8. opintomatkapäivä Suomessa: Nuoruusmuistojen Kytäjä

Keskiviikkona vietin 'villin päivän'. En suunnitellut tai perään kuulluttanut mitään puutarhakohdetta, vaan pikkasen karttaa katsellen lähdin suin päin ajelemaan. 

Olen nuoruudessani viettänyt Hyvinkäällä nelisen vallatonta vuotta. Ehdin käydä siellä taidekoulun, käydä opaskursseja, tanssia kansantansseja tasokkaassa ryhmässä matkustaen heidän kanssaan ympäri maailmaa ja olin töissä Hyvinkään kaupungilla ja Kone Oy:llä. 

Kesäisin tein ystävieni kanssa paljon retkiä Kytäjän kartanon metsiin. Tosin ne retket loppuivat surullisesti, kun muutama nuori tapettiin telttaansa juuri Kytäjän mailla, tosin toisella suunnalla. Muutenkin Kytäjän kartanon historia on aika surullista, olen tutustunut muutamaan historialliseen kirjaan. Mutta pohjoisen torppien tytölle jo kartano oli ihmeellinen asia.

Nyt kiertelin nuoruuteni seutuja ja suuntasin autoni Kytäjän ja Lopen suunnalle. 

Iloista oli nähdä, että Kytäjän metsät ovat nykyään luontoretkeiljöiden suosiossa ja siellä on monta merkattua reittiä. Mm. seudulla pidettiin eräät Suomen suunnistusmestaruuskilpailut. 

Mutta surullista oli nähdä, että Kytäjän kartanon maat olivat raivattu golfareille. Tosin se kaikki näytti hyvin hoidetulta ja kauniilta. Osa Kytäjärven rantaa oli rakennustyömaan alla. Itse kartanoa ei näkynyt enää puitten lomasta. Ennen se näkyi kauniina rakennuksena ympäröimine niittyineen.

Vinkiksi, puu voi olla näinkin päin!

Tie kartanoon, yksityisaluetta, asitattomilta pääsy kielletty edelleenkin.

Golffareitten valtaamaa

Jostain syystä vietin mukavan hetken kanojen kanssa rupatellessa.

Lopella vietin mukavan hetken jutellen talon rouvan kanssa eräässä tasokkaassa Kirppistilassa. Ihastelin kotitalon seinällä kasvavaa Flammentanzia, joka kauneudellaan voitti jopa Hatanpään kartanon köynnöksen.

Tasokas kirppistila, paljon arabian vanhaa astiastoa ja talonpoikaishuonekaluja.
Tosin löysin sieltä itselleni pari pientä aarretta:  Jorma Uotisen CD:n ja Toivo Rautavaaran
puutarhakirjan vuodelta 1960!

Aivan kirppiksen vieressä oli oiva uimaranta, jossa kävin vilvoittelemassa.
Uimapuku ja pyyhe on aina autossa mukana.

Niin kaunista on kulkea noita vanhoja kyläteitä! Onkohan se niin, että miehet mahtailevat sillä kuinka lujaa ja pian ja kuinka monta tuhatta kilometriä ajavat. Naiset mahtailevat kaikella sillä kauneudella mitä matkan varrelta löytävät! Senpä vuoksi avioparit automatkoilla usein riitelevät...arvojen maailmoista.

Kuinka kaunista tämäkin: Jorma Uotinen ja Helena Lindgren, Where the Wild Roses grow.