Opintomatkat sen kun jatkuvat!

Puutarhabloggari Karolina kutsui muita alan bloggareita perjantaipäivänä Oulujoen Taimistolle. Ja sinnehän mentiin! Mielessä oli myös jonkun ruusun hamstraaminen. Toukoniitty tarttui mukaani ja kaksi pilvikirsikan tainta. Sain aika lailla hillittyä itseni, kuitenkin.

Mukava oli tavata blogikavereita ja muitakin. Ja ennen kaikkea kuunnella Matti Kuljun seikkaperäistä tarinaa, miten kasvatetaan ruusuntaimi ruukutukseen asti. Kolme vuotta siinä menee, eikä aina tuloskaan ole varma. Luonto yllättää taitavimmankin puutarhurin.

Karolinan blogissa onkin siitä niin hyvät muistiinpanot, että noukin tiedot tarvittaessa sieltä. Kiitos!

Löysin treffitunnelmia myös Oulujoen Taimiston kotisivuilta. 

Matti Kulju aikoinaan aloitti puutarhan paikalle, missä oli kaunis eteläinen joenrinnemaasto, mutta se oli hyvin hiekkainen ja vailla varjopaikkaa. Puita istuttamalla, rakennuksia rakentamalla ja pensaita kasvattamalla hän on saanut muillekin kasveille otollista elintilaa. Kuvassa ylhäällä luonnosta löytynyt tervaleppä, joka on kuin sateenvarjo, kaunis luonnonoikku!

Taimistolle vielä tie ihastuttaa varmaan monia taimistolle saapuvia. Luonnonkukat sulassa sovussa ja värien kirjossa!

Päätimme ystäväni kanssa jatkaa matkaa Vaalaan, kun kerran taas olimme keräämässä ajokilometrejä.
Halusimme nähdä Kantturan, eräänlainen puutarha sekin. Kalevalainen pihamaa.

Paikka oli sinä viikonloppuna suljettu, mutta kun soittelin kyltissä olevaan numeroon, isäntä lupasi meidän tulla katselemaan pihapiiriä. 

Ja kas kummaa! Huomasimme yhtäkkiä, että olimme ilmoittautuneet jokiretriittiin siellä!

Ehkä on oikea aika pysähtyä ja hiljentyä ja lopetellakin nämä opintomatkat, jotta saisi aikaa märehtiä niitä ja suunnitella tulevaa.

Kalevalaista laulantaa...