torstai 7. huhtikuuta 2022

KESKAS- hankkeen innoittamana alettiin jalostamaan uusia suomalaisia ruusulajikkeita

KESKAS (kestävät kasvilajikkeet) -ryhmä aloitti tutkimustyönsä 1990-luvulla. He etsivät Suomen kestäviä kasvejaa ja myös ruusuja. Tuolloin FinE merkinnän saivat 'Olkkala', Juhannusruusu, 'Poppius', Juhannusmorsian ja 'Papula'. Tutkimuksen pohjalta Helsingin Yliopiston puitteissa innostuttiin jalostamaan Suomeen sopivia ja tautivapaita ruusulajikkeita. Peter Joy, Pirkko Kahila ja Matti Kangaspunta tekivät monta vuotta työtä ruusujen parissa. Esimerkiksi Rosa 'Ilon' syntyyn tarvittiin jopa 12 vuotta, ennen kuin syntyi tämä kaunis monien suosikkilajike. Yksi minunkin suosikeistani. Edelleen ryhmittelen tähän ruusuja uudella tavalla omaksi ilokseni, mutta näistä ruusuista on enemmän tarinaa niiden omilla sivuillaan. Se on risteytetty lajikkeista 'John Davis' ja 'Kempeleen kaunotar'. Ja eipä selviäisi sekään ilman tukea.

 
Toinen ihana lajike, pimpinellapohjainen 'Tove Jansson' on yksinomaan Peter Joyn luoma. Sen sametintummanpunaisia ruusuja saa ihailla juhannuksen jälkeen pari viikkoa. 'Tove Janssonin' ruusuvanhemmat ovat 'Poppius' ja 'Red Nelly'.

Lisäksi puutarhassani kasvaa kuin sisarukset; 'Sointu' ja 'Sävel'. Ne ovat rugosapohjaisia lajikkeita. Niiden sukupuusta löytyy Rosa 'Schneekoppe', josta kerron myöhemmin omassa sarjassaan kasvattajia.

Vasemmalla vaaleanpunertava 'Sointu' ja oikealla melkein valkoinen 'Sävel'. Samaa perhettä on olemassa vielä ruusu 'Syke', mutta en ole sitä vielä hankkinut tarhaani. Se on vähän kyseenalainen täällä menestyväksi. 


 
Nämä ruusulajikkeet tekevät runsaskukkaisia terttuja kukinnoissaan. Ihania ovat!

7 kommenttia:

  1. Tuo 'Ilo' on todella kaunis. Enpä ihmettele, että se on monen suosikkiruusu. 'Sointu'-ruusua olen usein harkinnut, mutta en muistaakseni ole sitä vielä hankkinut. Viime kesältä on niin hatarat muistikuvat, etten ole ihan varma mitä kaikkia kasveja hankin. Jokunen uusi ruusu tuli kyllä ostettua, mutten yhtään muista lajikkeita tai edes ruusujen ulkonäköä. Onneksi olen muistaakseni merkinnyt ne jonnekin ylös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos haluaa tietää ruususta jotakin muutakin kuin että se on kaunis, kannattaa pitää kirjaa ruusuista. Usein kuitenkin muut katselijat kyselevät nimiä ja sen ominaisuuksia. Kuten huomaat, minullle ei riitä kauneus (tosin se tärkein monelle)vaan haluan tutustua sen persoonaan aivan kuten ihmisenkin, mikä tässä maailmassa on mielenkiintoisin. Mutta kasvit ovat kanssaeläjiämme. Se miten ne voivat, osoittaa ihmisen kyvynkin olla tässä maailmassa. Ehkä juuri siksi kunnioitan niin paljon näitä löytöruusuja, sopeutujia.

      Poista
    2. Totta, että ruusuista (ja muistakin puutarhan kasveista) kannattaa pitää kirjaa. Kasveissa on tosiaan paljon muutakin mielenkiintoista kuin pelkkä kauneus. Sekä kasviyksilöiden ominaisuudet ja niiden sopeutuminen kasvupaikkaansa että lajien ja lajikkeiden historia on mielenkiintoista. Jokaisella kasvilla on oma tarinansa.

      Poista
  2. Ilo on kyllä hieno ja kestävä ruusu. Valitettavasti se vaan ei tuoksu. Sävel on minulla harkinnassa Soinnun kaveriksi. Ovat tosiaan kuin siskokset.

    VastaaPoista
  3. Kauniita ja kestäviä ruusuja! Onko hyvä antaa ilon kasvattaa korkeutta? Minä leikkasin siitä niitä korkeimpia oksia. Onko Kempeleenkaunotar kurtturuusu pohjainen hävitettävä ruusu? Leviää voimakkaasti myös siemenistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kuullut tuollaist Kempeleen kaunottaresta. Tiedän toki erään vanhan sukupaikan, jossa ei ole muuta enää kuin villinä leviävä Kaunotar, joka ei jaksanut edes kunnolla kukkia, kuten pihan kaunotar. Kyllä se tekee kovasti juurivesoja, mutta leikkaan ruohonleikkurilla sen ympäristön. Mutta en ainakaan tiedä täällä pohjoisempana, että se leviäisi siemenistä kuten villi rugosa.Kaunotar kuuluu nk. piharuusuihin, se ei ole kurttupohjainen.

      Poista

Olen iloinen kommenteista!