Niin paljon olen kuullut ja nähnyt siellä vuosien varrella mielenkiintoista ja koskettavaa.
Nyt terrakotan muodossa Tampereen Vapriikkiin oli saatu osa Kiinan suuresta terrakotta-armeijasta. Näyttelyn aihe historiallisine dokumentteineen on henkeä salpaava. Yleisö katseee sitä suuren ihmetyksen ja hiljaisuuden vallassa. Kuten minäkin.
Nyt terrakotan muodossa Tampereen Vapriikkiin oli saatu osa Kiinan suuresta terrakotta-armeijasta. Näyttelyn aihe historiallisine dokumentteineen on henkeä salpaava. Yleisö katseee sitä suuren ihmetyksen ja hiljaisuuden vallassa. Kuten minäkin.
Tämän taide-elämyksen vielä pökerrytettynä pääsin pian hengittämään Tampereen Hatanpään ruusutarhan ihanuutta. Aika kaikille ruusuille ei ollut vielä se täydellinen hetki, mutta kuitenkin pensaat olivat vielä kukinnassa ja suurin osa ryhmäruusuista olivat jo avaamassa loisteliaisuuttaan. Pieni kuurosade ei haitannut, oikeastaan se vain kristallisoi ruusujen kauneutta, josta pieni kuvakavalkadini.
 |
| Augusta Louise |
 |
| Brillant |
 |
| Peace |
 |
| Pink Traumland |
 |
| Romance |
 |
| Rosenprofessor Sieber |
 |
| Shanty |
 |
| Westerland |
 |
| Rhapsody in Blue |
Nimeän nämä ruusut myöhemmin....ja kerron mitä opin.
... Nimetty. Siis tässä yllä muutamia. Ruusuja oli kymmenittäin, ainakin sata eri lajia, jos ei enemmänkin.
Opin, että minun luulemani vanha kurtturuusuni ei ole Jens Munk. Näin täällä, että Jens Munk on paljon vaaleampi omaani ja tekee sarjan ruusuja oksaan. Alan epäillä että se on vanhan ajan Martta.
Opin vielä, että ryhmäruusut (mitä tässä kovasti kuvasin) tarvitsevat hyvin muhevan mullan ja peitteen, sekä kohopenkin. Nähtävästi niitä on syytä myös enemmän lannoittaa ja muutenkin möyhiä multaa ympäriltä penkkejä perkatessa. Ne tarvitsevat totista hoitoa, jotta kukoistaisi. Toisekseen, Pohjoisessa hyvin harvat ryhmäruusut edes menestyvät. Omasta penkistä olen menettänyt viime talven aikana Nina Weibullin. Europeanakin nousee sieltä hyvin hitaasti, tuskin ehtii kukkia tänä syksynä.
Olin aivan pökkyrässä ruusuenergiasta...
Ruusunoksa ja kyyhkynen...
... Nimetty. Siis tässä yllä muutamia. Ruusuja oli kymmenittäin, ainakin sata eri lajia, jos ei enemmänkin.
Opin, että minun luulemani vanha kurtturuusuni ei ole Jens Munk. Näin täällä, että Jens Munk on paljon vaaleampi omaani ja tekee sarjan ruusuja oksaan. Alan epäillä että se on vanhan ajan Martta.
Opin vielä, että ryhmäruusut (mitä tässä kovasti kuvasin) tarvitsevat hyvin muhevan mullan ja peitteen, sekä kohopenkin. Nähtävästi niitä on syytä myös enemmän lannoittaa ja muutenkin möyhiä multaa ympäriltä penkkejä perkatessa. Ne tarvitsevat totista hoitoa, jotta kukoistaisi. Toisekseen, Pohjoisessa hyvin harvat ryhmäruusut edes menestyvät. Omasta penkistä olen menettänyt viime talven aikana Nina Weibullin. Europeanakin nousee sieltä hyvin hitaasti, tuskin ehtii kukkia tänä syksynä.
Olin aivan pökkyrässä ruusuenergiasta...
Ruusunoksa ja kyyhkynen...
Uskomatonta väriloistoa! Ihanaa! En ihmetele jos olet ollut pökerryksissä tuosta ruusupaljoudesta:)
VastaaPoista