torstai 20. lokakuuta 2011

Ruusuinen polkuni 2

Päätin, että jossakin polun vieressä pitää kulkea aita. Tuli mieleen muitakin juttuja.

Minulla on pellon päässä komea pajukko. Minulla on pellon toisessa päässä lammikko. Minulla on tilaa, ja sitä tilaa pitäisi jakaa somasti. Esimerkiksi aidalla! 


Kun nämä jutut laitetaan yhteen, niin pajukosta saan aidan. Keväällä saan siitä muutakin, kun liotan niitä pajuja lammessani.

Kutsuin Metsänneito-ystäväni kahville tässä yksi päivä ja pyysin häneltä pikkuisen apua aidan rakentamisessa alkuun. Hän on nimittäin pajutaiteilija, johon saamme ehkä ensi keväänä tutustua paremminkin. Ei siis ihme se, kun hän näki pajukkoni, niin hän henkäisi: -Sinullahan on oikea aarre tuolla!

No. Skorpioni-poikani lupasi kotireissullaan, että hän raivaa pajukon raivaussahalla. Sellainenhan on jossain navetan nurkassa. Ajattelin laittaa sen kuntoon, jotta se olisi valmis, kun hän tulee. Ystäväni isä sen kunnosti ja sanoi että toimii, kunhan siihen vaihtaa terän. Ostin uuden teränkin vanha terä mallina.

Mutta eihän se niin yksinkertaista ollutkaan. Miten vaihdetaan heinäpää terään? Miten se irrotetaan? Mitä tarvitaan terän kiinnittämiseen? Kun pojan kanssa aikamme siinä jahkailtiin ja kinasteltiin, nostin koneen kottikärryyn ja kärräsin sen naapuriin. Sielläkin sitä vähän ihmeteltiin. Jotakin uupui. Soitettiin veli apuun.

Siitä uupui osia. Katsottiin jos veljen raivaussahan osat kävisivät, niin voisi lainata. Ei käynyt! No sitten lainataan koko raivaussaha, sanoi naapurini.
Siihen vaihettiin se ostamani uusi terä. – Saat sitten tämän uuden terän lainan edestä, sanoin kiitollisena. Mies virnisti, että uudenko? Ai niin….jos sen pajukon raivaa, niin eihän terä enää uusi ole. 




Tänään pajukko sitten kaatui. Minä lupasin auttaa siinä hommassa. Sehän se vasta HIRVIÄÄ hommaa oli, varsinkin minulle jolle kannot ja risut ovat kasvaneet ylämittoihin. Raahata isoja pajunrunkoja läjään ja leppiäkin. Varoa mihin astuu ja katsoa mistä mennä. Kyllä tuli akalle hiki! Puolelta toiselle raivasin metsuripojalle tilaa. Mutta kyllä kannatti. Siinä sivussa sain toisenkin idean ruusupolkuani varten…mutta yksi asia kerrallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen iloinen kommenteista!