Kaunis kesäaamu valkeni sunnuntaillekin, kun ystäväni kanssa katsoimme karttaa. Mihin suunnistaa? Vuolijoen suunta ja Virpin kivi-ateljee veti puoleensa. Illalla tapaisinkin ystäväni täällä Hyvinkäällä, joka kuvin kertoi meille Siperian junamatkasta ja jurtassa yöpymisestä Baikal-järven rannalla.
Jälleen henkäilin Suomen kaunista luontoa ja maaseudun rehevyyttä! Voi ihme sen ihanuutta! Pienet mutkaiset tiet ovat kuin satukirjan kuvituksista. Matkaystäväni toimi oivana kartanlukijana, joten minä vain tottelin häntä ja ihailin maisemia.
Matkalla poikkesimme uteliaisuuttamme katsomaan mitä on Metsänkylän navetta ja kartano, jonne lappasi väkeä niin, että tuskin parkkipaikkaa löysimme. Siellähän oli. Kartano sinänsä ajaa asiaa kaiken vanhan kunnostustyön esimerkkinä ja navetta on täynnä hyvin lajiteltua 'kirppistavaraa' ikkunanpokista hellan ralleihin asti. Siis remonttirakentajan ostosparatiisi!
Siellä opiskelin kirppisaitan pitämisessä paljonkin sitä, mitä vanha tavara yleensä maksaa. Ei hevosenkenkääkään myydä eurolla vaan viidellä. Ja miten myydään vanhoja ikkunapokia. Kyllä niitä on syytä siistiä ja vähän entrata. Huikea ostospaikka se oli! Kahvi siellä jäi juomatta ja vessassa käyntikin. Sellaiset olivat jonot, joten jatkettiin matkaa.
Löydettiinkin mukava pysähdyspaikka kahvitauolle. Olen nimittäin vähän ihmetellyt, missä kaikki mansikanmyyjät ovat teiden varsilta. Poissa. Jokin lakisäädäntö on siihenkin puuttunut. Nyt piti kiepauttaa auto mansikanviljelijän pihamaalle. Sieltä löytyikin mukava kotikahvila, jota silmäilin oppimismerkityksessä. Hinnat olivat samoissa kuin minullakin. Ja takapiha aukeni mukavasti mansikkapelloille isojen puiden katveessa, missä oikeastaan nautimmekin mansikat ja jäätelön. Päätimme kahvit juoda vasta Vuolijoella.
Vuolijoki on Hella Vuolijoen elämän tannerta. Tosin emme vierailleet Vuolijoki-kartanossa, vaan aivan naapurissa Virpi&Orpin vanhassa pihamiljöössä ja tutustuimme hänen kivityöskentelyynsä. Virpi miehensä Erkin kanssa ovat ostaneet vanhan maalaistalon ja pystyttäneet sinne ateljeensa. Kaunis sali toimii monien konsertti-iltojen paikkana. Tosin keskityimme tällä kertaa sanojen ja tunnelmien maailmaan, joten kamerahommat unohtuivat ja lainaan tähän Erkin ottamaa kuvaa. Näinkin matkamiehen välillä käy.
Tämä kylä on suojeltua aluetta maalaiskulttuurimaisemineen. Sitä jäin miettimään. Miten suojella kylä? Ainakin miten suojella se tuhoisalta tekniikalta?
Mitä on orbi? Ostin Virpiltä siihen liittyvän kirjan ja sitä seikkaa nyt opiskelen.
Maantien päältä oppii kaikenlaista!! Huhhuh! Silmät pyöreänä kuuntelin myös ystäväni Siperian matkaa illalla. Se oli pikkuisen toisenlainen kuin Rosa Liksomin Hytti numero 6. Ja kas kummaa. Jo ensimmäisissä lähtökuvissa esiintyi iso orbipallo leijailemassa matkaajan jalkojen vierellä. Suojelija varmaan, sillä hyvä oli ollut Siperian matkakin. Kuten hyvä oli meidänkin matkapäivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!