lauantai 29. lokakuuta 2011

Ihmeellistä lämpöä

Onkohan tänä syksynä ollut vasta yksi kuura-aamu? Ihmeellisen lämmintä pitkään. Aina vain pitäisi saada touhuta ulkona, on sopiva lämpötila hikisempäänkin työhön. Paljon olisi vielä lehtiä haravoimatta, paljon ulkona muutakin tekemistä, ulkorakennuksissa eri toten.

Miksi eläkeläisellä on niin paljon töitä? Missä on eläkeläisen rauhallinen olotila?

Vielä kuitenkin ehdin kulkea pihalla ihmettelemässä syksyn ihmeitä. Sanoin väärin, kun kirjoitin, että ruusuista juuri villiruusuilla on kaunis ruska. Tässä ihailin Minetten, Mustialan ruusun ruskaa. 







Ihailin myös kasvien sitkeyttä. Hei eivät halua lähteä vielä, pitävät kiinni niistä näinä päivinä harvinaisista auringonsäteistä. Vettä on kyllä piisannut. Ruttojuuren lehti on kaunis vielä viimeisilläänkin.


Sitten löysin todella ihmeitä puutarhastani. Keltainen esikko oli erehtynyt vuodenajasta, samoin juhannusmorsian, joka tekee kauniit vaaleanpunaiset ruusun kukkaset. Kesällä sen vasta istutin, jolloin se ei vielä tehnyt nuppuja. Mutta nyt se raukka on täynnä pieniä nuppuja. Miten sen käy sitten keväällä!?



2 kommenttia:

  1. Tuossapa se ongelma onkin: lämmin syksy houkuttelee kukkaan tai silmujen pullistumiseen ja talvi tuhoaa sitten pensaan. Mongolianvaahteralleni kävi niin joku vuosi sitten, mutta mustaviinimarjat eivät edes säikähtäneet. Minullakin muuten kukkii esikko!

    VastaaPoista
  2. Voi, toivotaan tälle ruusulle että se saa luonnolta anteeksi 'väärän ajankohdan'. Kun vasta sen syyskesällä istutin.

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!