Retriitti yleensä koetaan hiljaisuuden viettämisenä. Se tarkoittaa myös vetäytymistä arjesta, luovuuden kasvattamista, aistien herättämistä ja jopa kommunikaation edistämistä.
Minulle jokiretriitti sisälsi paljon joen kanssa keskustelua sen rytmiä, värejä ja ilmiöitä katsellessa ja sen erilaisia sointuja kuunnellessa. Täällä Kantturassa se tarkoitti myös joen tarinaa ja sitä myötä siihen liittyi paljon historiaa ja tunteita. Kanttura on ikivanhaa asuinseutua, jollakin tavalla eristäytynyttä, mutta hyvin vahvasti elävää shamanistisiltä ajoilta parantajaeukkojen ja viinanpolttajien aikaan. Nyt sitä seutua hoiti perhe, joka halusi osoittaa oravanpyörän polkijoille ja muille etsiville toisenlaista kautta, pehmeällä ja vieraanvaraisella tavalla.
Retriitissä keskustelimme mm. Krisnamurtin opeista katseltuamme ensin hänen viimeisiä puheitaan videolta. Kalevalan tutkija Kauno Mannonen kertoi mielenkiintoisesta Kalevalatulkinnastaan. Olemmeko sittenkin hyvin varteenotettava kansa, rikas historialtaan ja viisas mieleltään?
Paljon oli puhetta, mutta paljon oli myös kävelemistä, istumista ja mielen lepoa tällä hetkellä hiljaisena soljuvan Oulujoen rannalla.
Paikoilla ja hetkillä on oma merkityksensä. Siellä olevilla ihmisillä on aina joku viesti jostakin jollekin. On hyvä välillä pysähtyä noihin hetkiin.
Olen paljosta kiitollinen, Suomeni maa ja sen ihmiset!
