotaan syntyneen enkelien ja Jeesuksenkin sädekehä, myös Marian.

Kiulukka on mielestäni kruunuchakran symboli, toimittamassa pyhää rituaalia, kypsyttämässä maaäidin viisautta, nousemassa ylös, josta taas alas kasvattamaan uutta. Maaäiti nousee loistamaan kiulukan hehkuvissa väreissä ja kypsyydessä. Ehkä Kilriankuvaksella (tässä näkyy mm. violetti väri, joka sinistyy jyviä käsiteltäessä) hyvinkin näkyisi kiulukan sädekehä. Ruusu on saavuttanut kukoistuksensa huipun.

Matti Kulju puutarhanetissä kirjoittaakin ylistävästi kiulukoista. Hänen mielestään ruusu kukkii silloin toisen kerran. Hän kertoo myös, että 3000 vuotta sitten kreikkalaiset nimittivät kiulukoita ’jumalten ravinnoksi’. Silloin ei tunnettu vielä C-vitamiinia, mutta huomattiin ruusunmarjajuoman vaikutus. Mm. merimiehet sitä käyttivät pitkillä merimatkoillaan ja selvisivät keripukista (jolloin sen syytä ei vielä edes tunnettu).

Aika ihmeellistä, että juuri villiruusut kypsyttävät runsaimmin noita kiulukoita. Mitä enemmän ruusulajiketta on kehitelty, manipuloitu, jalostettu, sitä vähemmän ne tuottavat itse hedelmää. Mistähän se johtuu? Kun luontoäiti hoitaa, on se täydellistä kaikin puolin. Kun ihminen hoitaa, syntyy kauneutta, mutta ei täydellistä lopputulosta. Jotakin särkyy ihmisen käsissä. Ihmisen luovuus on puuttellinen.

Joten ei siis ihme, että jokainen maan marja, hedelmä antaa poimijalleen jotain elämän jatkuvuuteen liittyvää syvää voimaa ja pyhää nautintoa. Ei siis ihme sekään, että kalevalainen kansa kuvitteli pyhän hengen olevan punaisessa mehevässä puolukassa, jonka Marjatta kankaalla söi. Siitä syntyi kalevalainen Kristus-lapsi. Näin sen ymmärsivät suomalaiset, kun eivät tienneet Pyhästä Hengestä mitään. Tiedetäänkö vieläkään?

Kruunuchakran väri on indigo eli sinivioletti. Kun se nousee ylös, se muuttuu punavioletiksi eli magentaväriksi. Olen yrittänyt vangita värit Vappu-ystäväni tekemästä chakra-kirjasta:

  

Hildegard von Bingen ja Neitsyt Maria