7. opintomatkapäivä Suomessa: Ruusujen 'äidin' luona Simolassa ja Marketan puiston malleja

Monien pikku pettymysten jälkeen minua onnisti viimein, kun kysyin lupaa tulla Simolaan. Pikku pettymyksillä tarkoitan niitä paikkoja, jotka ovatkin olleet kiinni tai en muuten ole saanut yhteyttä. Esim. Somerolla Kärsälän puutarha on remontin vuoksi kiinni koko kesän. 

Simolakaan ei ollut virallisesti auki, mutta minut ja ystäväni luvattiin ottaa vastaan. Olin siitä tosi iloinen, sillä Pirjo Raution ruusukirja 'Suomen Ruusut' on suuri oppikirjani. Nyt sain sitä oppia ihan paikan päällä ruusujen viidakossa, missä vaeltelin emännän perässä ruusukäytäviä ja kuuntelin ihmeellisten ruusunimien tarinoita ja historiaa. Hän oli hyvin nyreissään ilmojen herralle, sillä kaksi viimeistä  vuotta ovat olleet hankalia ruusuille. Edellinen kesä liian märkä ja nyt on ollut liian kuivaa. Hän nimesi sen katastroofiksi. Ruusupensaita on satoja!

Mutta siltikin kukoistivat monet pensaat ja kilvan ihastuttivat kauneudellaan. Otin kuvia sieltä täältä pikku kamerallani ja yritin oppia jotakin ruusujen nimistöstä. Arvata voi muistanko mitään! Muistan, että ruusu nimeltään Belle sans Flatterie ( Imartelematta kaunis) oli askarruttanut Pirjonkin ajatusta, kunnes hän ruususta jo näki, että on olemassa kauneutta, jota ei tarvitse imarrella eikä muuten nostattaa...ja sellaista, mutta kun sitä tarinaa tuli ruusu ruusun perään, niin hohheijaa.

Pirjo Rautio on kiinnostunut ruusujen historiasta ja valokuvaamisesta, mutta on työstänyt risteyttämällä omia lajejaan, joita olikin koko rivistö. Varmaan mielenkiintoista puuhaa!

Mutta kuka jaksaa hoitaa tuollaista määrää ruusurivejä? Ei siihen riitä kaksi ihmistä eikä vielä kolmekaan!

Teki mieli jäädä auttamaan. Jospa ruususeura voisi järjestää talkoita...Sillä vaikka kuinka yrittää suojata ruusujen juuristoa, niin kyllä ne rikkaruohot vängällä sieltä ojentuu. Perkkaa niitä sitten piikkioksien seasta, kun ruusut kurkottavat kilvan korkeuksiin ja laajenevat! 

Mihin tässä vielä joudunkaan ruusutarhaunelmani kanssa?

Opin, että on hyvä hillitä intoa. Opin, että voin huokaista innossani jo sitä, että noin suurta määrää lajeja ei viihdy pohjoisessa. Flammentanz? Pirjo puristi päätään katsoen minua surullisesti. Uskoako häntä? Pohjoinen  kylmä on ehkä sittenkin hyvä kaveri minun ruusutarhaani. Ei tule yritettyä turhaa.

Kiitos Pirjolle ja Ilmarille (näytti taidettaan)! Se päivä kruunasi matkani! Eipä silti, olisin tahtonut kuljeksia tuolla ruusujen joukossa päivän vielä lisää.

Mistähän kumman ihmeestä kamerani on siepannut useita kuvia, joissa ruusut ovat parittain? Tässä siis kuvia pensasruusuista. Simolan Rosario-sivustolla on hyvin kuvattu ja nimetty kaikki pensasruusut.

Samana päivänä tuli myös Marketanpuisto tutuksi. Sen aihepiiri on toisaalta kaupallinen, toisaalta kaunis esimerkki yhteistyöstä sekin. Se on suurin puistorakentamisen mallipuutarha Suomessa. Sitä ylläpitää Marketanpuiston ystävät ry. Hyvin pitääkin ja sitä laajennetaan ja uusitaan koko ajan. Puistossa on esillä kymmenittäin eri puutarha-alojen rakennusliikkeitä, jotka ovat rakentaneet omat näyttelytilat kasvustoineen alueelle. Vinkkejä omaan pihaan löytyy lukuisia.

Esimerkiksi tällaisen pöllön tahtoisin pihaani!

jotteivat ruusut unohtuisi...

Ja tällaisen tiilimuurin suojaksi. Tosin tahtoisin rakentaa sen luonnonkivistä...

On the road again...